Sattumalta ei yhdestä suomalaisesta seurasta kasva neljää huipputason maalivahtia muutaman vuoden sisällä. Tämä on kuitenkin Oulun Kärppien kohdalla todellisuutta.
Peräti neljä kärppätaustaista suomalaismaalivahtia on tekemässä vahvaa tuloa kohti maailman kovinta jääkiekkosarjaa NHL:ää.
Coloradosta aiemmin syksyllä Nashvilleen kaupattu, vuonna 2000 syntynyt Justus Annunen on Kempeleestä, mutta siirtyi juniorina Kärppiin.
Kaksi vuotta nuoremmista Leevi Meriläinen on Kärppien oma kasvatti ja Joel Blomqvist Uudestakaarlepyystä, mutta Annusen tavoin jo juniorina Ouluun muuttanut.
Kvartetin täydentävä 2004 syntynyt Niklas Kokko on Kärppien kasvatti.
Nelikolla menee Pohjois-Amerikassa juuri nyt hyvin. Annunen on pyörinyt NHL-kuvioissa pidempään, mutta Blomqvist ja Meriläinen ovat kuluvan kauden yllättäjiä.
Ensin mainittu loisti Pittsburghin maalilla syksyllä ja viimeksi mainittu on pelannut edellisen viikon aikana Ottawalle kaksi nollapeliä.
Seattlen varaaman Kokon voittosaldo AHL:ssä on komea 11–2–1.
Miten pienestä Suomesta, verrattain pienestä kaupungista voi tulla tällainen määrä huipputason maalivahtiosaamista?
Kärppien pitkäaikainen maalivahtivalmentaja Ari Hilli vastaa. Hilli on toiminut Kärppien maalivahtivalmentajana kaudesta 1998–1999 paria KHL-kautta lukuun ottamatta tauotta.
– Juniorityö on hyvää ja akatemiatoiminta todella tehokasta. Maalivahtivalmentajat ovat aina jäällä akatemian harjoituksissa ja niitä on myös juniorijoukkueissa. Detroitin NHL-organisaatiossa nykyään työskentelevä Roope Koistinen teki tästä systeemistä aikanaan aiempaakin tehokkaamman, Hilli kertoo.
”Pitää meidän pystyä muutoksiakin tekemään”
Hilli itse saa maalivahtitalentit käsiinsä liigatasolla. Hillin käsien kautta NHL-valmiudet on annettu jo aikanaan muun muassa Niklas Bäckströmille ja Pekka Rinteelle. Ylipäätään Hillin kautta on jalostunut valtava määrä maalivahtiosaamista Suomeen.
– Minulle on tullut liigaan teknisesti hyviä maalivahteja. Tehtäväni on valmiuksien luominen, siis pelaaminen ja kasvaminen urheilijana. Bäckströmin ja Rinteen kautta itselläni on vahva kokemus siitä, mitä Pohjois-Amerikka vaatii ja millaista kärsivällisyyttä siellä tarvitaan.
Se, miten maalivahteja tänä päivänä valmennetaan, on Hillin mukaan muuttunut paljon. Pelin evoluutio on muuttanut maalivahtien harjoittelua. Oulussa on haluttu pysyä kehityksessä mukana.
– Homma on jatkuvaa hyökkääjien ja maalivahtien kissa-hiiri-leikkiä. Sitä kautta ovat esimerkiksi perhostyyli ja ”reverse-VH” syntyneet.
– Toisaalta varusteet ovat muuttuneet ja ne ovat muuttaneet liikkumistekniikoita, ja se taas aiheuttaa vammoja. Lonkkavaivojen kanssa painivat monet ja siihen on löydetty hyviä työkaluja.
Hilli korostaa, että maalivahteja täytyy valmistaa jo nuorempana, jotta he pystyvät pelaamaan terveinä kovassa kilpailussa.
– Laadukkaan fysiotiimin kanssa teemme paljon maalivahtispesifejä juttuja lantion seudulle ja keskivartaloon.
Viime vuosina on puhuttu toisinaan huolestuneinkin äänenpainoin suomalaisen maalivahtituotannon laadusta. NHL:ssä eliittitasolle yltää vain Juuse Saros.
Taustalla sinne tuloa tekee nuorista Ukko-Pekka Luukkonen. Sitten katse kääntyykin edellä mainittuun nelikkoon sekä nuorten MM-jäillä loistaneeseen Petteri Rimpiseen.
Hillin mukaan parantamisen varaa on.
– Kyllä me kilpailussa mukana ollaan, mutta pitää meidän pystyä muutoksiakin tekemään. Urheilullisuutta täytyy parantaa ja yksityiskohtia löytää. Aikaisemmin olimme maailman kärkeä maalivahtivalmennuksessa, mutta kilpailu on koventunut ja laajentunut. Absoluuttisella huipulla on aika paljon venäläisiä, Hilli linjaa.
Kilpailu kehittää
Mutta mikä yhdistää Annusta, Meriläistä, Blomqvistia ja Kokkoa kärppätaustan lisäksi? Mikä on mahdollistanut nousun kansainväliselle huipputasolle?
Samaan aikaan, kun suomalaista jääkiekkoa on kritisoitu liigatasolta junioriliigoihin kilpailun poistamisesta ja mandaattipaikkojen suojelusta, Oulussa maalivahtien kanssa nimenomaan kilpailu on laitettu keskiöön.
– Jätkät eivät ole saaneet Oulussa mitään ilmaiseksi. He ovat aika samanikäisiä, joten kilpailu peliajasta on ollut koko ajan kovaa. Näin he ovat tottuneet tekemään paljon töitä saadakseen peliaikaa, Hilli vastaa.
– Tämä on tärkeä juttu Pohjois-Amerikkaa ajatellen, koska siellä marginaalit ovat pienet. Kilpailu on vienyt näitä poikia paljon eteenpäin.
NHL-paikasta taistellessa kisa vain kovenee. Sensaatiomaisesti Ottawassa esiin noussut Meriläinen sai tilaisuutensa NHL-vahti Linus Ullmarkin loukkaantumisen kautta.
Maalivahdin tie NHL-maailmaan on usein kivisempi kuin kenttäpelaajilla. Blomqvist pelasi Pittsburghissa hyvin, mutta rautaliiga AHL:n arkea on tiedossa vielä hyvä tovi.
Sama koskee Kokkoa, ja ehkä myös Meriläistä, kun Ullmark palaa. Veskareita marinoidaan farmiliigassa pidemmän kaavan mukaan.
– Se on NHL:n tapa. Sanovat, että sata peliä AHL:ää ja sitten katsotaan, mikä olet miehiäsi ja aletaan tehdä ratkaisuja. Jos sen jälkeen pääset kolmen NHL-veskarin joukkoon, homma on enää itsestäsi kiinni. Sitten täytyy olla valmis ja ottaa kiekkoa kiinni, Hilli toteaa.
Toisinaan kova kulttuuri näyttää myös nurjan puolensa. Colorado marinoi Annusta pitkään AHL:ssä ja tuntui rakentavan tulevaisuutta tämän varaan, mutta syksyllä suunnitelmat lensivät roskiin.
Kun joukkue hävisi ja koppi ei tarttunut, Annunen kaupattiin. Nashvillessa tämä on aloittanut hyvin.
– Olin yllättynyt, ettei hän tuntunut saavan Coloradossa kunnon mahdollisuutta, mutta toisaalta tuo on juuri osoitus kilpailun raadollisuudesta siellä.
– Odotukset ovat usein kovat, ja kun se aikaikkuna annetaan, pitää olla valmis ja onnistua. Aina ei juuri siinä hetkessä pysty. Minun silmääni Justus pelaa hyvää peliä.
Juuri tähän armottomaan pelipaikkakilpailuun Oulussa on onnistuttu nuoret maalivahdit valmistamaan. Vaikka välillä tuulee vastaan, jokaisella kärppätaustaisella nuorella maalivahdilla suunta on juuri nyt oikea.
– Ajatellaan vaikkapa Blomqvistia. Hän pelasi NHL:ssä hyvin, mutta siellä oli kaksi kovapalkkaista kaveria edessä. Nyt AHL:ssä kilpailu on kovaa SHL:ssä viime kaudella pelanneen Filip Larssonin kanssa. Tällainen on kovaa ja antoisaa koulua.
Suojatin nollapeli valmentajan palkkapäivä
Hillille keskiviikkoaamun kaltaiset päivät ovat luonnollisesti erityisiä, kun pitkän linjan maalivahtivalmentaja näkee suojattinsa, tässä tapauksessa Meriläisen pelanneen taalajäillä nollapelin.
– Tietenkin se tuntuu hyvältä. Etenkin, kun tietää, miten paljon pojat ovat tehneet hommia. Miten paljon he ovat halunneet tuonne päästä ja siellä uraa tehdä.
– Toisaalta vain yhden illan tuollaisesta voi nauttia ja sitten taas aamulla jatkuvat pojilla hommat, Hilli muistuttaa.
Hommat jatkuvat myös Hillillä Kärpissä, sillä seuraavia oululaismaalivahteja työstetään Raksilassa päivittäin.
Kuka on seuraava Kärppien NHL-veskari? Kysymys saa Hillin naurahtamaan.
– Visa Vedenpää. Hänelle tuli hieman sairauslomaa eikä hän ole nyt pystynyt pelaamaan, mutta hän pelasi aiemmin hyviä pelejä alle 20-vuotiaiden maajoukkueturnauksessa.
– Terveenä ollessaan hän olisi kyennyt haastamaan Rimpistä. Tästä tuli nyt hänelle välikausi. Meidän pitää nyt vain tehdä se työ, mitä paluu vanhalle tasolle vaatii.
