Toukokuun lopulla 1995 kolme nuorta naista vapautti melkein 200 kettua turkistarhoilta Uudessakaarlepyyssä ja Evijärvellä.
Myöhemmin kettutytöiksi nimetty kolmikko tuomittiin yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja noin 800 000 markan vahingonkorvauksiin.
1990-luvulla suurin osa suomalaisista kannatti turkistarhausta eikä eläinten oikeuksia pidetty kovinkaan merkittävänä yhteiskunnallisena kysymyksenä.
Oikeutta eläimille -järjestöä keväällä 1995 perustamassa ollut Salla Tuomivaara on nykyään järjestön toiminnanjohtaja. Hänen mukaansa aktivistien ansiosta eläinten oikeudet nousivat tärkeämmäksi poliittiseksi kysymykseksi.
– Kun alun räväkät vuodet tasaantuivat, eläinkysymyksen merkitys on koko ajan kasvanut, Tuomivaara sanoo.
Kettutyttö-nimitys jäi elämään, koska suomalaisen eläinoikeusliikkeen erityinen piirre oli siinä toimineiden sukupuoli ja nuori ikä. Valtaosa 90-luvun aktivisteista oli 14–22-vuotiaita, jopa kaksi kolmasosaa heistä naisia.
Salla Tuomivaara muistaa niiltä ajoilta monia kohtaamisia poliisin kanssa.
– Tuntui täysin suhteettomalta, että alaikäisten pienten tyttöjen koteihin tehtiin etsintöjä ja heiltä vietiin päiväkirjat ja muuta, hän sanoo.
Rajuin isku jäi selvittämättä
Monien aktivistien toiminta oli keinoja kaihtamatonta.
Jo vuonna 1985 Torniossa poltettiin rakenteilla ollut kettutarha maan tasalle.
1990-luvun alkupuolella turkisliikkeisiin ja teurastamoiden kuljetusautoihin tehtiin useita sabotaaseja.
Toukokuun alussa 1995 Eläinten vapautusrintama tuhosi Helsingissä kymmenen turkisliikkeen ikkunat jääkiekon MM-hulinan keskellä.
Pian sen jälkeen iskivät kettutytöt.
Vaikka he itse arvelivat, että asiasta tulisi korkeintaan pieni juttu paikallislehteen, heidän toimintansa käynnisti noin 10 vuotta kestäneen ajanjakson, jolloin turkistarhaiskuissa päästettiin vapaaksi jopa kymmeniätuhansia eläimiä, poltettiin tarhaukseen liittyviä rakennuksia ja tärveltiin monia muita kiinteistöjä.
Syyskuussa 2003 tehtiin Suomen kaikkien aikojen suurin tarhaisku: noin 8 000 minkkiä vapautettiin luontoon Kokkolassa.
Iskun tekijää tai tekijöitä ei koskaan tuomittu. Tapauksen tutkinnanjohtajana toiminut, nyt jo poliisista eläkkeellä oleva ylikomisario Erkki Kerola ei ole voinut unohtaa juttua.
– Kyllä se vieläkin mieltä painaa.
Teko sai myös runsaasti julkisuutta. Silloinen sisäministeri Kari Rajamäki (sd.) kutsui tekoa ekoterrorismiksi.
Tarhaiskujen aalto muutti poliisin tutkintatapoja. Länsi-Suomeen perustettiin muun muassa laittoman eläinaktivismin torjuntaryhmä, joka keskittyi alussa pitkälti turkistarhaiskujen tutkintaan. Ryhmää tarvittiin, koska aktivistien joukkoon oli ulkopuolisten vaikea päästä sisään.
– Aktivistit eivät juuri jakaneet tietoa ja pitivät suun supussa, Erkki Kerola kertoo.
Torjuntaryhmä toimi muutaman vuoden ajan.
Suora toiminta rikkoi järjestöjen välit
Vuonna 2003 julkaistussa kirjassa Liike-elämää: Vastakulttuurinen radikalismi vuosituhannen vaihteessa Pirita Juppi, Jukka Peltokoski ja Miikka Pyykkönen esittivät arvion, että 90-luvulla täysaktivisteja oli Suomessa vain noin 20, aktivistiksi laskettavia noin 200 ja enemmän tai vähemmän mukana olleita noin 2000.
Rauhanomaista työtä tekevien ja suoran toiminnan ryhmien välit kiristyivät iskujen seurauksena vuosiksi.
Animalia otti sen hyvin raskaasti.
Salla Tuomivaara
Poliisi ei tiennyt, ketkä iskuja tekevät, joten epäiltyjen listalla olivat monet eläinsuojelutahot. Rikollinen aktivismi tahrasi myös laillisten järjestöjen maineen, ja niiden jäsenmäärät laskivat.
– Esimerkiksi Animalia otti sen hyvin raskaasti, Salla Tuomivaara muistelee.
Vasta 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla eläinoikeusjärjestöjen välit alkoivat normalisoitua.
Samaan aikaan jopa radikaalein eläinoikeusliike oli muuttanut toimintatapojaan. Eläinten vapautusten tilalle olivat tulleet ensin hennavärjäykset ja niiden jälkeen tuotantotilojen salakuvaukset.
Myös Tuomivaara pitää tilojen kuvaamista eläinten vapauttamista tehokkaampana keinona, kun halutaan kertoa, millaista tuotantoeläinten kohtelu Suomessa on.
Aktivistit muuttivat Suomen
Salla Tuomivaaran mukaan myös virkavallan suhtautuminen aktivisteihin on muuttunut. Syy ei ole pelkästään aktivistien tai poliisin toimintatapojen muutoksessa.
– Poliisin piirissäkin on ilmeistä, että yhteiskunnassa on isompia ja vakavampia huolia kuin, että nuoret haluavat eläimille parempaa kohtelua.
30 vuodessa myös kansalaisten suhtautuminen eläinten oikeuksiin on muuttunut.
Vuonna 2023 Taloustutkimus teki Animalian ja Oikeutta eläimille -järjestön tilauksesta kyselyn, jossa kysyttiin mielipidettä turkistarhauksesta. 83 prosenttia suomalaisista vastusti nykymuotoista turkistarhausta.
Lähteenä on haastattelujen lisäksi käytetty Erkki Kerolan pro gradu -tutkielmaa Ekotaasien uhrit: Laittoman eläinoikeusliikkeen suoran toiminnan vaikutus Pohjanmaan turkistarhaajiin (Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2007).