Rasmus Kuparilla, 24, on erikoisominaisuus, josta moni kollega voi vain haaveilla.
Winnipegiä edustava kotkalaishyökkääjä ei loista pistetilastojen kärkisijoilla, mutta luistelunopeustilastojen kärjessä kylläkin.
Alati nopeutuvassa jääkiekkomaailmassa Kuparilla on varmasti osin luontainenkin lahja, joka mahdollistaa pelaamisen eliittitasolla eliittijoukkueessa.
Kun puhutaan pelaajien huippunopeuksista, Kupari on kirjannut kuluvalle kaudelle koko sarjan toiseksi korkeimman lukeman. Puhumme siis yhdestä maailman nopeimmasta jääkiekkoilijasta.
Tammikuun lopun ottelussa Calgarya vastaan Kuparille mitattiin kolmannessa erässä vauhtia 39,38 kilometriä tunnissa. Kuluvalla kaudella vain Coloradoon taannoin siirtynyt Martin Necas on kirjannut korkeamman lukeman: 39,41.
Kun puhutaan vähintään 22 mailin (35,4 km / tunnissa) tuntivauhtiin johtaneista kiihdytyksistä, niitä Kuparilla on tilillään 35. Lukema on neljänneksi korkein sarjassa.
Coloradon Nathan MacKinnon ja Connor McDavid ovat kirjanneet kiihdytyksiä 72 ja 66, mutta näillä peliaikaa on tuplasti Kuparia enemmän.
Jos kiihdytykset suhteutettaisiin peliaikaan, Kupari jättäisi supertähdet varjoonsa tässäkin tilastossa.
– Ihan hauska juttu tämä on tietenkin. Onhan se ihan siistiä pystyä välillä laittamaan tuollaisia lukemia ja ihan kiva, että taakse jää kovia nimiä.
– Olen minä sen aina sisäistänyt, että luistelu on itselleni vahvuus ja kun iän myötä voimaakin on tarttunut, se on tehnyt luistelulle hyvää, Kupari toteaa Yle Urheilulle.
Vaikka pelkkä luistelunopeus itsessään ei vie kuuhun, Kupari sanoo sen antavan itseluottamusta.
– Tuohan se sitä, kun huomaa jalat liikkeelle saadessaan, että harva siihen nopeuteen pystyy vastaamaan. Tietenkin pyrin nopeuttani hyödyntämään, oli sitten kyse karvauspelistä tai kiekon kanssa haastamisesta.
Se, miten Kupari on yhdeksi maailman nopeimmista tullut, ei pidä sisällään suuria salaisuuksia.
– En minä mitenkään erityisen paljon mitään luisteluvalmennusta ole ottanut. Tietenkin kesällä tehdään jalkavoimaa ja nopeusharjoitteita, mutta kauden aikana se on enemmän vain ylläpitävää. Suora- ja kaarreluistelunopeus ovat olleet itselleni luontaista, ja voiman kautta siihen on saatu lisää nopeutta.
– Ketterämpi voisin edelleen olla tai ensimmäisissä potkuissa sähäkämpi.
Rooli vaatii vahvaa mieltä
Erikoisosaamisestaan huolimatta Kuparin rooli kovassa Winnipegin joukkueessa on kaikkea muuta kuin helppo. Käytännössä Kupari on nelosketjun pelaaja, joka pelaa seuraavan pelin pelipaikastaan jokaisessa ottelussa.
Tätä taustaa vasten Kupari on pelannut jopa erinomaisen kauden.
Winnipeg, joka tavoittelee tosissaan mestaruutta tälläkin kaudella, ei peluuta Kuparia myötätunnosta. Kevättä ajatellen toimiva neloslinja on äärimmäisen tärkeä asia.
Se, että Kupari on pitänyt paikkansa pelaavassa kokoonpanossa lähes poikkeuksetta läpi kauden, on hyvä suoritus.
Helppoa ei toisinaan 7–8 minuutin peliajoilla operoiminen kuitenkaan ole.
– Siinä joutuu omaa mieltään jumppaamaan, että on vaihdoissaan aina parhaimmillaan. Ei se missään nimessä helpoin homma ole.
– Olen kuitenkin tottunut siihen, oppinut mieltäni tuntemaan ja käsittelemään, että miten niistä minuuteista voi parhaan saada irti. Aika paljon saa oman mielensä kanssa töitä tehdä, jos kakkos- tai kolmoserässä tulee kaksi vaihtoa, Kupari sanoo.
Kupari on joutunut käymään läpi mankelin, jonka niin moni juniorivuosinaan tehopisteistä elänyt nuori pelaaja joutuu NHL:ssä läpi käymään.
Pelipaikan saamiseksi ei odoteta tehopisteitä, vaan laadukasta kahden suunnan pelaamista.
Esimerkiksi Kupari on aloittanut kuluvalla kaudella pelinsä noin 75–80 prosenttisesti omalta alueelta. Käytännössä siis noin 60 metrin päästä vastustajan maalista.
Silti Winnipeg on hallinnut tämän ollessa jäällä vaarallisia maalipaikkoja viidellä viittä vastaan lähes 53-prosenttisesti.
Tämä ja esimerkiksi 52:n nurkilla pyörivä aloitusprosentti ovat syyt siihen, miksi kotkalaissentteriä ei ole korvattu kanukkiveteraanilla.
– Aika selkeää se on, mitä minulta odotetaan. Luistimen täytyy liikkua ja pelaamisen olla energistä ja työteliästä. Minun hommassani pisteet eivät ole se juttu.
– Junnuna ajatteli peliä huonoksi, jos pisteitä ei tullut. On paljon muita asioita, joista olen oppinut nauttimaan.
Kun Winnipeg on kärsinyt loukkaantumisista, Kuparin rooli on kasvanut. Tammi-helmikuulla peliajat pyörivät jo vartin hujakoilla.
– Kai sekin jonkinlainen luottamuksenosoitus valmennukselta oli, että tarvittaessa pystyn isompiakin minuutteja pelaamaan. Ja sekin on, että olen melkein koko kauden pysynyt pelaavassa kokoonpanossa.
Löytyykö keväällä uusi vaihde?
Joukkueena Winnipeg on pelannut taas kerran suorastaan loistavaa perussarjaa.
Menneellä kaudella se oli läntisen konferenssin toiseksi paras joukkue Dallasin jälkeen, mutta nyt se on voittamassa koko runkosarjan. Se johtaa Washingtonia liigan kärjessä maanantaina neljällä pisteellä.
Edes päävalmentajan vaihtaminen viime kauden jälkeen Rick Bownessista apuvalmentaja Scott Arnieliin ei ole jarruttanut menoa – enemminkin päinvastoin.
Kupari sanoo uusien erikoistilannevalmentajien esimerkiksi tuoneen yli- ja alivoimapelaamiseen uutta ruutia.
Kokonaisuuden on kruunannut maailman paras maalivahti Connor Hellebuyck, joka mitä todennäköisimmin valitaan sarjan parhaaksi maalivahdiksi toisen kerran peräkkäin, ja kolmannen kerran ylipäätään.
– Tämä on ollut selkeää jatkumoa viime kaudesta. Pelissä on tosi paljon samoja elementtejä ja kokonaisuutena suoritamme tasaisesti.
– Kärkipelaajat tekevät tulosta, maalivahtipeli on hyvää ja joukkue on syvä. Puolustuspeli on kaiken a ja o, mutta haluamme myös kääntää nopeasti ja pelata nopeasti kiekolla. Luomme hyvin sekä suorista hyökkäyksistä että päädyn kautta.
Mennyt kevät jätti kuitenkin ison kysymysmerkin Winnipegin ylle. Vahvan runkosarjan jälkeen se kompuroi pudotuspeleissä pahemman kerran ja pullahti Coloradon käsittelyssä ulos jo ensimmäisellä kierroksella selkeästi voitoin 1–4.
Monin paikoin onkin pohdittu, onko Winnipeg tasapaksu ryskyttäjä, joka ei pysty tekemään keväällä riittävää rytminmuutosta.
– Kyllä meiltä ehdottomasti löytyy keväälle vielä yksi vaihde. Kaikki täällä tiedostavat, että keväällä täytyy olla parhaimmillaan. Kaikilla on myös hampaankolossa viime keväältä.
– Kaikki katseet ovat jo pitkällä keväässä. Tosipeleissä jokaiselta täällä löytyy vielä yksi uusi taso, jonka pudotuspelit vaativat, Kupari vakuuttaa.
