Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n lanseeraama fluorikielto on käytössä toista kautta. Vaikka kielto on tuore, sen vaikutukset ovat nähtävillä etenkin naisten maailmancupin osakilpailujen tuloslistoissa.
Kuten asiantuntijat arvioivat jo ennen kiellon voimaantuloa, yli 30 vuotta suksien välisiä voimasuhteita ylivoimaisesti eniten tasoittaneiden fluorivoiteiden poistaminen korostaa urheilijan käytössä olevan suksipakan ja huoltojoukkojen merkitystä.
Toisin sanoen: uudistus sataa suurten hiihtomaiden laariin lajissa, joka tarvitsee kipeästi nykyistä laajempaa kansainvälistä kilpailua.
Hiihtopiirien ennustus kasvavista eroista on käynyt toteen etenkin naisten sarjassa, jossa tasoerot olivat suuret jo ennen kieltoa.
Kun kieltoa edeltävällä kaudella 10 kilometrin väliaikalähdöissä 10. sijalle päätynyt nainen jäi voittajasta keskimäärin 46 sekuntia, kaudella 2023–2024 ero kasvoi 58 sekuntiin. Myös voittajan ja 30:nneksi sijoittuneen hiihtäjän välisen eron keskiarvo kasvoi 1.44:stä 1.59:ään.
Tämän kauden kahdessa ensimmäisessä väliaikalähdössä terävimmän kärjen ja sen taustalla kilpailevien urheilijoiden erot ovat kasvaneet entisestään. Rukalla ja Lillehammerissa 10:nneksi sijoittunut jäi voittajasta yli minuutin ja 20 sekuntia. Sijalle 30 hiihtänyt urheilija jäi Rukalla ykkösestä 2.22 ja Lillehammerissa lähes kolme minuuttia (2.52).
Myös miesten erot ovat kasvaneet, mutteivät lainkaan samassa mittakaavassa kuin naisilla.
– Kun voittajan ja 30:nneksi sijoittuneen ero on yli kymmenen prosenttia, puhutaan valtavasta erosta, Suomen huoltopäällikkönä 2020–2021 toiminut Martin Norrgård sanoo ja viittaa naisten eroihin Rukan ja Lillehammerin väliaikalähdöissä.
Vertailussa on huomioitu vain väliaikalähdöt, koska yhteislähtömuotoisissa kisoissa peesihyöty tasoittaa kalustoeroja.
Maajoukkueen päävalmentajan Teemu Pasasen mukaan fluorivoiteiden poistuminen on kasvattanut suksiparien välisiä eroja merkittävästi.
– Vaikka kuinka yritetään, kahta samanlaista suksea ei pysty tekemään mitenkään. Suksi, jossa on tietty profiili, hionta, käsihionta ja jäykkyys, menee aina eri lailla eri kelillä – ja tässä vaiheessa ei vielä edes puhuta voiteista, Pasanen sanoo.
– Ennen fluorivoiteet tasoittivat suksien eroja, eikä huonon ja hyvän suksen ero ollut niin iso. Nyt kun fluorittomat voiteet eivät tee sitä tasoitusta, hyvä suksi on paljon parempi kuin huono.
Muutos on nähtävissä myös tarkasteltaessa joukkueiden sisäisiä tuloksia.
– Yhdellä voi olla tosi hyvät, yhdellä keskinkertaiset ja yhdellä ihan surkeat sukset, vaikka kaikissa suksissa on sama voide, Pasanen sanoo.
– Miehet pystyvät voimaominaisuuksillaan kompensoimaan hitaampaa suksea, kun taas naisilla ero repsahtaa huonolla suksella isoksi.
Kuten alla oleva grafiikka osoittaa, Therese Johaugin ylivoimaisimmilla kausilla nähtiin ajoittain vastaavia eroja kuin fluorikiellon aikana.
Suuretkin ongelmissa
Kun suksen merkitys kasvaa, samalla kasvavat maajoukkueiden mukana kulkevien suksiparien määrät. Suurimmilla hiihtomailla on oma huoltorekkansa, johon Suomen tapauksessa kulkee peräti yli 800 suksiparia. Kokeneimmat hiihtäjät varastoivat rekkaan kaudeksi 75–80 paria.
– Eihän tuossa ole mitään järkeä, että kohta yksittäisillä hiihtäjillä on rekassa toistasataa paria suksia, hiihtomaajoukkueen huoltopäällikkönä vuosina 1995–1998 työskennellyt Harri Aaltonen sanoo.
Aaltonen peräänkuuluttaa, että huippuhiihto tarvitsee sääntelyä ja kulukuria. Hänen mukaansa hiihto on vaarassa ajautua kilpailutilanteeltaan samanlaiseksi kuin rallin MM-sarja, jossa vain kaksi autonvalmistajaa kamppailee voitosta täydellä automäärällä.
– Varusteluun pitää saada rajat. Jos niitä ei ole, yrityksiä ja maita putoaa pois maailmancupista. Hiihdon joutsenlaulu on kohta laulettu, jos nykymeno jatkuu.
Pasanen allekirjoittaa, että suksihuollon kasvaneet kulut ovat lajille kohtalonkysymys.
– Resurssi, joka huoltoon pitää käyttää ollakseen kilpailukykyinen, on uhka tälle lajille. Sen merkitystä pitäisi rajoittaa. Norjakin tuskailee jo, että heidän resurssinsa ovat vähissä, ja heillä on huoltoon varmasti eniten resurssia.
– Ruotsi ja Norja ovat pystyneet tekemään kesällä testileirejä isolla porukalla. Mikään muu maa ei ole pystynyt, Pasanen sanoo.
Alati kasvaneet huollon kustannukset ovat pakottaneet Suomen hiihtomaajoukkueen muutoksiin. Muun muassa maailmancupia kiertävien urheilijoiden määrää on rajoitettu täksi kaudeksi. Sen lisäksi Pasasen mukaan maajoukkue kiertää maailmancupin ilman hierojaa, fysioterapeuttia ja lääkäriä Tour de Skitä ja yhtä tammikuun viikonloppua lukuun ottamatta.
– Kaikki ylimääräinen on karsittu. Sama on myös Norjassa. Sielläkään ei ole enää fysioterapeuttia eikä hierojaa.
Myyntipuhe ei toteutunut
Hiihtopiireille harmaita hiuksia ovat aiheuttaneet myös FIS:n myyntipuheet fluorikiellon kustannuksista. Kun kieltoa valmisteltiin, FIS:n johto markkinoi, että kalliit fluorivoiteet korvautuvat halvemmilla voiteilla.
Todellisuus tänä päivänä on, että fluorittomien kilpavoiteiden hinnat pyörivät fluorillisten tasolla – ja ovat joissain tapauksissa jopa korkeampia.
Maailmancupin kilpailuissa huolta ovat aiheuttaneet myös kilpailijamäärät. Tulevana viikonloppuna maailmancup jatkuu Sveitsin Davosissa, jossa kaksi vuotta sitten sprintin lähtölistalta löytyi vaivaiset 39 hiihtäjää. Maailmancupin pisteitä jaetaan kolmatta kautta kunkin kisan 50 parhaalle.
Keski-Euroopan heikko lumitilanne on ollut hiihtopiirien puheenaihe jo pitkään.
– Huonot talvet, vähenevät kilpailijamäärät, epätasaiset kilpailut ja tähän päälle vielä hintojen nousu. Se on vaikea yhtälö. Fluorikiellossa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta sen toteutuksen tapa ja aikataulu ovat aiheuttaneet isoja ongelmia, joita ei olisi tarvittu, Martin Norrgård sanoo.
Pasasen mukaan FIS ei ole käynyt maajoukkueiden kanssa vuoropuhelua, mitä lajin kipukohdille voisi tehdä tulevia talvia silmällä pitäen.
Suurten hiihtomaiden takana kamppailevien pienten maiden tilanne ei ole Pasasen mukaan täysin toivoton. Yksittäisiä valonpilkahduksia nähdään aika ajoin.
– Espanjan kaverin suoritus oli yksi sellainen, Pasanen sanoo ja viittaa Espanjan Jaume Pueyoon, joka sijoittui Lillehammerin sprintin aika-ajossa kolmanneksi mutta putosi heti erävaiheen ensimmäisessä osiossa.
– Pienempiä maita helpottaa niiden pieni joukkue. Esimerkiksi Itävallalle, jolla on pari hiihtäjää, riittää paljon pienempi huoltoresurssi, kun taas meillä on 18 urheilijaa, Norjalla 25 ja Ruotsilla 23, Pasanen sanoo.
Davosissa rajuja eroja
Tänä viikonloppuna Davosissa kilpaillaan kolmella eri kilpailumatkalla. Perjantaina vuorossa ovat parisprintit, lauantaina sprintit ja sunnuntaina väliaikalähdöt. Sprintit hiihdetään vapaalla ja väliaikalähdöt perinteisellä hiihtotavalla.
Toisin kuin kaudella yleensä, tällä kertaa väliaikalähtö on pituudeltaan 20 kilometriä. Kyseinen matka kisattiin edellisen kerran Lahdessa viime maaliskuussa. Silloin Krista Pärmäkoski voitti. Kymmenenneksi sijoittunut hiihtäjä jäi suomalaisesta lähes kaksi minuuttia ja 30. hiihtäjä hulppeat neljä minuuttia ja kymmenen sekuntia.
Kun 20 kilometriä hiihdettiin väliaikalähtönä edellisen kerran Davosissa kaksi vuotta sitten, vapaalla hiihtotavalla käydyssä kisassa kymmenes jäi voittajasta minuutin (1.09) ja 30:s yli kolme minuuttia (3.15).
Pasanen arvioi, että sunnuntaina puhutaan aivan eri kokoluokan eroista.
– 30:s voi hyvinkin jäädä voittajasta yli viisi minuuttia.
Pasasen mukaan eroja kasvattaa vaativa rataprofiili. Lisäksi sääennuste povaa lumisadetta sekä lauantaille että sunnuntaille, mikä tekee kelistä raskaan.
Aaltonen kuvailee kisan lähtöasetelmaa urheilijoiden kannalta epäreiluksi.
– Onhan se epäreilua, koska kalustolla tulee reilu ero, Aaltonen sanoo.