Tungosta, ylösvetoja, odottelua – Washingtonin kenttä oli jo ennen turmaa ongelmallinen

Liikenneministeri lupaa muutoksia nousu- ja laskeutumisreitteihin, jos lentoturman opetukset niitä vaativat.

Nousut ja laskut vievät Reaganin kentällä Washingtonin monumenttien ohi.

Matkustajille Washingtonin Ronald Reaganin kansallisen lentokentän tukkoisuudesta johtuvat ongelmat ovat tuttuja tungoksesta lentokoneiden ylösvetoihin.

Tuorein vakavampi vähältä piti -tilanne sattui viime huhtikuussa.

Torstaisena aamuna lennonjohto antoi kello 7.41 luvan Southwest-yhtiön koneelle ylittää kentän pääkiitorata.

Samaan aikaa kiitoradan päässä Jetblue-yhtiön kone oli jo aloittanut nousukiitonsa. Tällä kertaa kaikki selvisivät säikähdyksellä.

Tämä oli tuorein vakava läheltä piti -tilanne käytännössä Yhdysvaltain pääkaupungin keskustassa sijaitsevalla lentokentällä.

Lentokone nousee ja taustalla on Washingtonin monumentti.
Lentokone nousee ja taustalla on Washingtonin monumentti.
Lentokone nousee ja taustalla on Washingtonin monumentti.
Lentokone nousee ja taustalla on Washingtonin monumentti.

Washingtonissa turmakenttä tunnetaan Reaganin kenttänä tai DCA:na sen kolmikirjaimisen koodin mukaan.

Kenttä sijaitsee Yhdysvaltain pääkaupungin keskustan tuntumassa, vaikka Potomacjoessa kulkeva raja erottaakin sen Virginian osavaltion puolelle.

Nousuissa ja laskuissa Washingtonin muistomerkit vilistävät lentomatkustajan silmissä kuin yläilmoissa tehdyllä kiertoajelulla.

Sijanti on kentän siunaus ja kirous.

Matkustajat ja lentoyhtiöt rakastavat sen läheisyyttä keskustaan. Suosio on tuonut mukana ongelmat.

Vaikka kenttä itse ei mahdu matkustajamäärältään Yhdysvaltain kymmenen suurimman joukkoon, sen pääkiitorata on Yhdysvaltain vilkkain ja palvelee päivittäin yli 800:aa nousua ja laskua.

Kenttä pullistelee liitoksistaan lentomatkustuksen ylitettyä jo koronapandemiaa edeltäneet määrät. Se ei voi kuitenkaan laajentua, sillä vastassa ovat Potomacjoki, asuinalueet ja valtion virastot.

Jatkuva kiista lentojen määrästä

Lentojen määrää on pakko säädellä, ja säätely on osin Yhdysvaltain kongressin käsissä.

Yksi rajoituksista koskee lentojen pituutta. Lentoyhtiöt voivat avata reittejä korkeintaan 1 250 mailin (2 022 kilometriä) päähän Washingtonista.

Kartalla kaupunkeja Yhdysvalloissa ja San Juan Puerto Ricossa ja 1250 mailin etäisyys Washingtonista.
Laki määrää, että Washingtonin kansalliselta kentältä saa lentää lähtökohtaisesti vain 1250 mailin päähän. Kongressin luvalla sieltä lennetään 12 kaupunkiin rajan ulkopuolella. Kuva: Harri Vähäkangas / Yle, MapCreator, OpenStreetMap

Kongressi kuitenkin myöntää erityisluvalla lupia liikennöidä pidemmälle.

Kauempana sijaitsevien osavaltioiden kansanedustajat vaativat usein pidempien lentojen sallimista. He ovat usein tukkanuottasilla Virginian kansanedustajien kanssa, joiden mielestä kenttä ei kestä toiminnan laajentumista.

Vuonna 2023 Virginian ja Marylandin senaattorit pyysivät kirjeessä, että kentän lentojen määrää ja uusia pitkän matkan kohteita ei enää lisättäisi.

Se oli turhaa. Viime syksynä kongressi myönsi taas viisi uutta lupaa lentoihin rajoitussäteen ulkopuolelle. Taustalla voi vaikuttaa se, että muutaman metropysäkin päässä sijaitseva kenttä on mukavampi kuin 40 kilometrin päässä sijaitseva Washingtonin kansainvälinen kenttä.

Kongressi on vain muutaman metropysäkin päässä Reaganin kansallisesta kentästä.
Kongressi on vain muutaman metropysäkin päässä Reaganin kansallisesta kentästä. Kuva: AOP

Matkustajille tämä tietää entistä ahtaampaa terminaalia, myöhästymisiä, ylösvetoja kiitoradan ruuhkaisuuden takia, istumista koneessa odottamassa vapaata porttia ja huolta turvallisuudesta.

Ympäristö haastaa turvallisuutta

Torstaina sattunut turma tulee nostamaan esille yhteyden Reaganin kentän ruuhkaisuuden ja turvallisuuspuutteiden välillä.

Laskeutumiset ja nousut tapahtuvat Potomacjoen yllä mutkitellen, koska lentäminen pääkaupungin ilmatilassa on muuten kiellettyä.

Washingtonin vilkas sotilasliikenne helikoptereilla taas kulkee joen itäistä rantaa myötäillen.

Lähes kaikki siviilikoneet laskeutuvat kentän etelä-pohjoissuuntaiselle pääkiitoradalle.

Esimerkiksi ruuhkia purettaessa pienemmät koneet laskeutuvat lyhyelle, risteävälle kiitoradalle. Tällöin ne joutuvat lentämään loppuvaiheessa sotilasalueen yli. Näin teki myös torstain turmakone.

Sean Duffy.
Uusi liikenneministeri Sean Duffy lupaa muutoksia Reaganin kentän liikennöintin, jos tutkinta osoittaa ne tarpeellisiksi. Kuva: Annabelle Gordon/AOP

Keskiviikkona virkavalansa vannonut liikenneministeri Sean Duffy sanoo, että lentoturman analysoinnin perusteella päätetään, pitääkö lentoreittejä kentän ympäristössä muuttaa.

– Teemme tarvittavat muutokset, mikäli tarpeen, Duffy lupaa.

Läheltä piti -tilanteita paljon

Yhdysvaltain matkustajaliikenteen lentoturvallisuus on ollut viime vuosina hyvä.

Edellisen kerran yhdysvaltalainen matkustajakone joutui tämän kokoluokan onnettomuuteen vuonna 2009 New Yorkin osavaltiossa, kun maahansyöksyssä kuoli 50 ihmistä.

Pääkaupungin pahin onnettomuus puolestaan sattui vuonna 1982, kun matkustajakoneen nousu Reaganin kentältä epäonnistui lumipyryssä. Air Floridan kone törmäsi siltaan ja syöksyi jokeen. Turmassa kuoli 78 ihmistä.

Sanomalehti The New York Timesin selvityksen mukaan läheltä piti -tilanteita sattuu ilmassa ja Yhdysvaltain lentokentillä useita viikoittain.

Tyypillinen läheltä piti -tilanne sattuu kentällä tai sen lähellä. Syynä on ihmisen tekemä virhe

AP, Reuters