Helsingin Suvilahdessa sijaitsevassa betoninharmaassa Valvomo-rakennuksessa tuoksuu mausteinen linssimuhennus. Oranssi ry:n bändi-illan vapaaehtoistyöntekijät ovat tulleet paikalle hyvissä ajoin ja heille tarjoillaan ilmaista syötävää ja juotavaa.
Vapaaehtoistoiminta kuuluu oleellisena osana niin bändi-iltoihin kuin Oranssin muuhunkin toimintaan.
– Tämä on monipuolista hommaa. Huolehdin muun muassa siitä, että ihmiset käyttäytyvät ja että kahvio pyörii, vapaaehtoistyöntekijä Karo Mäkinen kertoo.
Tänä iltana musiikki Oranssilla on raskasta ja metallipainotteista: JWS, The Last Prophecy ja Conjur edustavat metalligenren eli tyylejä, kuten deathia, thrashia ja crossoveria.
Soittajat ovat parikymppisiä nuoria miehiä ja keikkailta norminmukaisesti ikärajaton.
– Se on kivaa, että ovet ovat avoinna kaikenikäisille. Myös bändit pääsevät tänne helposti esiintymään aika matalalla kynnyksellä, Conjur-yhtyeen Taavi Nätynki toteaa.
Alkusysäyksenä anarkismi ja talojen valtaaminen
Vuonna 1990 perustettu Oranssi ry on liputtanut alusta saakka vaihtoehtokulttuurien ja DIY- eli tee-se-itse -meiningin puolesta. Yhdistys on vallannut käytöstä poistettuja tiloja ja muokannut niistä asuntoja sekä kulttuuritiloja.
Vuonna 1939 valmistunut Valvomo-rakennus esimerkiksi rapistui yli vuosikymmenen ajan tyhjillään, kunnes Oranssi otti sen haltuunsa ja remontoi siitä talkoovoimin toimintakeskuksen ja keikkapaikan. Töitä tehtiin useampi vuosi.
– Talojen valtaamisella oranssilaiset halusivat kiinnittää päättäjien huomiota siihen, ettei nuorilla ollut halpoja asuntoja tai kulttuuritiloja. Viesti kuului, että muutosta pitää saada aikaan, Oranssin nykyinen toiminnanjohtaja Emma Vuorio kiteyttää järjestön alkuaikojen tavoitteita.
Monista muista samankaltaisista toimijoista Oranssin erotti pyrkimys ammattimaisuuteen.
– Lähtökohtaisesti haluttiin tehdä yhteistyötä kaupungin kanssa, Vuorio jatkaa.
1990-luvun Oranssi oli anarkistinen järjestö. Enää taloja ei vallata, ja järjestö on esimerkki siitä, kuinka anarkistinen kansalaistottelemattomuus voi kehittyä pitkän linjan järjestötoiminnaksi.
Oranssin historiaa käydään läpi Pilvi Porkolan toimittamassa tuoreessa Vallattu-kirjassa, joka tuo näkökulmia vaihtoehtoiseen kaupunkikulttuuriin, nuorisotoimintaan ja yhteisöasumiseen.
Kuriositeettina mainittakoon, että 2000-luvun taitteessa Oranssi suuntasi katseensa itään ja organisoi nuorisokulttuurien kohtaamista Helsingin ja Pietarin välillä. Pietarissa järjestetyissä konserteissa esiintyivät muun muassa Rasmus ja Apocalyptica. Toimintaa kutsuttiin tuolloin ”rikkaruohotason kulttuurivaihdoksi”.
– Ehkä se historia näkyy siinä, että moniin muihin nuorisojärjestöihin verrattuna toimintamme on melko vapaamuotoista. Alun meininkiä ja nuorten vaikutusmahdollisuuksia on haluttu edelleen pitää mukana mahdollisimman paljon, Emma Vuorio pohtii.
Oranssilaisiin aktivisteihin on kuulunut muun muassa DJ Orkidea eli Tapio Hakanen, joka oli järjestämässä teknomusiikin ympärille kehkeytyneitä yöbileitä.
Kaikkea saa kokeilla
Tuottaja Mikko Santalahti korostaa vapaamuotoisuuden tarkoittavan Oranssin kohdalla sitä, että kaikenlainen nuorten järjestämä toiminta on tervetullutta.
– Emme hirveästi rajaa tapahtumien sisältöä, kunhan niihin ei liity mitään loukkaavaa tai joitakin ihmisryhmiä ulos sulkevaa. Kaikenlaista saa kokeilla – mitä tilat nyt vain sallivat.
Santalahden mukaan Oranssin kaltaisia, taloudellisesti saavutettavia tiloja on Suomessa varsin vähän.
– Moneen paikkaan voi olla vaikeaa päästä esiintymään ja kriteeriksi saatetaan asettaa aiempaa kokemusta tai näyttöä omasta tekemisestä. Me emme mitään tällaista vaadi, ja koen, että se luo ja tarjoaa mahdollisuuksia.
Emma Vuorio arvioi Oranssilla nykyään käyvien ja esiintyvien nuorten olevan pääpiirteiltään samanlaisia kuin 1990-luvulla.
– Eniten meillä näkyy kokeileminen, yhdessä tekeminen ja kohtaaminen. Yritimme joskus jonkinlaista verkkotoimintaa, mutta se ei ottanut tuulta alleen. Pääpointti on edelleen se, että nuoret haluavat tulla tänne ja tavata toisiaan.
Oranssin toiminnan pitkäikäisyys ja jatkuminen lienee ollut perustajilleenkin yllätys.
– Meillä on käynyt aika paljon ulkomaisia vierailijoita. He ovat viestineet, että olemme melko harvinainen toimija myös koko Euroopan mittakaavassa. Toimintamme on kuitenkin ollut melko monipuolista, Emma Vuorio jatkaa.
Päihtyneet ihmiset eivät Oranssiin kuulu
Oranssi on kokonaisuudessa päihteetön tila, joten keikoilla ei ole tarjolla mitään kofeiinia vahvempaa. Syy on ilmeinen.
– Päihteettömyys on ollut selkeä ja tiukka linjaus heti alusta saakka. Me olemme nuoria varten toimiva nuorisojärjestö, eivätkä päihteet kuulu nuorisotoimintaan, Emma Vuorio toteaa.
Vuorion mukaan periaatteella ei ole tekemistä minkään erityisen ideologian tai vaikkapa absolutismin kanssa.
– Tämä liittyy enemmänkin siihen, että haluamme olla kaikille saavutettava ja turvallinen paikka. Päihtyneet ihmiset eivät tällaiseen tilaan kuulu.
Monelle vaihtoehto- ja alakulttuureista kiinnostuneelle nuorelle Oranssista on tullut tärkeä kohtaamispaikka, jossa on tullut hengailtua useamman vuoden ajan.
– Pyörin täällä nuorempana enemmän. Kun ikää on tullut hieman lisää, en ole käynyt täällä vähään aikaan. Mielestäni Oranssin kaltaiset tilat ovat tärkeitä kohtaamispaikkoja ja tällaisia pitäisi olla enemmän, Oranssin metalli-illasta yhytetty Edison Varkila toteaa.
Samaa mieltä on räyhäkkäässä ja kovaäänisessä JWS-yhtyeessä musisoiva Mikael Suihkonen.
– Täällä on aina kiva käydä ja keikat ovat hyviä. Jos menee jonnekin perusmalliseen pikkubaariin soittamaan, paikalle voi tulla hyvinkin nopeasti poliisi desibelimittarin kanssa.
