NUUK Viime viikon keskiviikkona Grönlanti oli kaikkien huulilla, ja uutiskone pyörähti rasvattuna käyntiin. Lentokone olikin sitten työpäivän vaikeampi osuus. Yhteyksiä Grönlantiin on rajallisesti, mutta sain kuin sainkin viimeisen lipun seuraavan päivän lennolle Nuukiin.
Kuvaaja ei mahtunut kyytiin, sillä kaikki halusivat Grönlantiin Donald Trump Jr:n perässä.
Vieressäni lennolla istuivat Financial Timesin ja saksalaisen tv-kanavan Weltin toimittajat. Heidätkin oli lähetetty matkaan lyhyellä varoitusajalla.
Aloin varautua siihen, että en olisi tervetullut Nuukin. Usein, kun pieni paikkakunta täyttyy toimittajista, paikallisia alkaa ärsyttää – ja aivan syystä. Reportterit ovat kilpaa samojen haastateltavien perässä, ja vaeltavat kaupungissa etsien näkökulmaa jutulleen.
Parin päivän jälkeen Nuukissa tajusin, että asia oli päinvastoin. Monet grönlantilaiset pitivät Trumpin puheita höpötyksenä, mutta olivat hyvillään siitä, että viimein Grönlanti kiinnostaa.
Tämä on Donald Trumpin supervoima, jota harvalla muulla on: hän osoitti saarta, ja yhtäkkiä koko maailma katsoo tänne.
Trumpin – tai Trumpien – ansioista monet varjoon jääneet uutiset Grönlannista ovat nyt esillä: itsenäistymishalut, Tanskan vallan varjopuolet, kuten naisten pakkoehkäisy, kasvava turismi ja saaren omaleimaisuus.
Asiassa on myös maailmanpoliittinen puoli, josta hyötyy koko Eurooppa.
Kärjistäen voi sanoa, että Donald Trumpit tekivät palveluksen Euroopalle.
Arktisen alueen merkityksen kasvamisesta on puhuttu yli vuosikymmen, mutta puhuminen on lopulta ollut pienen piirin juttu. Suomen mediassa Arktiksesta on uutisoitu tasaisesti. Kauniita kuvia sisältävien juttujen fokus on ollut tulevaisuudessa. Olen kirjoittanut sellaisia itsekin.
Näissä jutuissa liikkeellepanevana voimana on yleensä ilmastonmuutos. Kun jää sulaa, arktinen alue siirtyy merenkulun keskipisteeseen. Kun jää sulaa, mineraaleja saadaan kaivettua. Kun jää sulaa, on helpompi etsiä öljyä. Kuten monissa ilmastonmuutokseen liittyvissä asioissa, olemme jääneet odottamaan tulevaisuutta.
Venäjän hyökkäyssota kuitenkin muutti asetelman myös Arktiksella.
Tulevaisuus on tässä ja nyt, ja aivan kuten kaikessa muussakin vuoden 2022 jälkeen, myös arktisen alueen yhtälössä painottuu sota ja sen pelko.
Tämä koskee mitä suurimmassa määrin myös Suomea, joka on arktinen valtio. Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Harri Mikkola arvioi Ylelle viikonloppuna, että myös Suomen arktinen osaaminen vaatisi uuden heräämisen.
Syy Yhdysvaltain huoleen selviää tarkastelemalla karttapalloa kaksiulotteisen kartan sijaan. Välimatka Venäjän ja Yhdysvaltain välillä lyhenee huomattavasti, kun katsoo pohjoista ylhäältä käsin.
Sitä kautta Venäjä voisi ampua Kuolan niemimaalta pitkänkantaman ohjuksia lyhintä reittiä Grönlannin yli Yhdysvaltoihin. Tämä on myös syy sille, miksi Yhdysvalloilla jo on Grönlannissa sotilastukikohta. Saaren ilmatila on kuitenkin heikosti valvottu.
Emme pääse Donald Trumpin pään sisään, mutta ehkä hänkin on tutkinut karttoja sen sijaan tai sen lisäksi, että haaveilee Grönlannin rikkauksista.
Tanska on luvannut lisää rahaa Grönlannin puolustukseen, mutta moni saarella asuva ajattelee, ettei se ole tarpeeksi. Myös Tanskan puolustusministeri Troels Lund Poulsen myönsi asian viime viikolla. Hän sanoi Tanskan laiminlyöneen Grönlannin puolustusta vuosien ajan.
Hudson Instituutin tutkija Liselotte Odgaard arvioi Politico-lehden artikkelissaan, että Eurooppa ja Yhdysvallat ovat heräämässä jälkijunassa siihen, mitä Kiina ja Venäjä arktisella alueella puuhaavat.
Kiina on ollut vuosia kiinnostunut Arktiksesta, vaikka Kiina ei ole arktinen maa. Venäjä on Kiinan avain jäisille vesille, ja kuten hyökkäyssota Ukrainassa on osoittanut, Kiina ei nouse Venäjää vastaan niin kauan, kun se hyötyy maiden suhteesta.
Venäjän suurhyökkäyksen jälkeen arktinen yhteistyö on ollut halvaantunut, koska Venäjän kanssa ei neuvotella. Nyt yhteistyötä viritellään osittain uudelleen, jotta paha ei johtaisi toiseen. Ilmastonmuutos on yhä uhka Arktikselle.
Myös Venäjän oma työ alueella jatkuu. Se on kunnostanut arktisia tukikohtiaan, joista osa sijaitsee lähellä Suomen rajaa.
Tilannetta kuvaa se, että kaikki muut arktiset maat ovat nyt Nato-maita. Pohjoisessa on mahdollinen törmäyslinja, ja siihen on aika havahtua kunnolla.
Trumpin puheet Grönlannin ostamisesta olivat röyhkeitä ja osin pelottaviakin, mutta ne käänsivät huomion oikeaan suuntaan.