Saku Taittonen, 29, ei olisi voinut ikimaailmassa kuvitella tulevansa isona näyttelijäksi.
Etelä-Pohjanmaalla kasvanut mies pääsi Taideyliopiston teatterikorkeakouluun 24-vuotiaana. Nyt hän valmistuu sieltä.
Ollakseen vasta opiskelija Taittonen on päässyt pitkälle: hänet palkittiin Jussi-gaalassa Levoton Tuhkimo -elokuvan pääroolista maaliskuussa, ja nyt läpimurtorooli-Jussin pokannut näyttelijä on laittanut kaikki paukut töiden etsimiseen ulkomailta.
Suomessakaan niitä ei ole.
Taittonen on kahden näyttelijöitä välittävän kansainvälisen agentin listoilla, ja hinku maailmalle on kova. Hän toivoo, että työnhaussa auttavat hänen ammatti- ja kielitaitonsa. Niiden lisäksi Taittonen on komea mies, jossa on hiljaista karismaa.
Ulkomailla elokuvien ja tv-sarjojen budjetit ovat suuremmat. Kunnon resurssit antavat näyttelijälle enemmän tilaa roolin rakentamiseen. Se kiehtoo Taittosta. Hän on määrätietoinen ihminen, jolla on selkeät tavoitteet.
Levoton Tuhkimo -elokuvassa Taittonen näytteli 1980-luvulla ilmiöksi nousseen Dingo-yhtyeen keulakuvaa Neumannia. Hän paneutui roolityöhön niin perinpohjaisesti, ettei siinä päässyt edes kunnon tuntipalkoille. Kyse on ajankäytöstä.
– Olen näyttelijä ja taiteilija henkeen ja vereen. Kun tehdään töitä, ne tehdään kunnolla.
Taittonen puhuu haastattelussa vahvaa Etelä-Pohjanmaan murretta, mutta häneltä irtoaa myös amerikanenglanti, sillä näyttelijä oli vuoden vaihto-oppilaana lukioaikana Yhdysvalloissa.
– Minulla on hyvä englannin taito ja amerikkalainen aksentti.
Hän kertoo katsoneensa elämänsä aikana enimmäkseen Hollywood-elokuvia.
– Tykkään niistä. Jenkeistä on tullut parhaimmin kerrotut tarinat sadan viime vuoden aikana, ja niitä me yritämme imitoida.
Tavoitteissaan näyttelijä puhuu kansainvälisistä tv-sarjoista ja elokuvista.
– Se maailma vetää puoleensa. Nyt minulla on ehkä mahdollisuus olla mukana jossain niistä.
Poikia odotti kollektiivinen rangaistus
Taittonen on putkahtanut alalle suoraan pellon laidalta.
– Olen kotoisin niin landelta kuin vain voi olla.
Näyttelijä varttui Kuortaneella, joka tunnetaan kaksikerroksisista, punamullalla maalatuista pohjalaistaloistaan. Ympärillä aukeaa lakeus. Taittoset olivat kovia urheilemaan, ja kotona katsottiin myös paljon elokuvia.
”Äitee” oli mukana kokoomuksen riveissä kunnallispolitiikassa, ja ”iskä” johti Pohjanmaan Kokoomusta. Hän oli ala-asteen rehtori ja auktoriteetti paikkakunnalla.
Kaikki tiesivät muutaman tuhannen asukkaan Kuortaneella, kenen poika Saku oli. Hänellä on kaksi veljeä, ja Taittonen on heistä nuorin. Pojat viettivät eniten aikaa isän kanssa.
– Meillä oli aina tosi kova kuri, mutta isä oli myös reilu ja osasi pitää hauskaa. Jos yksi pojista töppäsi, kaikki kärsivät. Opimme siinä kyllä tavoille, ja välillä vähän liiankin lujaa kantapään kautta.
Nuorimmaisella riitti energiaa, ja mopo lähti toisinaan käsistä.
– Pyörin välillä poikaporukoissa, ja tuli tehtyä kaikenlaista, mutta en ollut koskaan pahantahtoinen.
Energiaa sai purettua myös soittamiseen. Tuleva näyttelijä hakkasi rumpuja jo pikkupoikana. Hänestä piti tulla muusikko. Esikuvana toimi isä, joka sävelsi kappaleita, soitti ja esiintyi puoliammattilaisena bändissä opettajan hommansa ohella.
Tulevaisuuden suunnitelmat muuttuivat, kun Taittonen oli vuoden vaihto-oppilaana USA:ssa. Siellä häntä puraisi teatterikärpänen. Taittonen opiskeli koulussa Floridassa draamaa puolitoista tuntia päivässä.
– Muistan kuinka analysoimme tekstejä. Englanti sujui minulta hyvin ja nappasin tosi nopeasti sen, mitä tekstillä haettiin.
Taittonen uskoo, että hänellä on siihen intuitio.
– Siitä se pikkuhiljaa lähti. Ajattelin, että ehkä minusta on tähän.
Taittonen oli vastarannan kiiski Teatterikorkeassa
Lukion jälkeen Taittonen oli vakuuttunut, että hänestä tulee näyttelijä.
Teatterikorkeakoulu tuntui silti utopialta. Taittonen haki sinne ja jäi ensi yrittämällä rannalle. Monella ammattinäyttelijällä on ollut sama kohtalo. Isä kannusti poikaa hakemaan opiskelupaikkaa myös muualta.
– Isä halusi tietysti vanhempana, että pojan tulevaisuus olisi edes jollain lailla turvattu, mutta olen jääräpää. Ajattelin, ettei muuta vaihtoehtoa ole kuin näyttelijäntaide tai musiikki.
Pikkupoikana aloitettu rumpujen soitto kantoi hedelmää, ja Taittonen pääsi opiskelemaan muusikoksi pop-konservatorioon (Gradia) Jyväskylään. Hän oli harjaantunut rumpaliksi metallibändeissä.
Kahden vuoden musiikkiopintojen jälkeen ovet aukesivat Teatterikorkeakouluun. Se oli unelmien täyttymys, vaikka uudesta näyttelijäntaiteen opiskelijasta tuntui käsittämättömältä, että juuri hänet valittiin. Teatterikorkeakoulu oli Taittosen mielikuvissa ollut vain yli-ihmisiä ja näyttelijäperheen lapsia varten.
– Illuusio särkyi, kun pääsin sisään.
Koulun poliittisuus löi heti kasvoille. Teatterikorkeakoulussa asioita tarkasteltiin intersektionaalisen feminismin kautta, ja Taittosella oli asian kanssa opettelemista. Intersektionaalinen feminismi tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, miten epätasa-arvoa voidaan tunnistaa ja purkaa.
Ennen kuin koulu oli edes alkanut, opiskelijat vaativat uusilta opiskelijoilta nimiä adressiin, jossa haluttiin puuttua koulun opetuksen sisältöön. Kimmokkeena toimi mustaihoisen Georg Floydin surma USA:ssa toukokuussa 2020.
– Lähdin jo siinä vastarintaan. Totesin, etten voi kirjoittaa mitään adressia, kun en ole ollut tuntiakaan koulussa, enkä tiedä mitä tunneilla opetetaan.
Kokoomuslaisessa perheessä kasvaneelle Taittoselle opiskelu oli usein kuin ”hiihtämistä ylämäkeen”. Hän mieltää itsensä ”jonnekin vihreiden ja kokoomuksen välimaastoon”.
– Vasemmistossa ei ole mitään vikaa, mutta ääriaatteet ovat ongelmallisia. Tulevat ne kummasta suunnasta tahansa.
Taittonen viittaa ”äärivasemmiston propagandaan”, jota tuli hänen mukaansa vastaan opiskelijoiden julkisilla sähköpostialustoilla.
– Minulla on koulusta kavereita äärivasemmalta ja aktivisteista. Teatterikorkeakoulussa on todella paljon fiksuja tyyppejä. En vain hyväksy kaikkia vaikuttamisen menetelmiä. Ristiriidat syntyvät niistä.
Poliittisista jännitteistä huolimatta Taittonen kertoo pitäneensä koulusta todella paljon. Hän sai tehdä siellä kaikkea sitä, mitä hän teki myös aiemmin siviilissä: liikuntaa, akrobatiaa, musiikkia ja näyttelemistä.
– Olen ikionnellinen ja äärimmäisen iloinen siitä, että olen saanut opiskella Teatterikorkeakoulussa. Rakastan sitä instituutiota yli kaiken.
Isästä puhuminen nostaa tunteet pintaan
Itsevarman oloisella Taittosella on kipupiste, josta hän ei yleensä puhu. Näyttelijä ei pysty nytkään pidättelemään kyyneleitä, kun puhe kääntyy isään. Tämä kuoli viisi vuotta sitten pitkän sairauden murtamana.
Taittosta satuttaa se, ettei isä nähnyt, mitä pojasta tuli. Hän kokee olevansa isänsä soihdunkantaja.
– Kunnioitimme ja arvostimme toisiamme. Isä oli aina ylpeä kaikesta, mitä tein.
Kun isä kuoli Taittonen eli todeksi ensimmäistä unelmaansa teatterissa. Hän oli päässyt muusikko-opintojen keskeltä iltanäyttelijäksi pieneen Varkauden Teatteriin. Taittosella oli sivurooli Myrskyluodon Maijassa.
Nuori mies jäi surun kanssa Varkaudessa yksin.
– Siinä meni puurot ja vellit sekaisin. Henkilökohtaisen tragedian keskellä oli todella ankeaa näytellä.
Muusikoksi opiskellut nuori mies sävelsi kappaleen isän muistolle, ja sen soittaminen nostaa yhä uudestaan tunteet pintaan.
– Voin käsitellä sillä tavalla surua. Se ei lähde koskaan pois.
Haastattelun jälkeen Taittonen palaa kotiin Helsingissä ja toivoo, että agenteilla olisi taas asiaa. Viimeisimmästä koe-esiintymisestä on jo pari viikkoa. Ne tehdään tätä nykyä kotona tallenteelle. Ammattikielellä niiden nimi on self-tape.
Vielä ei ole onnistanut. Taittonen kertoo tekevänsä koe-esiintymisten eteen töitä ”niska limassa”. Vastauksen odottaminen on hermoja raastavaa puuhaa. Jos vastausta edes tulee.
Taittonen on realisti. Hän ymmärtää, että kilpailu on kovaa, ja ”siellä on kymmenen tuhatta muuta näköistäni ja oloistani jätkää hakemassa rooleja”.
– Agenttini sanoi, että kyse ei ole sprintistä vaan maratonista.
Ehkä jonain päivänä tärppää. Taittosen on pakko uskoa siihen.
– Kun se yksi rooli nappaisi, että saisin mahdollisuuden todistaa olevani hyvä näyttelijä. Minulla on tosi suuri luotto omiin taitoihini.
Kun Taittonen pääsee kotiin, sähköpostissa odottaa viesti agentilta. On aika tehdä taas self-tape.
Lue edellinen kulttuurivieras: Aija Puurtinen treenasi Käärijän kanssa vessassa – nyt hän valmentaa Erika Vikmanista viisuvoittajaa