NHL-maailma on joskus raakaa rallia. Suomalaismaalivahti Kaapo Kähkösellä maisema on vaihtunut tiuhaan viime kuukausien aikana.
San Josea vielä menneellä kaudella edustanut helsinkiläinen tuli keväällä kaupatuksi New Jerseyyn. Kun sopimus umpeutui kesällä, tämä teki uuden, vuoden mittaisen ja miljoonan taalan arvoisen sellaisen Winnipegin kanssa.
Lokakuussa Winnipeg oli kuitenkin nähnyt tarpeeksi ja siirsi Kähkösen siirtolistalle. Sieltä hänet poimi maalivahtiongelman kanssa paininut Colorado, joka kuitenkin palautti Kähkösen siirtolistalle alkuviikosta.
Ympyrä sulkeutui tiistaina, kun Winnipeg nappasi Kähkösen takaisin ja siirsi pelaajan farmijoukkue Manitoba Mooseen.
Neljä joukkuetta kahdeksaan kuukauteen on paljon, mutta ei tavatonta. Esimerkiksi uransa jo päättänyt pitkän linjan NHL-hyökkääjä Jussi Jokinen edusti viimeisellä NHL-kaudellaan 2017–2018 peräti neljää joukkuetta: Edmontonia, Los Angelesia, Columbusta ja Vancouveria.
Kähkösen peliaika saattaa isoissa valoissa olla kuitenkin tiukassa ilman loukkaantumisia. Winnipegin aloittava maalivahti Connor Hellebuyck kuuluu lajinsa kovimpaan eliittiin ja on hallitseva vuoden maalivahti liigassa, eikä kakkosveskari Eric Comriekaan ole hävinnyt kolmesta pelaamastaan ottelusta yhtäkään.
– Tämä on tätä osastoa, että tervetuloa viihdebisnekseen. NHL on ammattilaissarja ja matkailu avartaa. Kaapo olisi varmasti mielellään jäänyt Coloradoon, missä oli paljon suomalaisiakin, mutta ei näissä tilanteissa itku auta. Ei voi kuin pakata kamat ja matka jatkuu, Ylen jääkiekkoasiantuntija Ismo Lehkonen sanoo.
Hurja veto
Winnipeg on lyönyt ensimmäisen kuukauden aikana kasaan historiallisen aloituksen NHL:ssä. Kaadettuaan Rangersin aikaisin keskiviikkoaamuna vierasjäällä, siitä tuli NHL-historian ensimmäinen kuudestatoista ensimmäisestä ottelustaan viisitoista voittanut joukku.
Vierasjäällä joukkue ei ole hävinnyt vielä kertaakaan.
Joukkue oli tehnyt eniten ja päästänyt vähiten maaleja viidentoista ottelun jälkeen ensimmäisenä joukkueena 57 vuoteen.
Toisaalta minään jättiyllätyksenä ei Winnipegin erinomaista alkua voi pitää. Jos viime kauden ja kuluvan syksyn runkosarjataulukot isketään yhteen, Winnipeg on seitsemän pisteen marginaalilla sarjan paras joukkue. Kolmen vuoden otannallakin sijoitus on viides.
Toki joukkue vaihtoi valmentajaa kesällä, kun apuvalmentajana kahden vuoden ajan toiminut Scott Arniel korvasi väistyneen Rick Bownessin.
Arniel on päävalmentajana vielä kokematon. Pitkällä 750 ottelun NHL:n pelaajaurallaan Winnipegiäkin edustanut Arniel ehti valmentajaa Columbusta 2010-luvun alussa vain reilun vuoden ennen kuin sai potkut.
Sittemmin tämä toimi apuvalmentajana New York Rangersissa ja Washingtonissa ennen siirtymistään Winnipegiin.
– Joitakin nyansseja on muutettu, mutta tämä on ollut aika luonteva siirtyminen ja pelaajillekin varmasti helppo. Systeemi on aika sama ja paljon kuuluu kunniaa myös edelliselle valmentajalle. Tekisi mieleni sanoa, että tuo on aika aukoton modernia jääkiekkoa pelaava joukkue, jonka huoneentauluna on oman alueen puolustuspelaamisen laatu, Lehkonen kehuu.
Winnipegin hirmuisen vedon takaa löytyy muutamia mielenkiintoisia teemoja. Vaikka Jets on hakannut sarjassa selkeästi eniten maaleja, viidellä viittä vastaan, se ei ole ollut erityisen dominoiva.
Tälle syvädata antaa todisteen. Winnipeg on itse asiassa tasaviisikoin hieman alle 50 prosentin kollektiivi, kun puhutaan maaliodottaman tai ykkössektorin maalipaikkojen jakaumasta.
Isoimpana lyömäaseena laadukkaan ja syvän pelaajiston ohella on toiminut yli 40 prosentin tehoilla operoinut ylivoimapeli. Eikä tuhoa ole kylvänyt vain ensimmäinen koostumus. Peräti kymmenellä Jets-pelaajalla on vähintään kolme ylivoimapistettä tilillään. Myös maalinteon tehokkuus on ollut kovaa luokkaa.
Kun Winnipeg kahdella edelliskaudella viimeisteli noin kymmenen prosentin tehoilla, nyt lukema huitelee yli 14:ssä.
– Siinä on ilmaa jonkin verran ja onni armaskin on ollut myötä, mutta hankitut pisteet myös rauhoittavat. Ei tarvitse keskitalven vaikeina aikoina puristaa ihan täysiä ja nyt jo peluutusta on pystytty säätelemään. Se on hirveä etu pitkässä juoksussa.
Kun tähän yhdistetään vielä sarjan paras maalivahti Hellebuyck, on käsillä kokonaisuus, joka on mahdollistanut voittamisen illasta toiseen. Jos mukaan lasketaan mennyt kevät, Winnipeg on voittanut 24 edellisestä runkosarjan ottelustaan 23.
Neljä linjaa
Eikä unohtaa pidä Winnipegin pelaajiston syvyyttäkään. GM Kevin Cheveldayoff on rakentanut joukkuetta pitkään ja hartaasti.
Uusia pelaajia on tuotu vuosien saatossa sisään maltilla ja harkiten. Lähes poikkeuksetta uudet pelaajat ovat löytäneet paikkansa nopeasti ja kyenneet tuomaan kokonaisuuteen selkeän lisäarvon.
Esimerkkeinä tällaisista pelaajista voisivat toimia vaikkapa Gabriel Vilardi, Vladislav Namestnikov ja Nino Niederreiter – ei markkinoiden kuumimpia nimiä, mutta Winnipegin palapeliin nämä ovat pudonneet erinomaisesti.
Jets on syvä neljän ketjun joukkue, jossa on jo marraskuun alussa peräti yksitoista vähintään kymmenen pisteen pelaajaa. Muissa sarjan eliittijoukkueissa kymmenen pisteen pelaajia on kuudesta kahdeksaan.
Winnipegiä vastaan peluuttaminen on vaikeaa, koska heikkoa kohtaa ei tahdo löytyä mistään kohtaa linjastoa.
Tosiasia 16 ottelun jälkeen on, että Winnipeg on sarjan paras joukkue. Sillä on laadukas, todella nopea, syvä sekä taitava joukkue ja riveissään maailman paras maalivahti sekä kärkiehdokas vuoden valmentaaksi.
– Tuo on joukkue, joka pelaa painavaa ja jäähytöntä peliä fiksusti. Heitä vastaan pelaaminen on järjettömän raskasta. Winnipegillä on aina valmius puolustaa, eikä kukaan huijaa siitä. Jälkikäteen, kun katsoo, että joukkue on terve ja muuta, niin olisi tämän hyvän alun ehkä voinut ennustaakin, Lehkonen toteaa lopuksi.