Kastetilaisuus Kolilla. Johanna Tikkasesta tuli aikoinaan Johanna Tikkanen osuvalla tavalla.
Hänestä on nyt tullut ensimmäinen nainen minkään lumilajin maajoukkueen päävalmentajana Suomessa. Tikkanen toimii Suomen naisten alppihiihtomaajoukkueen uutena päävalmentajana.
Hänen kastetilaisuutensa pidettiin Kolilla, koska valmentajana toiminut Sami-isä veti siellä myös samaan aikaan alppihiihtoleiriä.
– Olen ollut alppihiihdossa alusta asti, marraskuussa 1992 syntynyt Tikkanen kertoo.
Mutta miten Johanna Tikkanen on päätynyt tekemään suomalaista urheiluhistoriaa?
Sami-isä kilpaili itse alppihiihdossa ja ryhtyi sen jälkeen valmentajaksi. 2000-luvun vaihteessa Sami Tikkanen toimi myös valmentajana miesten alppihiihtomaajoukkueessa, jota tuolloin tähdittivät Kalle Palander ja Sami Uotila.
Johanna Tikkanen päätyi isänsä vaikutuksesta laskemaan. Tuli menestystäkin.
Häntä aiemmin samassa kilpailussa oli vuosikymmenten varrella ollut vain kolme suomalaisvoittajaa, kirkkaimpana nimenä Tanja Poutiainen.
Tie vei Yhdysvaltoihin Sierra Nevadan yliopistoon. Sinne nuori suomalainen alppihiihtolupaus lähti sekä kisaamaan että opiskelemaan loukkaantumisen jäljiltä.
Elämässä merkitykselliset asiat muuttuivat Pohjois-Amerikassa. Opiskelut ja työpaikat olivat urheilu-uraa enemmän mielessä. Toisena vuotena Yhdysvalloissa Tikkaselta meni poikki polven eturistiside. Hän keskittyi hankkimaan tutkintopaperit taloustieteistä.
Kun tutkinto oli hoidettu ja neljä vuotta oli kulunut Sierra Nevadassa, Tikkanen kaipasi kauas pois lumesta ja alppihiihdosta.
Nuori suomalainen lähti Australiaan. Siellä eteen iski taas alppihiihto.
Tikkaselta kysyttiin halukkuutta valmentaa Australiassa alle 14-vuotiaita laskijoita. Suomalainen tarttui tarjoukseen. Tälle valmennustielle hän myös jäi.
Yhtä tärkeää oppia Tikkanen korostaa yhä Yhdysvaltojen yliopistovuosiltaan. Hän muistuttaa joukkuekulttuurin tärkeydestä. Tikkanen muistaa, kuinka oli Suomessa toiminut urheilijana ”me, myself and I” -tyylillä.
Se ei toiminut lainkaan jenkkiyliopistossa.
– Alppihiihdossa ainoa hetki yksin on se, kun lähtee starttiviikseltä ja tulee maaliin. Muutoin toimitaan joukkueena, Tikkanen painottaa.
”Ei tarvitse olla parhaita kavereita”
Taitava, empaattinen, monipuolinen. Johanna taitaa kaikki alppihiihdon osa-alueet. Hän miettii kaiken loppuun asti. Tsemppaava ja kannustava. Silti hän tietää olevansa johtaja.
Näin Aada Kanto ja Rosa Pohjolainen kuvailevat valmentajaansa. Kuvaava esimerkki tästä näkyy myös, kun Tikkanen valmentaa Kantoa videoiden avulla.
– Jos pääsisit neulansilmissä siirtymään vielä vähän nopeammin uuden ulkojalan päälle, saisit tuotua paremman vauhdin mukana. Tuossa tuli pikkuisen eroa. Nopeasti polvi sisään ja sitten työntöä. Mutta oli ehdottomasti parempaa laskemista, Tikkanen avaa.
Posia, mutta myös kehitettävää tämän viikonlopun maailmancup-debytantille.
Miten saada nuoret naiset toimimaan joukkueena? Tikkanen loi jo viime vuonna C-maajoukkueen valmentajaksi tullessaan yhteiset säännöt joukkueelle. Näitä sääntöjä noudattavat myös valmentajat.
– Ei tarvitse olla parhaita kavereita. Sitä en koskaan pyydä joukkueelta, mutta ollaan reiluja toisiamme kohtaan. Kohtelemme toisiamme niin kuin haluaisimme meitä itseämme kohdeltavan, Tikkanen alleviivaa.
Kilpa-alppihiihto on Tikkasen mukaan todella rankka työpaikka. Matkustuspäiviä on paljon. Siksi uuden päävalmentajan mielestä yhteishenki on tärkeää. Esimerkkinä, että pystytään illan päätteeksi istumaan syömään yhdessä pöydän ääressä.
– Toki tulee aikoja, jolloin on konflikteja tai erimielisyyksiä. Keskustelemalla ja kuuntelemalla olemme kuitenkin löytäneet ratkaisut, Tikkanen toteaa.
Koira auttaa harvinaista tapausta
– Tule, Lotte! Tule! Johanna Tikkanen pyytää.
– Nyt mennään lenkille.
Alppihiihtovalmentaja myöntää, että on huono ottamaan aikaa itselleen. Levillä siinä auttaa kuitenkin Lotte-koira.
– Pystyn täällä viettämään koiran kanssa aikaa. On kiva ottaa koiraa lenkille mukaan ja tehdä asioita, joita tekisi kotona. Urheilijat tykkäävät myös viedä sitä ulos, Tikkanen kuvailee.
Harmittavasti budjetti ei riitä koirahuoneisiin koko kaudelle.
Palataan vielä lopuksi siihen, mistä aloitettiin.
Marraskuun lopulla 32 vuotta täyttävä Tikkanen on harvinaisuus.
Hän on alppihiihdossa kolmas naispuolinen maajoukkueen päävalmentaja missään maassa maailmancup-tasolla. Tällä hetkellä hän on ainoa. Valmennukseen hyppääminen tuntui seitsemisen vuotta sitten Tikkasesta luonnolliselta, ehkäpä isän esimerkin myötä.
Suomalainen edelläkävijä saa jälleen kerran vastata kysymykseen, miksi naisvalmentajia on alppihiihdossa niin vähän?
Tikkasen mukaan kysymykseen on vaikea vastata. Hän veikkaa, että kyse on ammatin luonteesta.
– Tämä ei ole helppo ammatti. Tässä ammatissa ollaan paljon poissa kotoa. Jos haluaa perheen, niin niitä haluja pitää laittaa hetkeksi sivuun huipputasolla. Naisvalmentajia on seura- ja akatemiatasolla, mutta maailmancupin ja Eurooppa-cupin tasolla niitä on vähemmän matkapäivien takia. Moni ei välttämättä halua ottaa askelta tänne, koska oltaisiin niin paljon poissa kotoa, Tikkanen pohtii.
Hän kuvailee olevansa motivoitunut ihminen. Jos Johanna Tikkanen lähtee tekemään jotain, niin sen hän haluaa myös saavuttaa.
Suomalaisia alppihiihtäjänaisia ei ole pitkään aikaan nähty lajin terävimmässä kärjessä.
Missä vaiheessa maailmancupissa palataan taas korkeimmille sijoille?
– Sanoisin, että kaksi–kolme vuotta. Uskon, että tulemme lyömään itsemme läpi seuraavan puolentoista vuoden aikana ja vakiinnuttamaan paikkamme maailmancupissa. Uskon, että koviin tuloksiin menee kahdesta kolmeen vuotta, uusi päävalmentaja povaa.
Alppihiihdon maailmancup Levillä suorana Yleltä. Katso ohjelmatiedot täältä! Seuraa tapahtumia hetki hetkeltä täältä!