Kunniaan liittyvästä väkivallasta tarvitaan lisää tietoa ja parempaa ymmärrystä.
Näin oikeusministeri Leena Meri (ps.) aloitti pyöreän pöydän keskustelun, jonne Meri oli kutsunut maahanmuuttajajärjestöjen edustajia sekä oikeudenhoidon eri toimijoita asianajajista tuomioistuinlaitokseen.
– Kunniaväkivallan ongelma on se, että moni ei osaa itse tiedostaa joutuneensa uhriksi, ja moni ei oikeastaan tunnista, mitä kunniaväkivalta on, Meri summasi.
Tilaisuudessa sekä Meri että järjestöjen edustajat puhuivat siitä, ettei kunniaväkivaltaa ole vain yhdenlaista.
– Se on hyvin moninainen ilmiö. Se on muun muassa vainoamista, pakottamista, pahoinpitelyä, myös henkistä väkivaltaa.
Tällä hetkellä kunniaan liittyvät väkivaltatapaukset jumittavat tuomioistuimissa, mikä voi johtua juuri vaikeasta tunnistettavuudesta.
Oikeusministeriö aikoo tilata selvityksen, jossa tarkastellaan kunniaan liittyvän väkivallan etenemisvaikeuksia tuomioistuimissa sekä sitä, millaisia esteitä oikeussuojan toteutumisessa uhrien kohdalla on.
Selvityksessä kartoitetaan myös toimivia tapoja ehkäistä kunniaväkivaltaa.
Yleistyy Suomessakin
Poliisin mukaan kunniaväkivalta on yleistymässä Suomessakin. Täällä se ei kuitenkaan ole tuomion koventamisperuste, toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa.
Kunniaväkivallasta puhutaan silloin, kun väkivallan motiivina on puhdistaa ja palauttaa esimerkiksi suvun tai yksilön tahrattu tai menetetty kunnia.
Kunniaväkivallan tunnistaminen ja torjuminen mainitaan myös Petteri Orpon (kok.) hallituksen hallitusohjelmassa.
Myös kunniaväkivallasta rankaiseminen mainitaan, sillä hallitus haluaisi kiristää kunniaväkivaltaan liittyviä rangaistuksia ja lisätä tietoisuutta kunniaväkivallasta.
Lisäksi hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa sanotaan, että pakottavan kontrollin kriminalisointia pitää selvittää.
Meri summaa yhdeksi isoimmaksi ongelmaksi kunniaväkivallan uhrien oikeussuojan toteutumisen.
Vaikka uhri uskaltaisi kertoa kunniaväkivallasta, he joutuvat sen jälkeen pelkäämään, mitä sitten tapahtuu.
– Voi olla, että siihen asti se on ollut henkistä väkivaltaa, mutta sen jälkeen muuttuu, että henkilö joutuu pelkäämään jopa oman henkensä puolesta, Meri sanoo.
– Onhan se järkyttävää, jos esimerkiksi tytär elää pelossa, että joutuu väkivallan kohteeksi, jos ei elä niin kuin isä odottaa. Tai vaimo haluaa viettää aikaansa mieluummin jossakin maahanmuuttajajärjestöjen naisille tarkoitetussa yhteisessä olohuoneessa, kun hän ei halua mennä kotiin hakattavaksi, hän jatkaa.