Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
KUOPIO. Ihmiselle tulee joskus hetki, jolloin kyseenalaistetaan koko siihen asti eletty elämä, koko oma identiteetti. Lentopallovalmentaja Timo Tolvaselle, 47, se hetki tuli vastaan vuosi sitten.
– Sitä on miettinyt, että kuinka perseelleen sitä on tullut vietettyä 25 vuotta elämästä. Että olisiko sitä voinut tehdä jotakin muuta, ex-valmentajaksi itsensä määrittelevä Tolvanen huokaa.
– Kyllähän siinä ihmissuhteita on mennyt... Se on, karusti sanottuna, omaan mielenterveyteenkin vaikuttanut.
Nyt sen vasta tajuaa, että en ole ollut kykenevä antamaan tarpeeksi parisuhteeseen.
Timo Tolvanen
Vuosi sitten Tolvanen oli voinut huonosti jo pitkään.
Sosiaalinen ja huumorintajuinen persoona oli muuttunut synkäksi ja sulkeutuneeksi. Ilon tunne oli kadonnut, ja Tolvanen ruoski itseään jatkuvasti valmentamansa Savo Volleyn hukatuista mestaruusmahdollisuuksista.
– Tuntui, että tosi moni asia alkoi muuttua negatiiviseksi. Asiat kasvoivat isoksi vuoreksi, Tolvanen kertoo.
– Sitä väsyy ja kaikki tuntuu tosi raskaalta. Lasi on niin täynnä, että pienikin pisara läikyttää.
Viime keväänä pinta läikkyi niin paljon, että koko lasi meni lopulta kumoon.
Lentopallo oli määritellyt Tolvasen identiteetin neljännesvuosisadan verran. Laji on aina ollut hänen intohimonsa, mutta viime vuodet se oli ottanut enemmän kuin antanut.
Parisuhteelle ei löytynyt aikaa, kavereita ei ehtinyt nähdä eikä Tolvanen ehtinyt huolehtia itsestään. Valmentaja oli rapakunnossa. Tolvanen alkoi kadehtia ihmisiä, jotka elivät tavallista elämää – viettivät vapaa-aikaa.
– Mietin, mistä mieluiten haluaisin päästää irti. Tuntui, että oli lentopallon aika. Se oli määritellyt elämääni liikaa vuosien ajan.
Tolvanen on nyt reflektoinut vuoden verran sumussa elämäänsä aikaa.
Oppia on tullut paljon, mutta pohjalta ylös pääseminen on osoittautunut vaikeaksi. Omaa identiteettiä on pitänyt miettiä uusiksi.
Loppuunpalaminen
Kuinka pitkään itse jaksaisit elää lähes kokonaan ilman vapaa-aikaa? Lentopallovalmentaja Timo Tolvanen jaksoi lähes kahdeksan vuotta ennen kuin rajat alkoivat tulla vastaan.
Suomessa lentopallo on suhteellisen pieni laji, jossa päävalmentajan palkoilla harvoin maksetaan asuntolainoja edes pääsarjatasolla.
Vakavaraisimmissa seuroissa korvaus voi olla kohtuullinen, mutta päävalmentajan työ on tuulista. Jos valmennuspesti ei jatku, ilman säästöjä putoaa tyhjän päälle.
Tolvanen valmensi kahdeksan vuotta Suomen huippujoukkueita ja kävi samaan aikaan päivätöissä avainasiakaspäällikkönä.
Hän eli arkea, jollaista tuskin kukaan jaksaa loputtomiin.
– Itse olen osani valinnut, ja toisaalta se on ollut etuoikeus, että on saanut tehdä valmennushommaa, Tolvanen korostaa.
Unelmana oli valmennuspesti, joka elattäisi ilman siviilityötä. Siihen Tolvasen voimat eivät ainakaan tässä vaiheessa riittäneet.
Tolvanen sanoo kulkeneensa viimeiset valmennusvuotensa sumussa, miettineensä vain aina miten seuraavan asian päättymättömällä listalla saa tehdyksi.
Hän on tajunnut, miten kuluttavaa oli elää vuodesta ja päivästä toiseen ilman vapaapäiviä ja lomia.
– Ihminen jaksaa tietyn aikaa, kun tietää jonkin palkinnon odottavan. On se sitten vapaa tai joku muu kannustin. Minulla ne hävisivät aina toiseen työhön tai johonkin muuhun velvoitteeseen, Tolvanen pohtii.
Helpotusta ei tuonut edes lentopallokauden loppuminen toukokuussa. Epäonnistumiset tuli käsitellä ja jokainen kivi oli käännettävä, jotta seuraavana keväänä mitalin väri olisi kirkkaampi.
Uuden kauden suunnitteleminen ja joukkueen kasaaminen oli heti täydessä vauhdissa.
– Kun tulee pelimatkalta neljältä aamuyöllä kotiin, miettii onko tässä mitään järkeä. Mutta olin siihen niin heittäytynyt. Se oli minun intohimoni.
Timo Tolvasen kalenterinäkymää keväältä 2024:
Ero
Intohimon parissakin voi polttaa itsensä loppuun.
Lentopallo on Tolvaselle rakas laji. Kukaan ei ole pelannut Suomessa enempää liigaotteluita kuin 706 kertaa pääsarjajoukkueen edustusasun ylleen pukenut Tolvanen. Maaotteluedustuksia kertyi 70 kappaletta.
Kun Tolvanen peliuran jälkeen ryhtyi valmentajaksi, vastassa oli yllätys.
– En osannut aavistaa, että siihen liittyy niin paljon kaikkea muutakin kuin valmentamista. Valmennusryhmä on tosi pieni, ja joutuu hyppäämään moneen muuhunkin tehtävään seurassa, että homma toimii. Kaikki päätöksenteko on myös päävalmentajan napin alla.
Se tarkoitti, että vielä kotiin päästyään Tolvanen kuittaili puhelimellaan juoksevia asioita pitkälle iltamyöhään.
Tolvanen oli arkipäivinä fyysisesti poissa kellon ympäri, mutta ei ollut kotiin päästyäänkään läsnä. Parisuhteelle sellainen on myrkkyä.
– Kun kahden työpäivän jälkeen tulee kotiin ja aukaisee oven, on niin puhki. Koti on tärkeä, turvallinen paikka. Mutta sinnekin pitää pystyä antamaan, eikä vain odottaa sieltä apuja, Tolvanen herkistyy.
Pitkän parisuhteen menettäminen on ollut Tolvaselle hyvin raskas asia.
– Nyt on myöhäistä, mutta jatkoon se on tärkeä oppi. Ei ollut voimia kuunnella, eikä panostaa. Nyt sen vasta tajuaa, että en ole ollut kykenevä antamaan tarpeeksi parisuhteeseen.
Itseruoskinta
Kuopiolaiselle lentopalloseuralle Timo Tolvanen antoi kaikkensa. Tolvanen oli Savo Volleyn päävalmentajana neljä vuotta.
Vuonna 2017 perustettu fuusioseura brändättiin koko Pohjois-Savon joukkueeksi, jossa oli maajoukkuelegendoja Lelu Ojansivusta Antti Siltalaan ja nuoria tähtiä Severi Savonsalmesta Fedor Ivanoviin. Menestysodotukset olivat korkealla.
Savo Volley voitti Tolvasen alaisuudessa kahdesti Suomen cupin, mutta Suomen mestaruus jäi saavuttamatta. Tolvanen luotsasi joukkueensa neljästi peräkkäin Mestaruusliigan mitalipeleihin, mutta joka kevät nielettäväksi jäi karvasta kalkkia.
Kaksi hopeaa ja pronssimitali saivat Tolvasen tuntemaan, että hän on pettänyt kaikki.
– Mahdollisuudet ja potentiaali on ollut tehdä kovempaakin tulosta. Tarpeeksi monta kertaa on tullut tosi ruma pettymys ja on nähnyt niitä pettyneitä ilmeitä pukukopissa.
– Siitä haluaa ottaa aika ison vastuun: miksi en saanut taaskaan tätä jengiä pelaamaan parastaan. On ollut tosi vahva epäonnistumisen tunne.
Juuri kun luulin olevani turvassa, paikallinen taksikuski sanoo ensimmäisenä, että sinähän taidat olla lentopallomiehiä.
Timo Tolvanen
Ilman mestaruutta jääminen sattuu Tolvasta edelleen. Aika on tuonut kuitenkin myös perspektiiviä.
– Jotkut ystävät ovat pystyneet aukaisemaan vähän silmiä, että eivät ne kaikki ihan katastrofikausia ole olleet.
Pakoon ihmisiä
Uupuminen ja epäonnistumisen tunne muuttivat Tolvasen persoonaa.
Neljännesvuosisadan aikana hänet opittiin tuntemaan sosiaalisena ja huumorintajuisena Dolena. Miehenä, joka ei voi kävellä Kuopion torin läpi ilman, että joku tulisi juttelemaan hänelle lentopallosta.
Kun Tolvanen paloi loppuun, persoonasta tuli hänelle taakka. Hän ei voinut mennä minnekään ilman lentopallo-etuliitettä. Valmentaja alkoi pelätä eri tilaisuuksiin ja tapahtumiin menemistä.
– Säikähdin sitä. Ihmettelin, että mitä on tapahtunut, Tolvanen päivittelee.
– Toivoin, että kukaan ei kysy lentopallosta mitään. Se on minulle mieleinen asia, mutta mittari oli niin täynnä, että sitä ei vaan jaksanut.
Ruuhkavuodet veivät paljon parisuhteesta lähtien, mutta niistä jäi Tolvaselle yhteishuoltajuus Väinö-koirasta ja osuus vapaa-ajan asunnosta Ylläksellä.
Vilkas Väinö on pitänyt Tolvaselle seuraa ja auttanut pois pahimmasta synkkyydestä.
– Kun on ollut vaikeaa, on ollut kiva, että on joku jonka kanssa viettää aikaa. Joku, joka pakottaa lähtemään ulos neljän seinän sisältä.
Myös pakopaikka Lapissa on osoittautunut kullanarvoiseksi tekijäksi toipumisen kannalta.
– Kyllähän sitä juttua sitten tulee, kun on käynyt lepäämässä ja huutelemassa tunturin huipulta, Tolvanen sanoo.
Viime kevään pronssiottelutappion jälkeen totaalisessa tappiomentaliteetissa piehtaroinut Tolvanen ei tosin päässyt identiteettiään pakoon pohjoisessakaan.
– Pakenin sinne ihmisiä, ettei tarvitse kenellekään vastata kysymyksiin. Ja juuri kun luulin olevani turvassa, paikallinen taksikuski sanoo ensimmäisenä, että sinähän taidat olla lentopallomiehiä, Tolvanen pyörittelee päätään.
Kuljettaja puhui autossa 30 minuuttia lentopallosta, mutta Tolvanen oli itse romahtamispisteessä.
– Sanoin että sori, en ole yleensä ehkä ihan näin näin syvissä vesissä. Se tuli todella vaikeaan hetkeen.
Tulevaisuus
Vaikeasta hetkestä on kulunut nyt vuosi.
Lentopallo oli määritellyt Tolvasen elämää vuosikausia. Ongelmat eivät kuitenkaan ratkenneet sillä, että lentopallovalmentaja-määritelmän eteen lisättiin kirjaimet e ja x.
Kalenteriin ilmestyneen vapaa-ajan mahdollistamat hiihtoretket Lapissa ja padel-vuorot ystävien kanssa ovat piristäneet. Toipumiselle on kuitenkin annettava kunnolla aikaa.
Ensimmäiset puoli vuotta Tolvanen karttoi lentopalloa kuin ruttoa. Hiljalleen hän on palannut sivustakatsojan ja asiantuntijan roolissa lajin pariin.
Päävalmentajan osaaminen ei ole kadonnut mihinkään. Tolvanen on saanut sopimustarjouksia, houkutteleviakin.
Innostuminen on ollut nopeaa, mutta sitten esiin on noussut punaisia lippuja. Hän ei halua rikkoa itseään uudelleen, kun toipuminenkin on vielä kesken.
– Ensin pitää laittaa itsensä kuntoon; että perusajatukset omasta itsestä ja elämästä ovat kunnossa. Että ymmärrän, mitkä ovat tärkeitä asioita elämässä, Tolvanen sanoo.
Tauko lajista on tuonut ymmärrystä itsestä. Muiden ihmisten silmissä Tolvanen on yhä lentopallovalmentaja, mutta hän itse on oppinut olemaan tavallinen Timo Tolvanen.
Hän saattaa joskus palata lajin pariin, mutta hyväksyy myös sen, jos lentopallo-etuliite ei koskaan palaa.
– Tässä on jo kohta 50 vuotta mittarissa. Olisi vielä yksi elämä mietittävänä. Haluaisin sen menevän hyvin.
