Ei jäänyt juhlaottelusta aikaisin maanantaiaamuna lapsenlapsille Pohjois-Carolinassa kerrottavaa. Carolina nosti Anaheim-ottelun alla seuralegenda Eric Staalin pelipaidan areenan kattoon, mutta sekään ei saanut kotijoukkuetta innostumaan.
Sopisiko sanoa taaskaan.
Alla oli valju ja veltto, mutta toki voittoisa (2–0) kotiottelu Vancouveria vastaan lauantaina ja samaa oli tarjolla tässäkin ottelussa.
Vasta kavennusosuma kolmannen erän lopulla sai kotijoukkueen innostumaan pelistä tavalla, joka on aiemmin tunnettu Rod Brind'Amourin luotsaaman joukkueen tavaramerkkinä.
Raivoisa kiri palkittiin tasoitusmaalilla, mutta Anaheim voitti ottelun jatkoajalla.
Anaheim-otteluun kiteytyi paljon mestariehdokkaiden joukkoon jo vuosia kuuluneen Carolinan kauden ensimmäisestä puoliskosta.
Selkeä pelillinen identiteetti esimerkiksi ahnaan riistopelaamisen muodossa on edelleen näkyvissä, mutta innostumista yhä vähenevissä määrin.
Eräänlainen minimitekeminen on kerryttänyt pistesaldoa yli 62 prosentin tahdilla, mutta samaan aikaan kysymysmerkkejä on ilmassa yhä enemmän.
Marraskuun lopulta lukien Carolina on voittanut 22 ottelustaan vain 10. Jakson aikana se on ollut viidellä viittä vastaan ottavana osapuolena maalien osalta ja muutenkin kone yskähtelee erikoisella tavalla.
– Tämä Anaheim-ottelu oli erinomainen esimerkki nykytilasta. Ennen he pelasivat aggressiivisesti 60 minuuttia, mutta nyt se oli yksitoista minuuttia. Olen tuon pelitavan ystävä, se tuottaa kyllä, mutta ytimessä tämä joukkue ei missään nimessä nyt ole. Se on ihan fakta, Ylen jääkiekkoasiantuntija Ismo Lehkonen paaluttaa.
Laskeva trendi
Pudotuspelipaikan suhteen Carolinalla tuskin on syytä huoleen, kiitos poikkeuksellisen heikon tason itäisessä konferenssissa.
Se toisaalta alleviivaa hurrikaanilauman suvantovaihetta. Samaan aikaan, kun idässä kovia on yhä vähemmän, Carolinan pisteprosentti on laskenut neljässä vuodessa lähes kymmenen ja parissakin vuodessa yli kuusi prosenttia.
– Tuntuu, että tuo joukkue pitää itsestään selvänä sitä, että he menevät pudotuspeleihin. Se on sitten johtanut siihen, että porukka pyrkii pääsemään aika helpolla, Lehkonen arvostelee.
– Enkä usko valmennuksen vielä käyttäneen kovimpia kortteja vyön kiristämiseksi. Niitä on käytetty jo aiempina kausina paljon. Uskon Brind'Amourin tiedostavan, että nyt ei ehkä vielä kannata kaikkia keinoja käyttää.
Myös yksilötasolla käsillä on jonkinlainen lamakausi. Sebastian Aho operoi tuttuun tapaan pisteen ottelukohtaisella keskiarvolla, mutta oululainen on ollut syksyn mittaan kaukana parhaasta tasostaan.
Pelejä on valunut niin Ahon kuin monen muunkin kärkiyksilön sormien välistä ohi liian usein.
Maalinteosta on tullut ryhmälle niin ikään tervanjuontia. Alkukaudesta tulikuumana liekehtinyt Martin Necas on tehnyt 22 edelliseen otteluun vain kolme osumaa ja 13 tehopistettä. Tehotilaston lukema näyttää pakkasta seitsemän maalin verran.
Miinuksella ovat jakson aikana Jordan Staalia lukuun ottamatta kaikki joukkueen kärkihyökkääjät.
Menneellä kaudella 34 maalia plussalla ollut Aho on koko kauden mitassa kolme osumaa pakkasella. Kolmella edellisellä kaudella 36, 36 ja 37 osumaa tehnyt kärppäkasvatti on nyt vauhdissa 24 maaliin.
Andrei Svetšnikov ja Seth Jarvis etunenässä ovat Ahon lisäksi pelaajia, joilta joukkue tarvitsee enemmän.
– Aholla on potentiaalia rajattomasti, ja olen koko ajan odottanut, milloin homma lähtee lentoon. Ei ole lähtenyt. Kyllä hän parempaan pystyy, linjaa Lehkonen.
– Tuntuu, ettei Jack Roslovickaan ihan istu siihen Ahon ketjuun. Ja tuntuu, ettei Aho pääse Seth Jarvisin kanssa nyt give-and-go -pelaamiseen kiinni. Olen odottanut heille ominaista vauhtijääkiekkoa, mutta aina se tökkää johonkin.
Seurajohdon liikkeitä odotellaan?
Lehkonen muistuttaa jo seuraavassa hetkessä myös seurajohdon vastuista. Carolina menetti kesällä useita hyviä pelaajia, joista etenkin Pittsburghista kesken viime kauden hankitun laitahyökkääjä Jake Guentzelin menettäminen otti varmasti koville Raleigh'ssa.
– Faktahan on, että tuo joukkue heikkeni kesällä. On siellä onnistuneita hankintojakin ollut, mutta ovatko ne sellaisia, jotka pystyvät pelaamaan mestaruudesta. Ihmismieli on kummallinen, kun se pohtii tällaisia asioita. Pelaajat puhuvat näistä. Sitten jos puhutaan, että meillä on tosi kova porukka, niin se taas antaa siivet, Lehkonen alustaa.
– Tykkään aina tarkkailla paljon vaihtopenkkiä ja näin kaukaa ruudun läpi tarkkailtuna on alkanut tuntua siltä, että ehkä tuossa porukassa ei ihan paras henki juuri nyt ole, pitkän linjan kiekkomies jatkaa.
Carolina on kevättä vasten mielenkiintoinen joukkue. Trendi on kiistatta laskeva joukkueessa, jonka ydinryhmä on pysynyt kasassa pitkään. Päävalmentajakin on pysynyt virassaan jo seitsemän vuoden ajan toimittuaan sitä ennen apuvalmentajana toiset seitsemän vuotta.
Varmasti monin paikoin pohditaan, vieläkö tällä porukalla löydetään innostuminen, usko ja kipinä, jota mestaruuden voittaminen vaatii – muuta tavoitettta Carolinalla ei voi olla.
Lehkonen vakuuttaa uskoaan Brind'Amouriin, mutta odottaa innolla maaliskuun siirtotakarajaa. Takaraja pelaajakauppojen tekemiselle on kuluvalla kaudella maaliskuun seitsemäntenä.
– Tuossa porukassa ei ole sitä draivia, mitä olemme tottuneet näkemään. Nyt ei mennä edellisvuosien tapaan piripinnassa. Ehkä pelaajat odottavat, mitä peliliikkeitä seurajohto pelaajamarkkinoilla tekee. Siellä on listalla reikiä paikattavaksi ja sitä joukkue näyttäisi odottavan.
– Totuuden tästä joukkueesta näemme siirtorajan umpeutumisen jälkeen. Niin se tuolla menee. Myös seurajohdon täytyy nyt lyödä näyttö päälle, Lehkonen vaatii.
