Puheenaihe
NHL-kausi on tulossa puolimatkaan, joten ensimmäiset spekulaatiot henkilökohtaisista palkinnoista alkavat.
Annoimme Ylen jääkiekkoasiantuntijan Ismo Lehkosen pitää oman puolimatkan krouvin palkintogaalansa tärkeimpien palkintojen osalta. Lehkonen valitsi arvokkaimman pelaajan, vuoden tulokkaan, vuoden maalivahdin, vuoden puolustajan sekä vuoden valmentajan.
Arvokkain: Nathan MacKinnon, Colorado
– Aika kovalla tasolla pelannut, vaikka paljon on ollut pelaajia loukkaantuneena. Minuuttimäärät ovat valtavia ja joukkue on pudotuspelikelkassa mukana. Urheilijana hän on niin sitoutunut kuin olla ja voi.
Tulokas: Dustin Wolf, Calgary
– Maalivahdin tontille päästäkseen pitää olla kova ja varsinkin tulokkaan. Calgary on pudotuspelikisassa mukana, mikä vain korostaa maalivahtipelin merkitystä, kun kyseessä on vielä tuollainen hieman rakennusvaiheessa oleva joukkue. Ilman Wolfia ei olisi.
Puolustaja: Cale Makar, Colorado
– En voi antaa kuin Makarille. Arvostan paljon sitä, miten hän puolustaa, riistää ja katkoo syöttöjä. Tämä on suurin syy, miksi annan sen hänelle. Makar pelaa paljon alivoimaa ja kaikki 3–5-tilanteetkin.
Maalivahti: Connor Hellebuyck, Winnipeg
– Ei tätä voi muille antaa. Siellä ovat taas päästetyt maalit kahta per peli. Aivan ehdoton avainpelaajaa Winnipegille.
Valmentaja: Spencer Garbery, Washington
– Tämä tarina on selkeää jatkumoa viime vuoden rallista. Vaikka sisään tuli taas uusia pelaajia, tuo joukkue on todella yhtenäinen ja sitoutunut. Maalierokin +41. Eihän sitä kukaan olisi ennakkoon uskonut, että tämä joukkue taistelee jopa konferenssin voitosta.
Kuka yllätti?
Toronton kehitys, kypsyys ja valmius ovat kiistatta päässeet yllättämään. Toronto on ostanut hienolla tavalla puolustusorientoituneen uuden päävalmentajansa Craig Beruben filosofian.
Toronto ei ole enää vain hyökkäyspelaamisesta ja maalintekotalkoista innostuva poikaporukka, vaan määrätietoisesti viisikkopeliin sitoutunut aikuisten miesten joukkue.
Maple Leafs on NHL:n neljänneksi paras joukkue juuri nyt. Kevättäkin ajatellen Toronton tilanne näyttää paremmalta kuin miesmuistiin.
– Ei tuolla joukkueella ollut muuta vaihtoehtoa kuin ostaa Beruben ajatukset. Hänen kanssaan ei toisaalta ole myöskään mitään selityksiä. Joko teet hänen tahtonsa mukaan tai olet ulkokaarella. Tuo orkesteri kaipasi isoa muutosta ja uuden valmentajan viesti upposi joukkueeseen oikeaan aikaan, Lehkonen näkee.
Myös tasapaino maalivahtiosastolla on päässyt yllättämään. Aiempien vuosien turbulenssista veskariosastolla ei ole tällä haavaa tietoakaan. Sekä Anthony Stolarz että Joseph Woll ovat pelanneet erinomaisesti.
– Se tulee pitkälti siitäkin, miten siellä nyt tullaan täysillä omiin. Helpottaa aika paljon maalivahtien pelaamista, kun siellä nyt hoidetaan oman alueen puolustuspelaaminen laadukkaasti ja itse määritellään sitä, mistä laukaukset tulevat. Seura teki myös hyviä hankintoja kesällä puolustusosastolle.
Kuka petti?
Kaukaiselta kangastukselta peräpeilissä alkavat näyttää Bostonin suuruuden ajat 2010- ja 2020-luvuilta.
Iso paha Bruins vaikuttaisi ajautuneen vaikean identiteettikriisin keskelle. Se on toki edelleen kiinni pudotuspelipaikassa, mutta pakka on sekaisin ja minäkuva kollektiivina isosti haussa.
Kymmenestä edellisestä ottelusta vain kolme on päättynyt Bostonin voittoon. Itäisessä konferenssissa se on tehnyt vähiten maaleja ottelua kohden: 2,58.
– Olen ensimmäistä kertaa Bostonista huolissani. Missä on se karhea työmiesten joukkue, joka puristaa aina kaiken peliin ja joka ei koskaan vuoda omiin. Nyt aletaan olla aika vaijerilla sen kanssa, mihin tämä homma kääntyy. Pitäisikö vanha kapteeni Patrice Bergeron kutsua paikalle muistuttamaan, että ensimmäiset asiat ensin, Lehkonen naurahtaa.
Huolestuttavinta ovat kärkiosaston ongelmat. Pelkästään edellisen viikon ajalta kapteeni Brad Marchandin tehotilaston lukema näyttää kahdeksaa maalia miinusta. Elias Lindholm on pakkasella seitsemän, Charlie McAvoy ja lähes yksinään maalinteosta vastaava David Pastrnak viisi osumaa.
Seura antoi kenkää aiemmin päävalmentaja Jim Montgomerylle, mutta ei virkaatekevästä Joe Saccosta ole ollut kurssia muuttamaan.
– Onhan se edelleen ihan Bostonin näköinen jämäkkä joukkue, josta löytyy isojakin körmyjä, mutta eihän tuo homma lähde nyt pelittämään. Eivät he pysty maaleja tekemään, mutta ei sekään käy selityksestä. Sitten pitäisi puolustajaa jämäkämmin, mutta ei tuo joukkue sitoudu tällä hetkellä pelaamaan 1–0-pelejä.
– Bostonia tällaisessa tilassa en kyllä osannut ennakkoon nähdä, Lehkonen huokaa.
Viikon suomalaismaali
Jos joku suomalainen on kaivannut onnistumisia, se on ollut Utahin Matias Maccelli. Turkulaishyökkääjä napautti menneellä viikolla kaksi osumaa Dallasin verkkoon.
Edellisestä maalista oli ehtinyt kulua 23 ottelua ja lähes kaksi kuukautta. Syöttöpisteitäkin oli nimenomaan tehoista elävälle laiturille mahtunut kuivaan jakson vain kolme.
Menneellä kaudella komeat 57 (17+40) tehopistettä tehneen Maccellin kauden ensimmäinen puolisko on ollut painajaismainen. Peliaika on ollut laskussa ja tehojakin on syntynyt vain 12 (5+7) merkinnän verran.
– Siellä on tullut jatkuvasti rinnalle kovia pelaajia, mikä on tietenkin kiristänyt kilpailua. Itse odotin, että Maccelli haastaa jopa ykköslaituri Clayton Kelleriä, mutta ei hän ole ollut siellä päinkään.
– Ehkä maaleista ja pisteistä on tullut hieman stressiä, koska tulosyksikön pelaajana hänet nähdään. Kyllä kauden toisella puoliskolla täytyy alkaa tapahtua enemmän asioita, Lehkonen vaatii.
Mitä seuraavaksi?
Kaapo Kakko tuli joulukuussa kaupatuksi New York Rangersista Seattleen, missä turkulaishyökkääjä onkin saanut heti mukavasti vastuuta.
Kärkiketjun vastuusta nauttiva Kakko pelasi New Jerseytä vastaan viikonvaihteessa peräti 19 minuuttia kirjaten tililleen yhden syöttöpisteen. Kahdeksan ensimmäisen ottelun saldo Seattlessa kirjataan lukemin 1+4.
Alku on lupaava ja ketjukaveritkin (Jaden Schwartz ja Matty Beniers) joukkueen eliittiä, joten mitä Kakolta on lupa jatkossa odottaa?
– Isoin juttu on, että hän pystyisi olemaan ykkösrivin kaveri molempiin suuntiin. Eivät ne hyökkäysalueen pienet oivaltavat jutut hänen pelistään ole mihinkään kadonneet. Kakolle on Seattlessa nyt avattu ovi selälleen, että ota siitä kärkihyökkääjän paikka joukkueesta. Se hänen täytyy nyt pystyä ottamaan, Lehkonen sanoo.
Uhkakuvana Lehkonen näkee osa-alueen, josta tämä on Kakon kohdalla aiemminkin puhunut.
– Liikkeestä jää edelleen kiinni paljon. Ajattele, kuinka paljon helpompaa hänen pelaamisensa olisi, jos yleisluistelutaitavuus olisi muiden huippupelaajien tasolla. Jos Kakko olisi luistelun kautta samanlainen saippua kuin aiemmin mainittu Clayton Keller, hän tekisi 100 pistettä tuossa liigassa.