Pohjoisen Perämeren satamat avattiin ympärivuotisen laivaliikenteen käyttöön 50 vuotta sitten, kun jäänmurtaja Urho aloitti toiminnan.
Presidentti Urho Kekkonen kastoi Urhon käyttöön 5. maaliskuuta vuonna 1975 ja seuraavina viikkoina alus murskasi jäätä myös Perämerellä. Alus mahdollisti operoinnin jopa vaikeissa ahtojäissä.
Ennen Urhoa Perämeren satamat olivat tyypillisesti kiinni joulukuun alusta huhtikuulle, kertoo merenkulun historiaa käsittelevän Perämeri-kirjan kirjoittaja, filosofian tohtori Juha Ylimaunu.
– Tuolloin satamien ahtaajat olivat työttöminä. Ankaran talven sattuessa jäänmurtaja pääsi Oulun, Kemin ja Tornion satamiin vasta toukokuun puolivälissä
Jäänmurto mullisti talouskehityksen
Ylimaunun mukaan Urho-luokan jäänmurtajien tulo Perämerelle mullisti Pohjois-Suomen ja Pohjois-Ruotsin talouskehityksen.
– Ympärivuotisen laivaliikenteen ansiosta Perämeren rannikolle on syntynyt 1970-luvulta lähtien tuhansia teollisuustyöpaikkoja, mikä on alueen hyvinvoinnin peruspilareita.
Myös teräsyhtiö Outokummun ferrokromiliiketoiminta-alueen johtaja Martti Sassi korostaa, että Lapin suurteollisuus ei olisi kehittynyt nykyiseen laajuuteen ilman ympärivuotisen jäänmurron mahdollistamaa liikennettä.
Nykyään Outokummun Tornion tehtaat on Euroopan suurin ruostumattoman teräksen tuotantolaitos.
Sassin mukaan merikuljetukset ovat kustannustehokkain kuljetusmuoto teollisuuden suurille kuljetusmäärille. Luotettavalla meriliikenteellä on suuri merkitys.
– Yritysten toimitusketjut ovat pitkälti optimoituja ja ne pyrkivät kustannustehokkaaseen toimintaan ilman ylisuuria varastotasoja ja niihin sitoutuneita pääomia. Tässä kokonaisuudessa jäänmurtajat ovat äärimmäisen keskeisessä roolissa.
Vuosittain Tornion Röyttän satamassa käy 400–450 laivaa.
Häiriötön laivaliikenne välttämätöntä
Ylimaunun mukaan häiriötön ja jatkuva laivaliikenne on välttämätöntä kansainvälistä kauppaa tekeville yrityksille, kuten Kemin ja Oulun puunjalostustehtaille sekä Tornion ja Raahen terästehtaille.
– Ilman jatkuvaa laivaliikennettä näiden tehtaiden kannattavuus ja olemassaolo olisi uhattuna.
Nykyään pohjoisella Perämerellä operoivat muun muassa jäänmurtajat Polaris ja Kontio.
Kontion päällikön Veli Luukkalan mukaan jäänmurtotyö on ennen kaikkea palveluammatti, jossa avustetaan laivoja sisään ja ulos Suomen satamissa.
– Jäänmurtaja on kuin lumiaura moottoritiellä. Teemme tien kauppalaivoille tai hinaamme ne satamaan. Se on käytännössä Suomen vientiä ja tuontia.
Outokummun Martti Sassi korostaa, että Suomen jäänmurtajista tulee pitää huolta myös jatkossa.
– Huolimatta ilmaston lämpenemisestä tarvitsemme myös jatkossa luotettavaa jäänmurtokapasiteettia. On tärkeää varmistaa jatkossa rahoitus myös uusille murtajille, kun niiden aika tulee.
Jäänmurtajaosaaminen on myös yksi Suomen valtti, kun Arktinen alue avautuu hiljalleen liikenteelle ja teollisuudelle. Suomi ja Yhdysvallat keskustelivat jäänmurtoyhteistyöstä muun muassa joulukuussa, kun työ- ja elinkeinoministeriön alivaltiosihteeri Petri Peltonen vieraili Washingtonissa.