Hakijamääriin suhteutettuna Taideyliopisto on Suomen halutuin yliopisto. Tänä vuonna 7 prosenttia hakijoista pääsi kouluun.
Taideyliopiston sisällä Teatterikorkeakoululla on erityisen haluttu maine.
Miska Palsio haki Teatterikorkeakouluun yhden kerran. Hän pääsi heti sisään.
Ja sitten hän jätti koulun kesken.
Kyseenalaistaja
Nyt Palsio, 24, istuu kahvilan pöydässä ja on vaivaantunut. Hän sanoo, ettei ole yhtään varma, että haluaa antaa tätä haastattelua.
– Miksi juuri minun juttujani pitäisi kuunnella? hän kysyy ja selittää:
– Tuntuu, että olen jo valmiiksi hirveän etuoikeutetussa asemassa. Valkoinen miesoletettu, turvallinen perhe, hyvä koulutus ja kasvatus maassa, jossa opiskelu on ilmaista. Tarkoitan, että pitäisi antaa tilaa muillekin kuin minun kaltaisilleni enemmistön edustajille, Palsio sanoo.
Hän pohtii ääneen:
– Vai onko nämä mun syyt itsekkäitä? Haluanko oikeasti antaa tilaa muille, vai enkö vain itse halua sitä, että joku vaikka tunnistaisi kadulla, koska se voisi tuntua ahdistavalta?
Palsio on epäileväinen ja kyseenalaistava, on kuulemma ollut aina. Toisaalta hieman ristiriitaisesti Palsio sanoo olevansa go with the flow -tyyppinen ihminen, joka ottaa asiat rennosti.
Mutta hän huomasi, että jos flow vie täysin mukanaan, saamansa voi menettää.
”Eihän se koulu sillä lailla onnistu”
Miska Palsio löysi tanssiharrastuksen teini-iässä.
– Tanssissa on myös luova puoli, ja siinä on kehollisuutta, joka karsii roolit, normit ja jopa sukupuoli-identiteetin pois. Se on tosi kiinnostavaa ja vapauttavaa. Siinä ollaan jonkinlaisen ytimen, aitouden, äärellä.
Tanssia voi Palsion mielestä verrata jossain määrin seksiin: se on parhaimmillaan silloin, kun lakkaa puskemasta ja miettimästä ja pystyy päästämään irti, vapautumaan, antautumaan.
Palsio ei ole koskaan ollut hyvä olemaan ajoissa tai elämään muutenkaan tarkasti sääntöjen mukaan. Lapsena ja teininä hänellä oli kuitenkin vanhemmat, jotka patistivat häntä, joten läksyt tuli tehtyä.
– Oli se toinen ääni, joka käski.
Mutta sitten, kun Palsio muutti ensin omilleen 16-vuotiaana ja sen jälkeen 20-vuotiaana Helsinkiin opiskelemaan Teatterikorkeakouluun, käskevää ääntä ei enää ollut.
Sellaista kuitenkin tarvitaan, jotta elämässä on tasapaino.
– Jos antaa kaiken mennä vaan sillä lailla ”aaaaaaaaa! aaaaaaaa!” niin eihän se koulu sillä lailla onnistu. Kouluun pitää mennä kello 9. Pitää tehdä esseitä. On paljon juttuja, jotka ei ehkä tunnu kivalta, mutta ne pitää tehdä, jos haluaa saavuttaa jotain. Esimerkiksi valmistua. Täytyy oppia ottamaan ohjat omasta elämästä.
Palsio lähti opettelemaan vastuunkantoa. Hän muutti Kuopioon veljensä luokse asumaan ja hankki työpaikan pitseriasta.
– Menin vähän niin kuin treenaamaan arkea ja itseni perään katsomista. Työ auttoi siinä paljon, siinä oppii ihan erilailla vastuuntuntoa, kun on paikassa, jossa muut tarvitsee sinua. Koulussa ketään ei kiinnosta, jos ei hoida hommiaan, ei se ole keneltäkään muulta pois.
Vastuun ottaminen elämästä voi olla vaikeaa
Miska Palsio aloitti Teatterikorkeakoulun vuonna 2020 korona-aikaan. Oppilaitokset siirtyivät enemmän ja vähemmän etäopetukseen.
Palsio ei ole ainoa, joka on kamppaillut noihin aikoihin elämänhallinnan ja opintojen kanssa.
Vuonna 2021 uutisoitiin, että Koronavuosi lisäsi ammattiopintojen keskeytyksiä ja viivästytti valmistumista.
THL:n tutkimuksen mukaan koronavuosien psyykkisestä kuormituksesta on päästy pikkuhiljaa yli.
Nyt, kun hallitus harjoittaa leikkauspolitiikkaa, huolena on tutkimuksen mukaan kuitenkin toimeentulo.
Ilman koronaa ja toimeentulo-ongelmiakin vastuun ottaminen omasta elämästä voi olla vaikeaa suorituskeskeisessä yhteiskunnassa. Opiskeluun tai työelämään liittyvät vaatimukset ovat selkeästi yleisin aihe, josta nuoret ja nuoret aikuiset kertovat kokevansa ahdistusta.
Tasapaino
Palsio tykkäsi työstä pitseriassa. Työkaverit olivat hauskoja, ja lounasta ei tarvinnut erikseen miettiä, kun oli pitsaa.
Ja siinä oli myös luova puoli, koska jokainen pitsa on erilainen, siinä on kädentaitoa, jota sai opetella. Joo, se oli tosi kivaa, voisin mennä uudestaankin niihin hommiin.
Vajaan kahden vuoden pestin jälkeen Palsio päätti mennä takaisin kouluun. Hän sanoo, että ei koskaan ollut ajatellutkaan lopettavansa koulua kokonaan.
– Kyllä mä lähtiessänikin mietin, että palaan sinne. Että kun sinne on kerran päästy, niin kyllä se pitää hoitaa kunnolla loppuun.
Se ääni, joka ”pakottaa” hoitamaan ikäväkin asiat, siis löytyi kahden vuoden aikana. Miten se löytyi?
– Jaa-a. Kai sen vaan tajusi, että se, joka haluaa, keksii keinot. Se ääni löytyi pikkuhiljaa ymmärtämällä, että joidenkin asioiden eteen täytyy tehdä juttuja, jotta voi nähdä kehitystä ja edetä elämässä johonkin suuntaan. Halu olla mukana muutoksessa ja kehityksessä on motivoiva työkalu.
”Nyt pitää sopeutua”
Palsiolla menee nyt mukavasti, mutta yleisesti ottaen opiskelijoiden tulevaisuus ei näytä helpolta.
Tällä hetkellä Suomessa leikataan opiskelijoilta rahaa, mikä vaikuttaa suoraan opiskelijoiden rahatilanteeseen ja sen myötä turvallisuudentunteeseen sekä työmäärään.
– Onhan se ahdistavaa ajatella, että pärjääkö. Totta kai tämä oli jo tiedossa vuosi sitten, kun oli puhetta, että tällaista politiikkaa on tulossa. Mutta silti, kun se kirje tulee, jossa sanotaan, että asunnon hinta nousee, asumistuki pienenee ja opintotuki lakkautetaan, niin se oli vähän että ”ups!”
Palsion mielestä opiskelu on riittävän kuormittavaa, eikä ole hyvä, jos sen ohessa on pärjätäkseen pakko tehdä töitä. Opinnoista saisi enemmän irti, kun ei pitäisi olla koulussa rättiväsyneenä.
Mutta hänkin hakee nyt töitä.
– Se olisi ideaali, että voisi vaan opiskella, Palsio sanoo ja miettii hetken.
– Mutta nämä on olosuhteet nyt. Nyt pitää sopeutua.
Teatterikorkeakoulun opiskelijoiden elämää seurataan Yle Areenan Teak-sarjassa.