Tämä on taideteos, jonka äärellä otetaan tänä kesänä paljon somekuvia:
Maailmankuulun japanilaisen Yayoi Kusaman värikäs kukkaveistos tervehtii tulijaa HAM Helsingin taidemuseon aulassa.
Huomenna kukkivat kukat on tuttua Kusamaa: värikästä, pilkkuista ja mielikuvituksellista.
Kusama on yksi tämänvuotisen Helsinki Biennaalin taiteilijoista.
Kolmatta kertaa järjestettävä taiteen jättitapahtuma esittelee 37 taiteilijaa tai taiteilijaryhmää Suomesta ja maailmalta.
Taidemuseon ja Vallisaaren lisäksi teoksia on keskellä kaupunkia Esplanadin puistossa.
Helsingiltä taiteeseen miljoonia euroja
Tapahtuman budjetti on neljä miljoonaa euroa, josta suurin osa tulee Helsingin kaupungilta.
Kaupunki satsaa isosti, mutta myös tavoite on suuri: tehdä Helsingistä yksi maailman tunnetuimmista taidekaupungeista ja nousta maailman tunnetuimpien biennaalien joukkoon.
– Haluamme kehittää tapahtumaa yhä kansainvälisemmäksi, vaikuttavammaksi ja elämyksellisemmäksi, Helsinki Biennaalin johtaja Arja Miller sanoo.
Biennaalissa teoksia ja kokonaisuuksia on yhteensä lähes kuusikymmentä. Mukana on tilaan tehtyjä installaatioita, ääniteoksia, veistoksia sekä media- ja tekstiilitaidetta.
– Olemme koonneet monimuotoista taidetta, joka on kuitenkin helposti lähestyttävää, taiteilijoita ja teoksia valinnut kuraattori Kati Kivinen toteaa.
Biennaalin teema on Suoja.
Biennaali puolustaa luontoarvoja
Taiteilijoilta haluttiin Kati Kivisen mukaan töitä, joissa ”ihminen ei ole pääroolissa”.
– Katse suunnataan muihin elollisiin ja elottomiin kuten eläimiin, kasveihin, sieniin, hyönteisiin ja mineraaleihin.
– Koimme sen tärkeäksi ilmastonmuutoksen ja luontokadon takia.
Monessa teoksissa on käytetty luonnosta löytyviä materiaaleja.
Esplanadin puistossa on ötököiden koti
Kuvataiteilija Kalle Hammin ja Dzamil Kamangerin neljässä Ötökkäryijyssä on järviruokoa, risuja ja männyn käpyjä.
Esplanadin puistoon pystytetyt teokset ovat hyönteisten koteja eli hyönteishotelleja.
– Ihmisillä on ollut tapana vallata tilaa muilta. Minulle on tärkeää, että kaikilla eliöillä on tilaa elää. Esplanadin puistossa on paikka niin hyönteisille kuin ihmisillekin, Hamm sanoo.
Ötökkäryijyjen kuviointiin on otettu vaikutteita suomalaisista talonpoikaisryijyistä sekä kelimmatoista.
– Dzamil on kulttuuritaustaltaan iraninkurdi, joten tässä kohtaavat suomalainen ja kurdilainen käsityö, Kalle Hamm sanoo.
Esplanadin puistosta voi suunnata Kauppatorille, josta vesibussit liikennöivät Vallisaareen.
Vehreä Vallisaari Helsingin edustalla on alusta asti ollut oleellinen osa Biennaalia.
Jo laiturilta voi nähdä kuvataiteilija Pia Sirénin tilateoksen nimeltä Suojan alla.
”Kierrätysteema on kaiken a ja o”
Sirénin työ Suojan alla puretaan biennaalin jälkeen.
– Olen tehnyt teoksia 15 vuotta, mutta minulla ei ole niistä ainuttakaan. Taittelen pressut kasaan varastoon ja käytän uudestaan seuraavissa teoksissa.
– Kierrätysteema on minulle kaiken a ja o.
Niin myös Liettuasta kotoisin oleville taiteilijoille, Nomeda ja Gediminas Urbonasille.
– Meille materiaalin uudelleenkäyttö on hyvin tärkeää. Teoksessamme käytetyt salaojaputket ovat kierrätysmuovia, Nomeda Urbonas kertoo.
Vallisaaren aikaisempaa halvemmalla
Kun biennaali järjestettiin edellisen kerran kaksi vuotta sitten, tapahtuma sai kritiikkiä liian kalliista Vallisaaren lauttalipuista.
Tänä kesänä hintoja on laskettu. Nyt vesireittiliikenteen edestakainen lippu maksaa aikuisilta 10,90 euroa, mikä on lähes puolet vähemmän kuin vuonna 2023.
Samana vuonna biennaalin kävijämäärä jäi toivottua vaatimattomammaksi. Biennaalin johtaja luottaa, että nyt nykytaiteen vetovoima on suurempi.
– Taiteesta ei tarvitse tietää mitään tullakseen biennaaliin. Taide puhuttelee meitä kaikkia omalla tavallaan. Uskon, että jokainen saa täällä elämyksiä taiteen ja luonnon vuoropuhelusta, Arja Miller sanoo.
