En tiedä, tuleeko tämä yllätyksenä monelle, mutta NHL-pelaajat eivät itse asiassa ole robotteja, vaan tuntevia ihmisiä. Aivan samalla tavalla kuin muutkin.
Siis sillä, miten näitä tuntevia ja ajattelevia ihmisiä työyhteisössään johdetaan, on lopputuleman kannalta suuri merkitys.
Kenties monelle itsestäänselvyys, mutta ei selvästikään kaikille.
New Yorkissa tämän kanssa tunnutaan olevan edelleen prosessissa. Rangers on nimittäin jääkiekkotermein taalaliigan virallinen roskispalo juuri nyt. Moni miettii, miten menneellä kaudella itäisen konferenssin finaaliin yltänyt ja lähes samalla joukkueella kauteen lähtenyt joukkue on kyennyt häviämään 14 edellisestä ottelustaan 11.
Nyt jos koskaan voimme unohtaa pelitapapuheen.
Seurajohto urheilupuolen pomon Chris Druryn johdolla aloitti laivan keikuttamisen nimittäin jo kesällä.
Tyylitajua ei saa rahalla
Drury halusi eroon voimahyökkääjä Barclay Goodrowsta, jonka vajaan neljän miljoonan taalan sopimus oli ymmärrettävästi liikaa seuralle.
Pelaajalla oli kuitenkin sopimuksessaan pykälä, joka antoi tälle mahdollisuuden laatia 15 joukkueen listan, mihin tätä ei saisi kaupata. San Jose oli tiettävästi tällä listalla.
Drury kuitenkin sopi San Josessa samassa positiossa toimivan oman kaverinsa Mike Grierin kanssa siirtolistaveivauksesta.
Pelaajakaupan sijaan Goodrow paiskattiin siirtolistalle, mistä San Jose pääsi tämän ensimmäisenä poimimaan. Pelaajalle kuviosta ilmoitettiin pohjoisamerikkalaisraporttien mukaan varttia ennen kuin tämä laitettiin siirtolistalle.
Temppu oli tyylitön, eikä sitä katsottu joukkueessa hyvällä.
Samaan aikaan Drury yritti saada kapteeni Jacob Troubaa luopumaan kaikenlaisen liikuttelun estävästä pykälästä sopimuksessaan ennen heinäkuun ensimmäistä päivää, jolloin pykälä muuttuisi ehdolliseksi kauppaamisen estäväksi pykäläksi.
Heinäkuun ensimmäisenä myös Trouba sai laatia listan 15 joukkueesta, joihin ei halua mennä.
Trouba ei halunnut lähteä perhesyistä. Pelaajan lääkärivaimo työskentelee newyorkilaisessa sairaalassa.
Kun seurajohto ei saanut kesällä tahtoaan läpi, ajojahti jatkui syksyllä. Loppuvuodesta Drury lähetti kaikille seurajohtajille myöhemmin mediaan vuodetun viestin, jossa kertoi olevansa valmis pelaajakauppoihin.
Esiin oli vieläpä nostettu Trouban sekä avainhyökkääjä Chris Kreiderin nimet.
Eikä kahta sanaa ole siitä, etteikö Rangers tiennyt tiedon vuotavan julki todella nopeasti. Kyse oli herättelystä ja uhkailusta.
Lopulta Drury kiristi Trouban ulos seurasta. Ensin uhkaamalla tätä katsomokomennuksella ja myöhemmin Goodrow'n tapaan siirtolistalla. Lopulta Trouban agentti Kurt Overhardt neuvotteli pelaajakaupan Anaheimiin. Samassa kaupassa toiseen suuntaan siirtyi Urho Vaakanainen.
Kapteenin savustaminen ulos näin tyylittömällä tavalla on harvinaista, eikä sitäkään otettu joukkueessa tiettävästi hyvin.
Veteraaneilla usein eri säännöt
On ymmärrettävää, että Rangersin toimistolla on herätty tosiasioihin. Käsillä oleva ydinryhmä ei koskaan ollutkaan viemässä Broadwayn ylpeyttä luvattuun maahan. Runko on hyvä, mutta ei mestaruustasoa.
Asioita voi kuitenkin pelaajien suuntaan tehdä monella tavalla.
Myös valmennus voi.
Viimeisin itse aiheutettu tulipalo saatiin roihuamaan myöhään tiistai-iltana, kun pelaavaan kokoonpanoon palannut Kaapo Kakko haukkui valmentajan päätöksen istuttaa tätä katsomossa viikonlopun St. Louis -ottelussa.
Kakon mukaan hän ei ole ollut joukkueensa heikoin lenkki eikä täten mielestään ansainnut komennusta niin sanotulle popcorn-osastolle.
Ja oikeassahan Kakko oli.
Kakko on ollut käytännössä kaikissa mahdollisissa tilastoissa voittoseinän pelaaja. Tehotilasto +9, maaliodottaman suhde 50,3 prosenttia, vaarallisten maalipaikkojen jakauma 50,4 prosenttia ja ketjuna maalit 13–2.
Samaan aikaan Mika Zibanejad, Chris Kreider tai taannoin loukkaantunut Artemi Panarin ovat kaikissa edellä mainituissa tilastoissa kaukana Kakon takana.
Päävalmentaja Peter Laviolette kiistatta suojelee veteraaneja.
Onhan Laviolette karsinut avainpelaajien jääaikaa, eikä Kakkokaan aivan alkusyksyn tasolla ole viime otteluissa esiintynyt, mutta kiistatta katsomokomennus osui tällä kertaa väärän pelaajan kohdalle.
Eikä välttämättä ensimmäistä kertaa. Jo kevään pudotuspeleissä Kakon heittäminen katsomoon aiheutti kulmakarvojen kohoamisia.
Kakko lähtökuopissa
Kakon ja Rangersin välillä alkaa viimeisimmän draaman jälkeen olla niin paljon kuonaa, että vain pelaajakauppa toisaalle laukaisee kuuden vuoden ajan kasvaneen jännitteen. Kakko onkin Kreiderin ohella seuraavana lähtijöiden listalla.
Pelaaja tietänee tämän itsekin eikä lähtenyt senkään vuoksi sanomisiaan kaunistelemaan.
Kakko olisi voinut samalla rahalla antaa palaa myös seurajohdon suuntaan.
On nimittäin varmaa, että jään tason fiasko on tällä kertaa hyvin vahvasti seurajohdon masinoima. On helppo kritisoida pelaajia ja analysoida aukkoja pelitavassa, mutta miten suorittaa parhaalla tasollaan, kun samaan aikaan pomo kiristää, uhkailee, haukkuu ja kauppaa omaa työvoimaansa pitkin maita ja mantuja?
Pelaajien kaikenlainen liikuttaminen ja kauppaaminen kuuluu NHL-bisnekseen etenkin silloin, kun tulokset laahaavat. Miljoonapalkat helpottavat sopeutumista uuteen ympäristöön.
Joku tolkku täytyisi kuitenkin tälläkin osastolla säilyttää. Paine kuuluu huippu-urheiluun, mutta ehdoin tahdoin seurajohdon ei kannattaisi sitä lisää synnyttää.
Turbulenssi Kakon ympärillä ei ainakaan rauhoita tilannetta luultavasti jo aiemmin rikkoutuneessa pukuhuoneessa.
Yksi mestaruus 83 vuoteen. Eikä se ole sattumaa.
