Puheenaihe
Tulihan se sieltä. Detroit-pomo, seuralegenda ja laji-ikoni Steve Yzerman päätti vihdoin vaihtaa valmentajaa. Oli aikakin.
Derek Lalonde ei onnistunut Detroitissa missään vaiheessa kolmen vuoden aikana. 1990-luvun dynastiaseura ajautui Lalonden aikana kriisistä kriisiin.
Nyt ohjaksiin palkattiin Todd McLellan, kokenut ja meritoitunut kanadalainen. San Josessa, Edmontonissa ja Los Angelesissa aiemmin hyvää työtä tehnyt McLellan tuo kollektiiviin varmasti ryhtiä ja kurinalaisuutta, jotka ovat olleet joukkueen suurin murheenkryyni vuosikausien ajan.
– Sisään tulee puolustusorientoitunut valmentaja, joka varmasti tekee kaikille selväksi puolustuspelin kaikki nyanssit. Kun puhutaan karvaus- tai ohjauspelistä, hän laittaa ne tarkasti kuntoon. Hyökkäyspelissä pelaajat saavat toteuttaa itseään. Tämä oli hyvä ja looginen valinta seuralta, Ylen jääkiekkoasiantuntija Ismo Lehkonen kehuu.
Detroit aloitti uuden valmentajansa alaisuudessa kahdella voitolla.
Lehkonen harmittelee Lalonden kohtaloa ja uskoo tämän tulevan palkatuksi uudelleen pian. Detroitin tapauksessa kaikkea ei voi missään tapauksessa laittaa valmennuksen tiliin. Seuralegenda Yzerman palkattiin autokaupunkiin kesällä 2019 palauttamaan 90-luvun dynastia takaisin loistoonsa.
Viiden vuoden aikana kehitystä ei juuri ole tapahtunut. Pudotuspeleissä joukkuetta ei olla nähty kertaakaan, pisteprosenteissa sijoitus on viiden vuoden ajalta 29:s. Yzerman ei todellakaan ole onnistunut työssään.
– Vähän samalla kannalla olen itse. Detroit on ollut todella kuriton joukkue pitkään ja me, jotka olemme nähneet 90-luvun dynastian, odotamme tietenkin enemmän. Laadukkaita pelaajia siellä on, mutta hommaa ei ole saatu kuosiin. Nyt sisään tuotiin kova valmentaja, mutta riittääkö vieläkään, Lehkonen kysyy.
Kuuma
Colorado äityi joulukuun aikana kovaan iskuun. Parhaillaan käsillä on viiden ottelun voittoputki, ja joulukuun 13 ottelusta peräti kymmenen päättyi voittoon. Erityisen mielenkiintoisen nousukunnosta tekee maalivahtiosastolla aiemmin tehty täydellinen remontti.
Seura nimittäin laittoi lihoiksi Aleksandr Georgijevin sekä Justus Annusen ja hankki tilalle MacKenzie Blackwoodin sekä Scott Wedgewoodin. Siinä, missä ensin mainitun duon torjuntaprosentit jäivät 87:n pintaan, tilalle hankituilla lukema on yli 93:n.
– Ei ole helppoa pelata tuon joukkueen takana maalissa, koska riskikertoimet ovat kiekollisessa pelissä niin korkealla. Ehkä se sitten aika loogista oli hankkia sinne kaksi kokeneempaa maalivahtia, jotka osaavat pelata rauhassa ja maltilla, vaikka harvat tilanteet ovat vaarallisia, Lehkonen sanoo.
Lehkonen antaa Coloradon nosteesta paljon kunniaa valmennukselle.
– Olen sanonut usein, että siellä on aika helvetin hyvä valmennus ja heillä on lehmän hermot. Siellä tiedetään kyllä hyvillä ja huonoilla hetkillä syyt ja seuraukset. Jos tulee ohipeli, aika maltilla sitä alusta käännetään. Kaikki asiat peluutuksista lähtien on tarkasti mietitty.
– Hauskaa tuossa on vielä se, että jos ajatellaan Nathan MacKinnonia, Mikko Rantasta ja Cale Makaria, niin jätkät pystyvät pelaamaan vielä parempaa lätkää kuin mitä nyt on nähty. Se kertoo paljon potentiaalista, Lehkonen naurahtaa.
Kylmä
Ei tule Chicagon touhusta mitään. Joukkue väläytteli joulukuun puolivälissä voittamalla kolme ottelua, mutta kokonaisuus on rumalla tavalla vinossa. Joulukuun 15 ottelusta 11 päättyi tappioon eikä valmentajan vaihtaminen Luke Richardsonista Anders Sörenseniin ole auttanut.
Ruotsalaisvalmentajan alaisuudessa Chicagon pelissä ei ole yhtään enempää punaista lankaa kuin aiemminkaan. Uudenvuoden aaton ulkoilmaottelutappio St. Louisille (2–6) oli rumaa katseltavaa.
– Turpaan tulee nyt aika rumasti koko ajan. Ensimmäinen asia olisi päivittää pelitapaa niin, ettei käkättimeen tulisi joka ilta. En nyt näe sellaista enkä muutenkaan suurta ajatusta pelaamisessa. Eihän tuolla joukkueella ole voittava tapoja lainkaan, Lehkonen linjaa.
Vuoden takaisen NHL:n ykkösvarauksen Connor Bedardin otteita seurataan luonnollisesti kaiken keskellä tarkkaan. Bedard on tehnyt kohtalaisesti tehoja, mutta kokonaisvaltaisesti tämä on edelleen vahvasti prosessissa. Samaan aikaan San Josessa menneen kesän ykkösvaraus Mackline Celebrini on hurmannut nimenomaan kokonaisvaltaisudellaan.
– Bedardin piti olla kulmakivi tuolle seuralle ja edelleen hänen kanssaan lässytetään vaikka ja mitä. Kun laukaus on otettu pois, nyt hän onkin yhtäkkiä muka pelintekijä. Ei hänestä ole keskikaistalle. Pitäisi hyväksyä, ettei hänestä tule Brayden Pointia keskelle ja vapauttaa hänet pelaamaan etuotolla laitaan, Lehkonen paaluttaa.
– Miten voi olla, että hän on jatkuvasti sentterinä viimeinen, joka tulee omiin. On seuran ja valmennuksen tehtävä löytää hänelle oikea paikka. Nyt jarrutetaan hänen uraansa ja hän jää vähän niin kuin ulkokaarelle, Lehkonen puhisee.
Viikon maali
Artturi Lehkonen teki Winnipegiä vastaan upean ohjurimaalin samalla, kun vastustajan puolustaja moukaroi tätä kylkiluihin.
Maalin edestä palkkansa tekevälle Lehkoselle maali oli hyvin tyypillinen. Lehkosen maila on muutenkin ollut kuumana, sillä joulun välipäivinä syntyi uran ensimmäinen hattutemppu NHL:ssä.
Isä-Lehkonen otti poikansa hattutempun vastaan tietenkin lämpimästi.
– ”Arsia” kiinnostaa vain voittaminen. Jos joukkue on johdossa, ei hän ala hamstrata maaleja. Hän osaa pelata numeroiden ja sekuntien mukaan. Mutta olihan se hattutemppu helvetin kiva juttu ja helpotti häntäkin varmasti. Ei tarvitse uran jälkeen miettiä, että jäi se tällä tasolla tekemättä.
Mitä seuraavaksi?
Tulevien viikkojen aikana Lehkonen seuraa – pitäisikö sanoa taas kerran – pelipaikkansa kanssa reunalla olevien suomalaisten otteita erityisen tarkasti. Rantaset, Ahot ja Barkovit kyllä hoitavat leiviskänsä pyramidin huipulla, mutta tyvessä moni pelaa pelipaikastaan jokaisena iltana.
Lehkonen muistuttaa, että edessä on kauden raskain vaihe.
– Siellä on aika monta jätkää liipaisimella. Columbuksessa Mikael Pyyhtiä, Los Angelesissa Samuel Helenius, Coloradossa Jere Innala ja Juuso Pärssinen, New Yorkissa Urho Vaakanainen, Edmontonissa Kasperi Kapanen ja niin edelleen.
– Toivon todella, että jätkät jaksavat nyt raastaa. Nyt pitää jaksaa iskeä ja antaa jengille sähköiskua niin, että valmennusjohto huomaa sen. Oli sitten pää tai sormi kipeä tai huono fiilis, nyt on väännettävä. Lopulta voi käydä niin, että saa vakiopaikan. Se olisi paras uudenvuodenlahja, Lehkonen vaatii.
Siirtolistalle aiemmin viikolla joutunut ja sen kautta farmiin ajautuneelle Jesse Puljujärvelle Lehkonen ei juuri toivoa anna. Pittsburghissa valmennus ei selkeästi luottanut Puljujärveen ja kun siirtolistaltakaan tätä ei toiseen seuraan kaapattu, Lehkonen uskoo NHL-oven olevan tältä kaudelta säpissä.
– Tämä kausi menee hänellä AHL:ssä. Nyt pitää hänenkin vain jaksa tehdä töitä.
