Juho Lappeteläiselle, 47, paras työpäivä on sellainen, kun ei tarvitse ottaa kiinni yhtäkään näpistäjää.
Lappeteläinen on työskennellyt vartijana 26 vuotta eli lähes koko aikuisikänsä. Niiden vuosien aikana asiakkaiden paha olo on lisääntynyt.
Helppoa ei ole vartijoillakaan. Työ- ja elinkeinoministeriön Työvoimabarometrin mukaan vuonna 2025 vartijoiden ammattiryhmä on yksi niistä, joiden tekijöistä on Suomessa eniten pulaa.
Töitä olisi, mutta tekijöitä ei.
Seurasimme Lappeteläisen työpäivää kauppakeskus Itiksessä Helsingin Itäkeskuksessa ja selvitimme, miksi niin moni karsastaa työtä, jota Lappeteläinen rakastaa.
”Mä tapan sut”
– Voi olla pieni kynnys jatkaa duunissa, kun ekassa työvuorossa saa tappouhkauksia, Lappeteläinen sanoo ykskantaan.
Hän ymmärtää hyvin, miksi moni vartija siirtyy muihin töihin. Uhkaavien tilanteiden määrä on hänen kokemuksensa mukaan lisääntynyt. Päihteiden käyttö ja sen monipuolistuminen näkyy työarjessa.
– Jengi on todella sekaisin päihteistä. Pahempaan suuntaan mennään.
Lappeteläinen ajattelee, että kiinniotetut purkavat pahaa oloaan eivätkä solvaukset tai tappouhkaukset ole varsinaisesti hänelle suunnattuja.
– Kun ihminen on päihtynyt ja kaikki menee päin helvettiä, on helppo sanoa, että vittu mä tapan sut.
Perjantaiaamupäivä Itiksessä on toistaiseksi rauhallinen. Vuosien rupeaman aikana vastaan on tullut kaikkea julkisesti muhinoivista pariskunnista elottomana löytyneeseen ihmiseen.
Lappeteläinen ei silti pelkää. Hän suhtautuu asioihin muutenkin rennosti. Piirre on hyödyllinen, sillä työpäivän aikana neuvojen kysyjät pysäyttävät miehen moneen otteeseen.
Kaikki vartijat eivät silti suhtaudu asioihin yhtä leppoisasti kuin hän eikä kuulemma tarvitsekaan. Sosiaaliset taidot ovat silti vartijalle tärkeä työkalu.
– Joskus huomaan, että uudet vartijat esittävät tarpeettomasti kovaa. Ehkä se on uuden tilanteen tuomaa jännitystä. Ei siitä hirveästi hyötyä ole, jos kohtelee asiakasta kuin alinta kastia, vaikka hän olisi hankalakin. Asiallinen käytös tulee kyllä yleensä takaisin.
Rasisti, pahis ja usein karteltu
Vartijoiden maine on ollut viime vuosina koetuksella. Muun muassa heidän voimankäyttöään on kyseenalaistettu.
Moni muistaa esimerkiksi Espoon parin vuoden takaisen traagisen tapahtuman, jossa nainen kuoli vartijoiden kiinnioton yhteydessä.
Joskus huomaan, että uudet vartijat esittävät tarpeettomasti kovaa. Ehkä se on uuden tilanteen tuomaa jännitystä. Ei siitä hirveästi hyötyä ole, jos kohtelee asiakasta kuin alinta kastia.
Lappeteläisen työkaveri on ollut tilanteessa, jossa vanhempi töksäytti lapselleen kielteiseen sävyyn, että tuossa menee vartija.
Lappeteläinen uskoo, että huono maine on yksi este alalle hakeutumiseen varsinkin nuorilla. Kuka nyt haluaisi tulla nimitellyksi rasistiksi tai olla se paha, pelätty setä, hän pohtii.
– Rehellisesti sanottuna henkisesti näin raskaasta työstä kelpaisi kyllä parempi palkkakin, Lappeteläinen virnistää.
Kokemattoman vartijan kuukausittainen peruspalkka vartiointialan voimassa olevan työehtosopimuksen mukaan lähtee hieman reilusta 1 800 eurosta. Kokemusvuodet ja työpaikan maantieteellinen sijainti vaikuttavat peruspalkkaan, ja ansiota voivat nostaa erilaiset ilta- ja viikonloppulisät.
Vuodet tuovat perspektiiviä
Nykyisin Helsingin Vuosaaressa asuva Lappeteläinen on kotoisin Keravalta, jossa hän innostui jo lapsena vapaapalokuntatoiminnasta.
– Minulla ei koskaan ollut poliisihaavetta niin kuin monilla vartijoilla on. Mutta eräänlainen yhteiskunnallisen hyvän tekeminen ja ihmisten auttamishalu syntyi jo VPK:n aikana.
Varusmiespalveluksen suorittamisen jälkeen Lappeteläinen työskenteli tutussa muonituskeskuksessa puolisen vuotta ennen kuin kaveri kyseli halua lähteä vartijaksi.
Varsinaista tutkintoa ei tarvittu silloin eikä tarvita vieläkään.
Väliaikaisen vartijan toimiluvan saa suorittamalla noin yhden viikon kurssin. Viisi vuotta voimassa olevan toimiluvan saa vielä kahden viikon lisäkurssilla.
Se on Lappeteläisen mielestä tosi vähän. Turva-alalla työskentelevät ovat itse vaatineet lisäkoulutusta jo vuosikausia. Hän itse suoritti vartijan ammattitutkinnon töiden ohella oppisopimuksella. Alalle tullaan silti usein monin tavoin raakileina.
Hän uskoo, että vartiointialalla kannattaisi olla alaikäraja. Vuodet tuovat perspektiivin lisäksi sosiaalista silmää ja oppeja erilaisten tilanteiden käsittelyyn. Ja usein ne kehittyvät pikkuhiljaa, eivät parin viikon kurssilla.
Tuttujen kiinniotettujen kanssa voi hyvinkin vitsailla, että mitäs sä täällä teet, eikös me sovittu, ettei näissä merkeissä enää nähdä. Monesti he ovat aidosti pahoillaan ja sanovat, että ei tosiaan pitänyt.
Rasistiksi haukuttu
Lappeteläinen tietää, että rasisti-kortti heilahtaa vartijoille koko ajan useammin.
Asiakas voikin uskoa tulleensa vartijan seuraamaksi etnisyytensä tai muun ulkoisen tekijän takia. Sitä Lappeteläinen ei allekirjoita. Eihän sellainen selitys pitäisi käräjilläkään, hän huomauttaa.
Pyhimyksenä Lappeteläinen ei itseään pidä. Hän myöntää, että uran aikana nähdyt asiat vaikuttavat jossain määrin hänen valintoihinsa.
– Kun paljon näkee tiettyjä ihmisiä pöllimässä, niin ikävä kyllä väkisinkin saattaa helpommin seurata sellaisia tyyppejä. Mutta ihmisen seuraamisella on aina jokin muu syy kuin se, että hänellä on vaikkapa vihreä pipo päässä.
Kaikki eivät tätä selitystä usko.
– Jotkut pistävät show’n päälle, kun he näkevät minut ja väittävät, että heidän läsnäolonsa häiritsee vain minua.
Nyt näpistelevät taviksetkin
Perinteistä näpistäjää ei ole olemassa, Lappeteläinen kertoo. Siksikin asiakkaiden profilointi, joista vartijoita joskus syytetään, on hänen mielestään aivan mahdotonta.
– Kaikki asiakkaat eivät todellakaan ole mitään ”metsien miehiä” juoksukaljoja hakemassa. On nuoria, kymmenvuotiaitakin sekä kleptomaaneja ja aivan tavallisia ihmisiä.
Ja noiden ”tavallisten ihmisten” määrä näpistelijöissä on lisääntynyt. Lappeteläinen kertoo, että hintojen nousu näkyy. Opiskelijat ja vanhukset varastelevat nyt ruokaa elääkseen.
Asenteet ovat myös koventuneet. Varsinkin nuoret ovat pahoja suustaan.
– Ei mulle nyt tarvitse kättä lippaan heittää, mutta ei haistatellakaan, kun tulen juttusille. Suhtautuminen auktoriteetteihin on muuttunut.
Kaikki asiakkaat eivät todellakaan ole mitään ”metsien miehiä” juoksukaljoja hakemassa. On nuoria, kymmenvuotiaitakin sekä kleptomaaneja ja aivan tavallisia ihmisiä.
Itiksen käytäviltä eläkkeelle
Lappeteläinen on vartioinut Itiksen käytävillä jo lähes 20 vuotta. Välillä viittä kymppiä lähestyvältä mieheltä udellaan, miksei hän ole jo siirtynyt toimistolle.
Mutta kentällä hän on elementissään.
Vuosien aikana moni ”näppäri” eli näpistelijä on tullut tutuksi. Käytävillä moikataan ja valtaosa kohtaamisista on arvostavia, mukaviakin.
– Tuttujen kiinniotettujen kanssa voi hyvinkin vitsailla, että mitäs sä täällä teet, eikös me sovittu, ettei näissä merkeissä enää nähdä. Monesti he ovat aidosti pahoillaan ja sanovat, että ei tosiaan pitänyt.
Näpistelijät tai häiriköijät Lappeteläinen kuljettaa koppiin, josta matka jatkuu poliisin hoiviin. Virkavaltaa odotellessa Lappeteläinen hoitaa paperitöitä. Usein asiakkaan kanssa jutellaan niitä näitä.
Lappeteläinen on huomannut, että joskus juttutuokiot ovat kiinniotetuille omalla tavallaan terapeuttisiakin. Rähisevä ja uhkaava asiakas voi rauhoittua nopeasti, kun Lappeteläinen pyytää kohteliaasti tätä hiljentämään ääntä, ettei korviin sattuisi.
– Vartijana hommien luistaminen on aika paljon itsestä kiinni. Jos tässä työssä saa vihamiehiä, on se peiliin katsomisen paikka.