BARENTSBURG/LONGYEARBYEN Moottorikelkka karahtaa keväiseltä loskalumelta mutaiselle hiekkatielle. Sen varrella oleva tienviitta kertoo, että olemme saapuneet Barentsburgiin. Kyrillinen kirjoitusasu Баренцбург osoittaa, että vaikka olemme Norjassa, tätä kaupunkia hallitsee Venäjä.
On 9. toukokuuta, Venäjän voitonpäivä.
Kaupungin kahden päätien risteyksessä seisoo joukko ihmisiä, jotka kantavat kahdenlaisia lippuja: Venäjän raidallisia ja Neuvostoliiton kirkkaanpunaisia. Venäjä näyttää, kuka paikkaa sen mielestä hallitsee.
Huippuvuoret on Norjalle kuuluva saariryhmä pohjoisnavan ja Norjan puolivälissä, keskellä Pohjoista jäämerta.
Suurin osa saarten asukkaista asuu Norjan hallinnoimassa Longyearbyenissä.
Huippuvuorilla on kuitenkin erityisasema, jonka vuoksi Venäjällä on saarilla oma kaivoskaupunki, Barentsburg.
Venäjän Ukrainassa aloittaman suurhyökkäyksen jälkeen se alkoi pullistella myös Huippuvuorilla.
HUIPPUVUORTEN asemasta määrää Huippuvuorten sopimus. Sen solmimisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta.
Sopimuksen mukaan Norjan ohella kaikki muutkin 44 allekirjoittajamaata saavat harjoittaa saarilla elinkeinoja. Tätä oikeutta käyttää nykyisin vain hiilikaivosta Barentsburgissa ylläpitävä Venäjä.
Saarten sotilaallista käyttöä on rajoitettu eikä Norjallakaan saa olla Huippuvuorilla pysyviä sotilastukikohtia. Sopimuksen mukaan aluetta ei saa käyttää ”sodanomaisiin tarkoituksiin”.
Tätä sääntöä Venäjä on viime vuosina koetellut.
Venäläiset järjestivät vuonna 2023 Barentsburgissa voitonpäivänä paraatin. Ilmassa pörräsi MI8-helikopteri, ja maastonvihreisiin vaatteisiin pukeutuneet kuljettajat ajoivat moottorikelkkoja muiden ajoneuvojen perässä.
Paraati herätti huolta Venäjän aikeista. Se nähtiin provokaationa.
Menimme katsomaan, mitä tänä vuonna tapahtuisi.
Ajomatka moottorikelkoilla Longyearbyenistä läpi lumihuippujen kestää pari tuntia. Lämpötila keikkuu nollassa, ja ajaminen loskaisessa lumessa ylös alas rinteitä on hidasta. Aamun aurinko vaihtuu räntäsateen uhkaan.
Saavumme kaupunkiin puoliltapäivin, keskelle juhlallisuuksia.
Tällä kertaa voitonpäivän juhlaan on kokoontunut muutamia kymmeniä ihmisiä.
Musiikki soi, ja alhaalla laiturilla on tarjottavaa.
Ihmiset kantavat lippujen lisäksi taisteluissa kuolleiden sotilaiden kuvia.
Mukana on yksi maastokuvioinen telakuorma-auto.
Kun juhla on ohi, ihmiset vaeltavat joukolla mäen päällä sijaitsevaan asuntolaan ja katoavat sen uumeniin. Moni tervehtii matkalla, täällä on totuttu turisteihin.
Tunnelma ei ole sotaisa, mutta osalla ihmisistä on rinnassaan mustaoranssi Yrjön nauha, jota pidetään merkkinä Venäjän sotatoimien tukemisesta. Myös lippujen määrä kaupungissa on silmiinpistävä.
Vielä syksyllä 2021, ennen suurhyökkäystä, Barentsburgissa ei näkynyt Venäjän tai Neuvostoliiton lippuja. Olimme silloin kaupungissa ilmastonmuutosta käsittelevän jutun vuoksi.
Barentsburgissa on kolmisensataa asukasta. Suurin osa on venäläisiä ja töissä kaupungissa sijaitsevalla venäläisellä kaivoksella. Aiemmin merkittävä osa työntekijöistä oli ukrainalaisia. Moni heistä lähti suurhyökkäyksen jälkeen.
Arktisen alueen asioista kirjoittavan Barents Observer -lehden tietojen mukaan kaivoksen työntekijöitä on painostettu pysymään hiljaa Venäjän käymästä hyökkäyssodasta.
VENÄJÄN käytös Huippuvuorilla on muutenkin muuttunut.
Venäjä on aggressiivisempi ja nationalistisempi kuin aiemmin, sanoo Huippuvuoren tilanteeseen perehtynyt tutkija Katarina Tracz. Hän on turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Frivärld- ajatushautomossa Tukholmassa.
– Ero aikaan ennen suurhyökkäystä on huomattava. Erilaiset tapaukset, jotka rikkovat rauhanajan normeja, ovat lisääntyneet huomattavasti, Tracz sanoo.
Näihin Tracz laskee voitonpäivän paraatin sekä Venäjän ja Neuvostoliiton lippujen ilmestymisen eri paikkoihin, myös Barentsburgin ulkopuolelle vanhoihin kaivosrakenteisiin.
Lisäksi on tapahtunut kaksi kaapelirikkoa. Juuri ennen suurhyökkäystä toinen Longyearbyenin verkkoyhteyksiä ylläpitävistä merikaapeleista katkesi. Kävi ilmi, että venäläisalus oli kulkenut kaapelin yli.
Nyt Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin puheet Grönlannista ja lähentyneet suhteet Venäjän presidenttiin Vladimir Putinin ovat herättäneet uutta huolta. Asiaa tuntevat ovat pohtineet, voivatko Trump ja Putin jakaa arktisen alueen keskenään. Trump saisi himoitsemansa Grönlannin, Putin Huippuvuoret.
Yhdysvaltain ja Venäjän arktista yhteistyötä on ehdottanut muun muassa Putinin läheinen neuvonantaja.
Katarina Traczin mukaan Trumpin käytös Tanskaa kohtaan lisää jännitteitä, tekivät presidentit sopimusta tai eivät.
– Kun Trump käyttäytyy uhkaavasti liittolaismaata kohtaan, hän pelaa suoraan Moskovan pussiin. Tämä voi rohkaista Venäjää Huippuvuorilla, Tracz sanoo.
Samalla kun Venäjä on vahvistanut läsnäoloaan arktisella alueella, se on haastanut Norjaa Huippuvuorilla.
Joulukuussa Venäjä syytti Norjaa vaarallisesta provokaatiosta ja aikeista militarisoida Huippuvuoret.
Maaliskuun puolivälissä Norjan Venäjän-suurlähettiläs kutsuttiin puhutteluun. Venäjän ulkoministeriö sanoi, että Norja rikkoo Huippuvuorten sopimusta, kun se vahvistaa puolustustaan. Norja on kiistänyt väitteet.
LONGYEARBYENISSÄ paikallishallinnon johtaja Terje Aunevik kehottaa riisumaan kengät kunnantalon eteiseen. Se on Huippuvuorilla tapana monissa julkisissa tiloissakin.
Longyearbyen on pieni mutta kansainvälinen kaupunki. Asukkaita on noin 2 400, yli 50 maasta.
Asukkaiden vaihtuvuus on nopeaa, sillä kaupungissa on paljon matkailualan työntekijöitä ja tutkijoita.
Huippuvuorten sopimuksen mukaan saarille saa muuttaa, jos pystyy elättämään itsensä.
Aunevikin mukaan Longyearbyenissä on totuttu elämään venäläisten naapurissa. Niin tehdään edelleen.
– Virallisesti täällä on business as usual. Venäläisasutuksesta huolimatta saarilla pätee Norjan laki, hän muistuttaa.
Aunevikin vakuuttaa, että Barentsburgin johdon kanssa on yhä toimiva yhteys mutta myöntää, ettei yhteiselo ole täysin entisellään. Venäjä kokeilee rajoja eikä käyttäydy kuten ennen.
– Keskusteluissa, joita käydään sotilaalliseen läsnäoloon liittyen, käydään eri hengessä kuin ennen. Venäjä vaikuttaa myös välillä testaavan sääntöjen rajoja täällä Longyearbyenissä, hän sanoo.
Lisäksi muutos näkyy symbolisissa asioissa, kuten juuri lipuissa ja arkisessa yhteiselossa. Aunevik kertoo olleensa useita kertoja voitonpäivänä Barentsburgissa viettämässä juhlaa yhdessä venäläisten kanssa.
– Silloin se tarkoitti kulttuuria, illallisia ja paljon votkaa. Nyt juhlinta on hyvin erilaista, hän sanoo.
Aunevikin mukaan Longyearbyenissa ei olla huolissaan Venäjästä sen enempää kuin muuallakaan Norjassa. Sen hän myöntää, että Trump on nostanut käytöksellään ja kommenteillaan esiin kysymyksen Huippuvuoren paikasta suurvaltojen arktisessa palapelissä.
Hänen mielestään tilanne on silti selkeä. Huippuvuoria säätelee sopimus, johon myös Venäjä on sitoutunut. Norja taas puolustaa Huippuvuoria siinä missä muitakin alueitaan.
Venäjän Ukrainassa käymä sota on osoittanut, ettei maa kunnioita kansainvälisiä sopimuksia. Miksi se ei olisi valmis rikkomaan sovittua myös Huippuvuorilla?
Aunevik myöntää, että Venäjän käytös syö pitkän yhteiselon rakentamaa luottamusta.
– Ei pidä olla naiivi, mutta jonkinlainen yhteys Barentsburgiin pitää säilyttää.
YKSI LUONTAINEN yhteys on jo katkennut. Norjalaiset matkailufirmat ovat lopettaneet matkat Barentsburgiin lähes kokonaan. Aiemmin Barentsburg ja toinen pieni venäläisasutus Pyramiden olivat suosittuja kohteita saarilla vuosittain vieraileville kymmenille tuhansille turisteille.
Myös Longyearbyenin asukkailla oli tapana tehdä päivä- tai -viikonloppumatkoja venäläiskaupunkeihin. Barentsburgissa saattoi käydä syömässä tai olla yötä hotellissa.
Venäjän aloitettua suurhyökkäyksen sekä matkailuyritykset että paikalliset asukkaat ovat boikotoineet Barentsburgia, koska sinne jätetty raha päätyy Venäjän valtion kassaan.
Lukion toista luokkaa käyvä Tiril Hermansen kertoo, miksi yhteyden katkeaminen venäläiskaupunkiin on ollut erityisen harmilista nuorille.
Hermansen ja hänen luokkakaverinsa Tine Aasland ovat kokeneet maailmanpolitiikan omassa arjessaan. Heidän on pitänyt muuttaa suhtautumistaan naapurikaupunkiin, joka aiemmin oli olennainen osa elämää.
Mutta pelottaako heitä asua niin lähellä venäläiskaupunkia, jonka rajoja ei valvota mitenkään? Hermansen sanoo, että viime aikojen tapahtumat ovat päässeet välillä ihon alle.
– Uutisissa on puhuttu paljon siitä, että Putin ei enää pidä Norjasta ja että hän väittää Norjan rikkoneen Huippuvuorten sopimusta. Se stressaa välillä, hän sanoo.
– Välillä pelottavaa, sillä Venäjä on voimakas valtio. Huippuvuoret on pieni paikka, mutta se sijaitsee tärkeällä paikalla, Tine Aasland jatkaa.
Luultavasti juuri siitä syystä Venäjä haluaa pysyä Huippuvuorilla jatkossakin.
Saaret sijaitsevat samalla tavalla strategisesti tärkeällä paikalla kuin Trumpin himoitsema Grönlanti.
Sopimuksen mukaan Venäjä saa pysyä saarilla niin kauan, kun sillä on siellä elinkeinotoimintaa. Juuri turismin piti olla yksi tapa korvata ennen pitkää hupeneva hiiliesiintymä.
Toinen tapa on tiede. Sekä Venäjä että Kiina tekevät tutkimustyötä Huippuvuorilla, ja maat ovat aikeissa vahvistaa yhteistyötään. Samaan aikaan ne vahvistavat jalansijaansa Arktiksella.
Kuuntele myös Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelma, jossa käydään Huippuvuorilla:
