Suomalaisessa yleisurheilussa on merkillinen yksityiskohta. Niin naisten seiväshypyssä, korkeushypyssä kuin kolmiloikassakin suomalaiset ovat Euroopan kärkeä.
Wilma Murto ja Elina Lampela ovat sitä seipäässä, Senni Salminen kolmiloikassa ja Ella Junnila korkeudessa. Murto, Salminen, Junnila ja viime vuonna uransa päättänyt kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä ovat kukin arvokisamitalisteja lajeissaan.
Naisten pituushyppy on kuitenkin hämmentävä poikkeus. Lajissa ei ole ollut 2000-luvulla yhtään sellaista suomalaisnaista, joka olisi pystynyt kampeamaan itsensä arvokisojen karsintojen kautta loppukilpailuun. Edellinen tällainen urheilija on Johanna Halkoaho, joka oli vuoden 1998 EM-kisoissa kymmenes.
Nyt ennusmerkit ovat sellaiset, että myös pituushypyssä on suomalaisnainen, jolla on aitoa potentiaalia vähintään Euroopan kärkitason hyppääjäksi.
Monilahjakas Jessica Kähärä ponkaisi helmikuussa Kuortaneen SM-halleissa kotimaisen huipputuloksen 668, jolla hän meni Suomen kaikkien aikojen tilastossa ulkoratatulokset mukaan luettuna neljänneksi. Edellä ovat Ringa Ropo (685), Halkoaho (679) ja Taika Koilahti (669).
Kähärän ennätys on sen luokan tulos, että se on arvokisatasolla kovaa valuuttaa. 23-vuotias hyppääjä tiedostaa, ettei naisten pituushypyssä ole ollut esimerkiksi Wilma Murron kaltaista esimerkkiurheilijaa junioreille.
– Yritän korjata asian. Yritetään hypätä niin pitkälle, että lapset ja juniorit kiinnostuisivat lajista. He jatkaisivat sen parissa ja saisimme kovempaa kilpailua tulevaisuudessa, Kähärä ilmoittaa.
Missä suomalaishuiput?
Naisten pituuden erikoista tilannetta alleviivaa se, että pituushyppy on juoksujen ohella matalan kynnyksen yleisurheilulajeja. Suomen urheiluliiton valmennuksen ja koulutuksen johtaja Jarkko Finni sanoo, että tyttöjen puolella lajissa on yleisurheilun suurimpia harrastajamääriä.
Lasten ja nuorten yleisurheilukisoissa tyypillisimpiä lajeja ovat 60 metrin juoksu, kuula ja pituus. Silti hyvästä massasta ei ole kuoriutunut huippunimiä pituuteen.
Finni muistuttaa, että monissa yleisurheilulajeissa tapahtuu tiettyä aaltoliikettä. Hän lisää, että on poikkeuksellinen tilanne, kun kolmessa muussa hyppylajissa on samaan aikaan suomalaisia Euroopan huippuja.
– Pituushyppy on laji, jossa nopeuskapasiteetti merkkaa tosi paljon. Varsinkin silloin, kun liikutaan absoluuttisella huipputasolla ja hypätään seitsemän metriä. Sellaisia tyyppejä meillä ei hirveästi ole.
Finnin mukaan Kähärä on yksilö, jolla on riittävästi nopeutta pituushyppyyn. Lentävässä 20 metrin juoksussa hänen maksimijuoksunsa on kovalla tasolla.
Viimeisen 5–6 vuoden aikana lajin tilanne on mennyt parempaan suuntaan. Taika Koilahti oli kuusi vuotta sitten huippuvireessä venyen muun muassa ennätyksensä 669.
Kolmiloikkaaja Senni Salmiselta (656) sekä 7-ottelija Maria Huntingtonilta (653) on nähty sivulajissaan kelpo siivuja.
Moniottelussa kovaa jälkeä tekevä Saga Vanninen on ottelijaksi hyvä pituushyppääjä. Hän hyppäsi EM-halleissa 5-ottelun ennätyssarjassaan lajiennätyksensä 652.
– Meillä on Koilahden kanssa kaksinkamppailua ja Vanninen on tullut monesti haastamaan. Viime vuosina on ollut jonkinlaista kisaa, mutta pitkään oli hiljaista. Kuuden metrin tuloksilla oltiin SM-mitaleilla.
– En tiedä, mikä siinä on, sillä pituus on todella kilpailtu laji. Usein juniorikisoissakin on pitkä osallistujaluettelo. En tiedä, onko lahjakkuudet hukattu muihin lajeihin, Kähärä pyörittelee.
Tärkeä muutos
Jessica Kähäräkään ei vaikuttanut vielä tovi sitten potentiaaliselta pituushyppääjältä. Muutama vuosi sitten hänen päälajinsa oli korkeus, jossa hän esimerkiksi debytoi aikuisten arvokisoissa.
Nilkkavaivojen takia korkeushypyn jättänyt monipuolinen hyppääjä palasi kaksi vuotta sitten kolmiloikan pariin ja saavutti lajissa alle 23-vuotiaiden EM-kisojen pronssimitalin.
Viime syksynä Kähärän elämään tuli isoja muutoksia. Hän muutti Jyväskylästä Turkuun ja vaihtoi Janne Avelan valmennuksesta Johan Meriluodon oppiin. Meriluoto on vuoden 2001 Edmontonin MM-kisojen finalisti kolmiloikassa.
Jyväskylässä opiskellut Kähärä kaipasi arkeensa uusia ärsykkeitä. Hän on opiskellut Jyväskylän yliopistossa liikunnan yhteiskuntatieteitä, joiden parissa hän on edennyt kandivaiheen läpi.
Turussa motivoiviin harjoittelukavereihin lukeutuu muun muassa Taika Koilahti.
– Viimeinen vuosi on ollut opintojen osalta yksinäistä puurtamista. Ei ole ollut samaa porukkaa enää kaikilla luennoilla. Koin, että tarvitsen sosiaalista tukea urheiluun. Olen tykännyt kaikista leireistä, joilla on tehty asioita porukalla, Kähärä kertoo.
Vertaus Vanniseen
Finni naurahtaa, että Kähärän päälajia on julistettu tämän tästä. Kaksi vuotta sitten hän sekä Meriluoto kokivat, että kolmiloikka on Kähärälle sopivampi laji ulosmitata potentiaalia.
Talven kisojen osalta päälaji on taas vaihtunut. Kähärä lunasti tuloksella 668 paikan tänä viikonloppuna Kiinan Nanjingissa pidettäviin MM-halleihin.
– Varsinkin tämän hallikauden perusteella pituus on kesällä pääjuttu. Se on itselleni kroppaystävällisempi laji. Vammariski ei ole niin suuri kuin kolmiloikassa, jossa on ollut viime vuosina pieniä vaivoja.
Saga Vanninen ja moukarinheittäjä Silja Kosonen ovat suomalaisen yleisurheilun kultakimpaleita.
– He ovat poikkeuksia, jotka menevät nuorisoikäluokasta melko nopeasti aikuisten huipulle. Kähärä oli samanlainen juniori, mutta polku on ollut kova. Muillekin tulee niitä jaksoja, ettei tule kehitystä, Finni sanoo.
Ennätys jopa mitalitasoa
Mikäli pituus on lopulta Kähärän päälaji, menestymismahdollisuuksien osalta se ei vaikuta heikolta vaihtoehdolta. Vuosina 2012–2024 on järjestetty kuudet ulkoratojen EM-kisat.
Tuloksella 668 olisi oltu 2012, 2014 ja 2016 kolmas, 2018 neljäs ja 2022 viides. Viime kesän Rooman EM-kisoissa taso oli hurja, sillä mitalitulokset olivat 722, 694 ja 691. Suomalaisen ennätys olisi riittänyt yhdeksänteen sijaan.
Joka tapauksessa Kähärän piikkitulos on arvokisafinaalikamaa, oli kyse sitten EM-kisoista, MM-kisoista tai olympialaisista.
Kähärä on luottavainen omiin mahdollisuuksiinsa pituushypyn arvokisoissa. MM-halleissa pituuskisa käydään suorana finaalina, ja suomalaisella on hyvät mahdollisuudet päästä kahdeksan parhaan joukkoon.
– Arvokisoissa voi tapahtua aina yllätyksiä. Nyt EM-halleissa pronssi oli lähdössä jakoon 675-tuloksella, mutta konkari Malaika Mihambo venytti viimeisellään pidemmälle, minkä myötä taso nousi, Kähärä huomauttaa.
Kähärä arvelee, että viime vuosien kohentunutta tulostasoa selittävät osaltaan uudet hyppykengät sekä alustat.
– Yllätyksiä voi sattua aina. Itsellenikin voi sattua superpäivä. Kuortaneellakin tuli iso ennätysparannus, joten kaikki on mahdollista.
MM-hallien naisten pituusfinaali sunnuntaina klo 4.16 alkaen.
Päivitetty klo 10.54: Korjattu pituuskisan alkamisaika.