Analyysi: Kapinallisten eteneminen Syyriassa yllätti Venäjän – syyttely kohdistui heti länsivaltoihin

Ukrainaa vastaan sotivalla Venäjällä on nyt rajalliset voimavarat tukea Syyrian presidenttiä Bašar al-Assadia, kirjoittaa Venäjän-kirjeenvaihtaja Heikki Heiskanen.

Kolme aseistettua miestä seisoo helikopterin edessä ja ottaa selfietä.
Kapinalliset valtasivat muun muassa Aleppon sotilas- ja siviililentokentät. Kuvassa kapinalliset ottavat selfietä Nayrabin sotilaslentokentällä maanantaina. Kuva: EPA
Heikki Heiskanen potretti-kuvassa helsingin päärautatieasemalla.
Heikki HeiskanenVenäjän-kirjeenvaihtaja

MOSKOVA Kun venäläiset asiantuntijat pitivät tiistaina tiedotustilaisuutta Syyrian tilanteesta, he löysivät nopeasti syyllisiä Syyrian kapinallisten nopealle etenemiselle: Turkki, Yhdysvallat, Britannia, jopa Ukraina.

Venäjä on Syyrian verisessä sisällissodassa tukenut presidentin Bašar al-Assadin hallintoa.

Konfliktin uusi leimahdus tulee Venäjän kannalta hankalaan aikaan, kun sen sotilaalliset voimavarat ovat pitkälti kiinni hyökkäyssodassa Ukrainassa. Assadin kaatuminen olisi takaisku Venäjän pyrinnöille Lähi-idässä.

Venäläiset tutkijat kommentoivat Syyrian tilannetta valtiollisen Rossija Segodnja -uutistoimiston tiloissa.

Moskovan talouskorkeakoulun Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan tutkimuksen osaston johtaja Andrei Baklanov ilmoitti valtiollisen Rossija Segodnja -uutistoimiston lehdistökeskuksessa, että alueellisessa sotkussa on mukana merkittävä venäläisvastainen komponentti.

Samoilla linjoilla oli Venäjän tiedeakatemian arabi- ja islamin tutkimuskeskuksen johtava tutkija Boris Dolgov: taustalla on suunnitelma Venäjää ja Syyriaa vastaan.

– Nyt tulee tietoa siitä, että Turkki otti osaa tämän suunnitelman työstämiseen, samoin Yhdysvaltain ja sen liittolaisten turvallisuuspalvelut. Venäläisvastainen suuntaus on täysin ilmeinen, Dolgov sanoi. Lisäksi Dolgov oli varma, että Ukraina on sekaantunut asiaan ja toimittanut kapinallisille aseita.

Sotilasasiantuntija Vladimir Jevsejev taas uskoi, että hämäränä toimijana taustalla häärii Britannia, jolla on tiiviit suhteet Turkkiin. Britannia on venäläisessä ulkopoliittisessa ajattelussa saavuttanut eräänlaisen myyttisen arkkivihollisen aseman.

Salaliittoja etsiessään tutkijat eivät syyttäneet Venäjää itseään, vaikka näyttää ilmeiseltä, että Ukrainan sotaan keskittynyt Venäjän johto oli jättänyt Syyrian tilanteen vähemmälle seurannalle.

Ääri-islamilaisen Hayat Tahrir al-Šam -järjestön joukkojen nopea eteneminen yllätti niin Assadin joukot kuin Venäjänkin.

Kapinallisten tunkeutuminen Aleppoon, Syyrian toiseksi suurimpaan kaupunkiin, oli erityisen katkera takaisku, sillä Assadin joukot saivat Aleppon haltuunsa vuonna 2016 Venäjän massiivisten pommitusten tuella.

Syyrian presidentti Bashar al-Assad ja Venäjän presidentti Vladimir Putin istuvat vaaleassa huoneessa tuoleilla tulisijan edustalla pienen pöydän ympärillä. Molemmilla on mustat puvut, Assadilla sininen kauluspaita ja kravatti, Putinilla valkoinen kauluspaita ja sininen kravatti.
Syyrian presidentti Bašar al-Assad keskusteli Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa 24. heinäkuuta Moskovassa. Kuva: Valery Sharifulin / EPA

Suurvallat ovat pitkin matkaa sekaantuneet Syyrian veriseen sisällissotaan, mutta Idlibin kapinallisryhmät seuraavat ensisijaisesti alueellisia kehityskulkuja.

– Idlibin ryhmittymät arvioivat, että Syyrian tärkeimmät sotilaalliset kumppanit Iran ja Hizbollah ovat heikentyneet, kun Israel on murentanut niiden voimia, tutkija Grigori Lukjanov Venäjän tiedeakatemian arabi- ja islamintutkimuksen keskuksesta sanoi Ylelle.

Lukjanov katsoi, että kapinallisten hyökkäyksen menestys johtui ensisijaisesti sisäisistä tekijöistä: Syyrian armeijan ja talouden heikentymisestä.

Sen taustalla ovat toki Yhdysvaltain pakotteet ja Syyrian hallinnon kansainvälinen eristäminen. Sen takia Assadin hallinto ei ole kyennyt vahvistamaan asevoimiaan eikä ratkomaan sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia.

Grigori Lukjanov puhuu Ylen mikrofoniin. Hänellä on silmälasit, ruskea samettitakki ja musta kauluspaita. Taustalla on valkoinen seinä, johon on asennettu sinisiä ja violetteja valojuovia.
Tutkija Grigori Lukjanov arvioi, että Syyrian kapinalliset käyttivät hyväkseen Iranin ja Hizbollah-järjestön heikkenemistä Lähi-idässä. Kuva: Denis Baranov / Yle

Venäjän sotilasoperaatio Syyriassa näytti aikanaan menestykseltä: Venäjä kykeni pitämään liittolaisensa Assadin hallinnon pystyssä ja samalla näyttämään pitkää nenää Assadin kaatumista toivoneelle Yhdysvalloille.

Sotilaalliset kustannuksetkaan eivät nousseet Venäjän kannalta sietämättömiksi, kun raskaimman hinnan maksoivat syyrialaiset Venäjän pommittamissa asutuskeskuksissa. Wagner-palkkasotilasjoukkojen käyttö auttoi Venäjän johtoa kätkemään taistelukentällä koetut tappiot.

Nyt näyttää, että Syyriasta on tulossa Venäjälle uusi päänsärky.

Vuoden 2020 Idlibin tulitauon jälkeen Venäjä ilmeisesti ajatteli, että tilanne on hallinnassa ja Syyrian tukemiseen riittäisi minimaalinen läsnäolo. Aika ei pysähdy. Assadin hallinto jäi heikoksi ja hajanaiseksi. Kapinalliset keräsivät voimiaan Idlibin alueella Turkin myötävaikutuksella.

Venäjä pyörittää Syyriassa Tartusin laivastotutkikohtaa ja Hmeiminin lentotukikohtaa. Tästä sotilaallisesta jalansijasta alueella Venäjä ei mielellään luovu.

Venäjä on jo tehnyt ilmaiskuja Idlibin alueelle ja Aleppoon. Ukrainan tiedustelupalvelu on ilmoittanut, että Venäjä olisi mahdollisesti siirtämässä entisen Wagner-ryhmän palkkasotureita Afrikasta Syyrian hallinnon tueksi. Varsinaisten asevoimien joukkoja Venäjä ei siis olisi siirtämässä Syyriaan Ukrainasta.

Venäjä käytännössä hajotti Wagner-palkkasotilasyhtiön Jevgeni Prigožinin epäonnisen sotilaskapinan jälkeen. Se on voinut heikentää Venäjän vaikutusvaltaa Syyriassa, sillä Wagner piti yllä monia paikallistason kontakteja.

Yhdysvaltalainen ajatushautomo ISW on kiinnittänyt huomiota tietoihin, että Venäjä olisi evakuoinut aluksiaan Tartusin laivastotukikohdasta. ISW pitää sitä mahdollisena merkkinä siitä, että Venäjä ei aio lähettää merkittäviä vahvistuksia tukemaan Assadin hallintoa.

Vielä on ennenaikaista sanoa, että Venäjä hylkäisi Assadin hallintoa. Sen keinot vaikuttaa Lähi-idän tilanteeseen ovat kuitenkin kovin rajalliset. Todennäköisesti Assadin kohtalon kannalta olennaisempaa on se, miten paljon Iran liittolaisineen kykenee tukemaan sitä.