Ahma hiipii takaisin etelään – Turun cityahman kaupunkivierailu oli silti poikkeuksellinen

Tuoreen tutkimuksen mukaan Suomen ahmapopulaatio on kasvanut tasaisesti viime vuosina, mutta laji on edelleen erittäin uhanalainen.

Ahma katsoo suoraan kameraan kiiluvin silmin.
Turun keskustassa seikkaillut ahma saatiin kiinni ja vapautettiin muualle 23.1.2025. Arkistokuva. Kuva: Turun eläinsuojeluyhdistys

Ahma on palaamassa historialliselle elinalueelleen Etelä-Suomeen.

Aalto-yliopistossa on selvitetty ahmojen levinneisyyttä. Vuosien aikana ahmakanta on levittäytynyt kohti etelää, mutta silti kanta on painottunut itään.

Turussa tammikuussa kaupungin keskustassa harhaillut ahma olikin poikkeuksellinen tuttavuus.

– Varsinais-Suomen alueella välillä vaeltelee ahmoja. Kanta on painottunut kuitenkin itään, missä on enemmän rauhaa, sanoo väitöskirjatutkija Pinja-Emilia Lämsä Ylelle.

Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa tehdään vähiten ahmahavaintoja. Tarkkaa lukumäärää Etelä-Suomen ahmoista ei ole. Kannan seuranta perustuu lumijälkilaskentaan ja vähälumiset talvet aiheuttavat hankaluuksia laskennalle etenkin Etelä-Suomessa.

Lämsän mukaan pitäisi kehittää uusia seurantamenetelmiä, jotka eivät olisi lumesta riippuvaisia.

– Riistakameroiden lisäksi esimerkiksi karvaa kerääviä metalliosia voisi kiinnittää aitoihin ja puihin. Karvoja analysoimalla ahmojen liikkumista ja levinneisyyttä voisi kartoittaa tarkemmin.

Ahman levinneisyys Suomessa vuosina 2009–2010 ja 2018–2021 (Lähde: Aalto-yliopisto).
Aalto-yliopisto on selvittänyt ahmojen levinneisyyttä vuosina 2009–2021. Kuva: Paula Collin / Yle, Mapcreator, Openstreetmap

Etelän lehtipuuvaltaiset sekametsät ahmalle tärkeitä

Tutkijat selvittivät ahmojen levinneisyyttä ensimmäistä kertaa koko Suomessa satelliittikuvien, maastomittauksien ja lumijälkihavaintojen avulla. Tutkimusta tehtiin yhdessä Luonnonvarakeskuksen kanssa.

Tutkimuksen mukaan etelässä tyypilliset lehtipuuvaltaiset sekametsät voivatkin olla ahmalle luultua tärkeämpiä elinympäristöjä.

Tiedot ahman historiallisesta levinneisyydestä ovat puutteellisia, mutta vielä 1800-luvulla ahma asutti myös Etelä-Suomea. Metsästyksen myötä laji hävisi alueelta.

Viimeaikaisesta kannankasvusta huolimatta ahman selviytymistä uhkaa yhä populaation pieni koko, heikko geneettinen elinvoimaisuus ja pirstoutunut levinneisyys. Tutkimuksessa hyödynnetty kaukokartoitus ja maastomittaukset antavat kuitenkin elintärkeää tietoa luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.

– Elinympäristöjen ymmärtäminen on oleellista lajin suojelun ja kannanhoidon kehittämiseksi, sanoo Aalto-yliopiston kaukokartoituksen professori Miina Rautiainen Aalto-yliopiston tiedotteessa.