Ammattijohtoisen Kuusankosken teatterin tarina päättyy talkoisiin. Teatterin edessä olevalle roskalavalle meni tänään tiistaina viimeisen näytelmän lavaste eli kankaista ja tuoleista koottu valtava Kymijoki. Roskalava lähtee huomenna.
– Yritämme saada pakattua se mahdollisimman täyteen. Todennäköisesti muutamia jätesäkillisiä kertyy vielä, mutta ne pistetään talon roskiksiin tai viedään itse jäteasemalle, sanoo teatterinjohtaja Karolina Eklund-Vuorela.
Iso osa tavaroista on mennyt hyötykäyttöön muille teattereille ja ihmisten koteihin. Eklund-Vuorela sanoo olevansa ”vähän putkiaivo”, joten tällä hetkellä hän niinkään ajattele kaiken loppua, vaan sitä miten viimeisetkin asiat saa järjestettyä.
– Onhan tämä vähän valjua.
Kuusankosken teatteri aloitti toimintansa vuonna 1956. Toiminta loppuu vuodenvaihteeseen, sillä kaupunki päätti vuosi sitten lakkauttaa teatterin toiminta-avustuksen.
Viimeinen näytös oli tiivistunnelmainen
Teatterin viimeinen näytelmä oli nimeltään Joki jää – Pohjoinen Kymenlaakso kahel nakil. Eklund-Vuorelan kirjoittama näytelmä kertoi pohjoisesta Kymenlaaksosta ja sen asukkaista sekä teatterin lopusta.
Viimeinen näytös oli lauantaina ääriään myöten täynnä. Varsinaisen katsomon lisäksi ylätasanteelle oli aseteltu ylimääräisiä tuoleja.
Ennen esityksen alkua Eklund-Vuorela käveli lavalle ja pyysi vielä katsojia erikseen kertomaan, mille paikoille ei ollut tullut katsojaa, jotta kaikki halukkaat pääsevät viime hetkellä näytökseen. Paikat täyttyivät.
– Ensin harmitti, sillä esityskaudella oli näytöksiä, joihin olisi mahtunut paljon enemmän ihmisiä. Jouduin nyt ilmoittamaan ihmisille puhelimessa, että loppuun varattu. Toki se tuntui hienolta, että katsomot olivat täynnä.
”Eihän siin sit mitää”
Yleisö eli lauantain näytöksen mukana. Naurua sai aikaan jo alku, jossa Pohjois-Kymenlaakson tarina alkoi mannerlaattojen kohtaamisesta. Kohtaus loppui kahteen repliikkiin, jotka mannerlaattojen osat sanoivat toisilleen.
– Mitäs siin sit.
– No eihän siin sit mitää.
Eklund-Vuorelan mukaan sananvaihto on hyvin pohjoiskymenlaaksolainen. Itse hän muutti seudulle vuonna 2009.
Yleisö taputti usein ja niiskutuksia kuului. Myös näyttelijät olivat lopussa kyynelsilmin lavalla. Eklund-Vuorela on ehtinyt surra lähinnä esityskauden loppua.
– Viimeiset ja isommat lopettamisen tunteet ovat varmaan vasta tuloillaan. Ehkä ei ole vielä ihan tajunnut, miten lähellä olemme sitä, että kaikki loppuu.