Hämeenlinnassa Aulangonjärven talviuintipaikalla avantouimarit ovat tänä talvena saaneet uintiseuraa suurista parvista pieniä kaloja.
Jaana Sorvali Hämeenlinnasta kertoo, miltä tuntuu pulahtaa niiden sekaan.
– Se on vähän kuin kalakeittoon menisi, kylmään kalakeittoon! Toivoo, että olisi joku muukin käynyt ensin uimassa ja aurannut kalatien auki.
Kalapaljous jopa ”vähän hirvittää” Sorvalia:
– Melkein menen silmät kiinni. Aina vähän potkin jaloilla ja käsillä, etteivät ne tule.
Uikkarinmutkaan ei toistaiseksi ole vielä kaloja mukaan tarttunut eivätkä kalat ole käyneet uimaria maistelemassa.
– Kun sinne pulahtaa äkkiä, kaikki eivät kerkeä alta, mutta ei ainakaan toistaiseksi ole kukaan käynyt näykkimässä.
Salakkapaljouden syy selvisi
Vanajavesikeskuksen projektipäällikölle Mika Soramäelle uima-avannossa parveilevat pikkukalat ovat tuttu juttu. Niitä on havaittu useina vuosina Aulangonjärven lisäksi monella muullakin avantouintipaikalla.
Soramäki sanoo kalojen olevan hyvin suurella todennäköisyydellä salakoita.
Syy pikkukalojen tulolle avantoon on hyvin arkinen. Siellä on happea, valoa ja niiden mukana ruokaa.
Avantoa pitää sulana pumppu, joka vettä kierrättäessään tekee samalla veteen lisää happea. Avannon kohdalla on myös valoisampaa kuin jään alla, minkä vuoksi avantoon kertyy pikkukalojen ruokaa, planktonia. Soramäki sanoo, että ilmiö on aivan normaali.
– Ei niillä mitään hätää ole. Ne tulevat vain syömään planktonia ja leväkasvustoja, jotka saavat valosta energiansa, Soramäki rauhoittelee.
Syy hyvään happitilanteeseen on niin kutsuttu täyskierto. Se on vesissä tapahtuva ilmiö, jossa eri lämpöiset vesimassat järvissä sekoittuvat kovien tuulien vuoksi, ja vesi on yhtä lämmintä pinnasta pohjaan.
Tämän ansiosta hapekasta vettä on myös alimmissa vesikerroksissa pohjan lähellä. Tänä syksynä täyskierto on onnistunut useilla järvillä, koska järvet jäätyivät myöhään.
– En usko, että tänä talvena tulee happikatoa, monella suurella järvellä selkävedet ovat yhä auki. Aulangonjärvellä happitilanne on yleensä hyvä. Muutama vuosi sitten järvestä löydettiin kuolleita kiiskiä, joiden arvioidaan kuolleen hapenpuutteeseen, Soramäki sanoo.
Salakatkin ovat jollekin ruokaa. Suuri pikkukalaparvi voi houkutella avantoon myös petokaloja, kuten haukia. Soramäki sanoo, ettei niitä tarvitse kuitenkaan pelätä.