Jäähallin kahvion ovi on hiirenhiljaisena tiistaiaamuna auki, vaikka missään ei näy ristin sielua – siitäkin huolimatta, että ovessa varoitetaan alueella liikkuvasta varkaasta.
Edellisenä iltana helsinkiläisseura Jokerit on juhlinut samaisessa rakennuksessa Mestiksen mestaruutta, mutta juhlahumusta ei näy jälkeäkään: ei, vaikka ne olivat jo toiset mestaruusjuhlat viikon sisään.
Neljä päivää aiemmin jääkiekon Suomen mestaruutta juhli samaisessa Espoon areenassa, tai tarkemmin ottaen sen kyljessä sijaitsevassa Tapiola 2:ssa, Kiekko-Espoon naisten joukkue, jolle mestaruus oli jo historian 17:s.
– No, ne oli juhlat. Hyvän maun rajoissa mentiin, mutta oli hauskaa, puolustaja Ada Eronen nauraa.
Eronen on ehtinyt hallille haastatteluun, vaikka seuraavana päivänä hän on lähdössä uransa ensimmäisiin aikuisten MM-kisoihin. Ennen sitä pitäisi vielä pakata, ja läheisten ja ystävienkin kanssa olisi kiva viettää aikaa, sillä tämäkin kevät on sujunut pitkälti urheilun parissa.
Ihan niin paljoa treenejä ei ole sentään ollut kuin aiempina vuosina, sillä Eronen on pelannut useamman kauden liigatasolla sekä jalkapalloa että jääkiekkoa. Jalkapallo sai kuitenkin jäädä vähemmälle syksyllä.
Konkareiden välissä
Kevään hän on ollut puhtaasti jääkiekkoilija. Tuore Suomen mestaruus ei kuitenkaan mullistanut Erosen arkea. Mestaruutta seuraavan päivän, perjantain, Eronen tosin sai vapaaksi työstään iltapäiväkerhosta.
– Seuraavalla viikolla arki jatkui normaalisti. Maanantaina menin takaisin töihin. Jotkut lapset olivat tainneet nähdä kuvani lehdessä ja sanoivat, etteivät usko, että olen voittanut (Suomen mestaruuden), Eronen nauraa.
Suomen mestaruus oli jatkumoa Erosen upealle kaudelle. Vastuuta Kiekko-Espoon puolustuksessa riitti, ja palkinnoksi mainioista otteista Eronen sai kutsun Naisleijonien MM-joukkueeseen.
– Hienoin kausi tähän mennessä ja selvästi isoin rooli, mitä minulla on ollut. Olen saanut omaa itsevarmuutta ja uskoa tekemiseeni, Eronen avaa.
Nuori puolustaja kiittelee myös joukkuekaveri Minttu Tuomisen panosta, sillä hän sai pelata paljon konkaripuolustajan rinnalla.
Kiekko-Espoon monipuolinen ja moninkertainen arvokisamitalisti Tuominen päätti pitkän ja komean uransa tähän kauteen.
– Olen aina katsonut häntä ylöspäin ja ottanut todella paljon mallia. Hän on kentän ulkopuolellakin todella positiivinen ja johtava persoona, Eronen ylistää.
Tuomisen lisäksi kokemusta Kiekko-Espoon joukkueeseen toi 47-vuotias hyökkääjä Karoliina Rantamäki, joka vahvisti mestaruuden jälkeen uransa jatkuvan vielä ensi kaudellakin. Erosen mukaan kokeneet konkarit toivat varmalla tekemisellään tietynlaista turvaa.
– Heillä on sellainen tietty rentous. Sain istua kopissa tällä kaudella Karon ja Mintun vieressä ja sanoinkin monta kertaa heille, että todella kivaa pelata teidän kanssanne.
– Sain heiltä paljon positiivista palautetta, Karo tykkäsi varsinkin käydä kaikkia tilanteita läpi ja tuli monesti kehumaan, että hyvin teit tuon ja siksi pystyin itse tekemään näin, Eronen kuvaa ja kehuu joukkuehengen olleen yksi parhaista, mitä hän on koskaan todistanut.
Kahden lajin taituri
Mediassa Eronen on usein esitetty kahden lajin taiturina. Jalkapalloa ja jääkiekkoa hän on pelannut pienestä lähtien: ensin EPS:ssä ja myöhemmin jääkiekkoa Kiekko-Espoon naisissa ja jalkapalloa Hongassa.
Illat ovat kuluneet harjoituksissa ja viikonloput pitkälti peleissä.
– Ei minulla ollut mitään muuta. Se oli mielestäni parasta silloin, enkä vaihtaisi sitä pois. En koe jääneeni mistään paitsi, Eronen vakuuttaa.
Jalkapallossa Eronen tunnetaan hyökkääjänä, mutta jääkiekossa paikka on vakiintunut puolustajaksi.
– Futiksessa halusin aina tehdä maalit ja lätkässä antaa panoksen puolustukselle. Olen aina ollut jääkiekossa puolustaja, ehkä koska hyökkäystaitoni eivät olleet niin hyvät, kun pelasin poikien kanssa, Eronen nauraa.
Vuosien ajan Eronen kulki harjoituksissa ja peleissä yhdessä vuotta nuoremman Julia Schalinin kanssa. Päivät alkoivat usein aamulla jalkapalloharjoituksista ja salilta, jatkuivat koulussa, minkä jälkeen edessä oli paluu päivän toisiin futisharjoituksiin. Ilta päättyi jääkiekkoharjoituksiin.
– Joo, se oli rankkaa, huumorilla vedettiin se läpi. Asuimme lähekkäin niin jommankumman äiti tai isä vei aamulla ja toisen haki illalla, Eronen muistelee.
Schalin jätti kuitenkin jalkapallon kauden 2023 alussa. Nyt hän pelaa jääkiekkoa Yhdysvalloissa Mercyhurstin yliopistojoukkueessa.
– Hän tiesi aina, että haluaa sinne lähteä, joten se ei tullut yllätyksenä. Teki varmaan ihan hyvääkin, niin sai tietynlaisen oman itsevarmuuden tekemiseen. Pitkään kuljimme sellaisena pakettina, niin teki ehkä ihan hyvää molemmille, että vaihtuivat eri joukkueet, Eronen järkeilee.
Myös hän harkitsi Yhdysvaltoja, mutta päätyi kuitenkin jäämään Suomeen.
– Haluaisin ammattilaiseksi tavallaan nopeammin kuin mitä sieltä pääsisi. Lähden mieluummin ensin Ruotsiin kuin toiselle puolelle maailmaa.
Nyt paperit ovat vetämässä ammattikorkeakouluun. Tradenomin tutkintoa voi suorittaa osittain etänä, mikä mahdollistaisi myös ulkomailla pelaamisen.
Myös Erosella on jalkapallosta ollut jo tovin taukoa, sillä Kiekko-Espoon matkaan hän hyppäsi lähes täysipainoisesti jo syyskuussa. Samaan aikaan Hongan naisten liigajoukkue taisteli putoamista vastaan.
– Olihan se vaikeaa, kun olisin halunnut olla siellä. Usein haluan olla kahdessa paikassa samaan aikaan, mutta se ei ollut mahdollista. Hongassa roolini oli enemmän kannustaa, että ehkä valinta tuli siinä.
– Jos pelasin siellä osan peleistä nollasta kymmeneen minuuttia, niin täällä jääkiekossa suunnilleen puoli tuntia kuudestakymmenestä. Jääkiekossa oli tosi iso ruutu, Eronen avaa.
MM-debytantti
Hyvät esitykset seurajoukkueessa seurasivat myös maajoukkueeseen. Eronen sanoo silti, että kutsu MM-joukkueeseen tuli yllätyksenä.
– Ajattelin, että jos kutsuu tulee, se on positiivinen asia, mutta jos sitä ei tule, en jää siihen kiinni, sitä murehtimaan.
Valinnastaan hän kuuli – missäs muualla kuin töissä iltapäiväkerhossa.
– Sanoin pomolle, että pitää ottaa tämä puhelu. Totta kai se oli hieno tunne. Olin tosi onnellinen.
Uransa ensimmäisiin MM-kisoihin Tšekissä 21-vuotissyntymäpäiviään viettävä nuori puolustaja matkaa nöyrin mielin.
– Tiedän, että roolini ei välttämättä ole se kaikista isoin pelillisesti, mutta tietenkin pitää tuoda hyvää fiilistä ja siihen olen valmistautunut. Otan sen roolin vastaan, mikä minulle annetaan, ja teen parhaani.
Haastattelupaikan vieressä Naisten Ykköseen pudonneen Hongan naisten edustusjoukkueen harjoitukset ovat juuri päättäneet. Eronen ei ole ollut joukkueen mukana enää hetkeen, mutta ei ole halunnut julistaa jalkapallon vielä jääneen.
Varsinkin alkulämmittelyissä palloringissä jalkapalloilijan identiteetti nostaa päätään.
– Haluaisin kyllä jatkaa futista, ja jos olosuhteet sallivat, niin teen sen. Katsotaan, mitä kesä tuo. Jos ei, katsotaan. En halua sanoa, että olisin lopettanut jalkapallon. Mutta tällä hetkellä olen enemmän jääkiekkoilija.