”Suomessa ei ole toista puoluetta, jonka sometoiminnassa tarkoitushakuinen provosoiminen, riidan haastaminen, härnääminen sekä hämmentäminen vaikuttavat olevan strateginen työkalu”.
Näin kirjoittaa toimittaja Pekka Mykkänen tuoreessa perussuomalaisia käsittelevässä kirjassaan Likainen somesota.
Kesän 2023 rasismikeskustelun aikana Mykkänen tempautui puolivahingossa osaksi perussuomalaisten ympärillä vellonutta loanheittoa osallistuttuaan Helsingin Sanomien toimittajana uutisointiin perussuomalaisten puheenjohtajan Riikka Purran nimimerkkikirjoituksista. Mykkäsen kokemuksesta syntyi kirja siitä, miten puolue sosiaalisessa mediassa toimii.
Perussuomalaisten kärkipoliitikkojen toiminta sosiaalisessa mediassa on Mykkäsen mukaan hätkähdyttävää. Puolue on ”kuin virtahepona suomalaisen somen ja politiikan olohuoneessa”.
Mykkäsen mukaan perussuomalaiset poliitikot ovat muiden puolueiden kollegoitaan taitavampia hyödyntämään sosiaalisen median algoritmeja, jotka etenkin X-palvelussa antavat sitä enemmän näkyvyyttä mitä provosoivampaa sisältö on. Riidan haastamisen tarkoitus on pitää puolue julkisuudessa.
Puoluejohdon esimerkistä riidanhaastoon
Muidenkin puolueiden poliitikot poliittisen kartan laidasta laitaan provosoivat ja syyllistyvät loanheittoon sosiaalisessa mediassa. Mutta perussuomalaisten tapauksessa politiikan rajuun kärjistämiseen osallistuu puolueen koko johtoporras.
– Että kokonainen puolue olisi all stars -ketjunsa voimin lähtenyt tuonne someen, niin ei ole muita kuin perussuomalaiset. He ovat siinä ihan omassa liigassaan, Mykkänen sanoo.
Mykkänen kuvaa kirjassaan tapauksia, joissa perussuomalaisten johto on osallistunut yksittäisiin henkilöihin kohdistuvaan ilkkumiseen tai vähättelyyn. Kärkipoliitikkojen esimerkki on rohkaissut myös puolueen piiritason johtoa ja rivikansalaisia osallistumaan loanheittoon.
– Rivikansalainen saattaa miettiä, että totta kai minäkin voin olla tällaisessa mukana, jos tuollaiset näkyvät, merkittävät, yhteiskunnallisesti arvostetut hahmot ovat mukana, Mykkänen kuvaa.
Kärjekästä puhetta ovat perussuomalaisista viljelleet etenkin puheenjohtaja Purra ja puolueen kaikki kolme varapuheenjohtajaa, Purran edeltäjä Jussi Halla-aho sekä eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä.
– Hänhän tappelee tuolla X:ssä aamusta iltaan, päivästä toiseen. Se on semmoista lällättelyä ja riidan haastamista, Mykkänen kuvaa eduskuntaryhmän puheenjohtajan toimintaa.
Puhetavan ja ironisen kärjekkään ilmaisun kantaisä perussuomalaisissa on kuitenkin Halla-aho, joka on luonut alkuperäisen suosionsa ja ponnistanut politiikkaan vuonna 2005 perustamansa blogin kautta.
– Jussi Halla-aho on ollut jonkinlainen pioneeri, tienraivaaja ja suunnannäyttäjä oman Scripta-bloginsa puolella. Tällainen hyvin kärjekäs kielenkäyttö on tarttunut sitten myös perussuomalaisten alemmille tasoille, Mykkänen kuvaa.
Mykkäsen havaintojen mukaan Halla-ahon sosiaalisen median viestintä on ollut aiempaa valtiomiesmäisempää nyt hänen toimiessaan eduskunnan puhemiehenä. Vanha puhetapa on silti ajoittain purskahdellut pintaan.
Esimerkiksi tammikuussa 2025 Halla-aho kommentoi Facebookissa entistä pääministeriä Sanna Marinia (sd.) vainonnutta ja lähestymiskieltoon määrättyä miestä näin: ”Vähemmän ullattaen kyseessä onkin lemmenkipeä huippuosaaja Lähi-idästä.”
Lokakampanjasta tappouhkauksiin
Sosiaalisessa mediassa syntyneen myrskyn aallot läikkyvät toisinaan fyysisen maailman arkitodellisuuden puolelle seurauksin, jotka voivat olla asianosaisille ikäviä.
Mykkänen kuvaa kirjassaan, miten verkossa ahdistelun kohteeksi joutunut toimittaja Rebekka Härkönen joutui muuttamaan kotikaupungistaan Turusta Helsinkiin sen jälkeen, kun oli kokenut uhkaavaa käytöstä sivullisilta julkisilla paikoilla.
Entinen poliisin ylikomisario ja perussuomalaisten kärkipoliitikkojen tikunnokkaan joutunut Jari Taponen puolestaan laskee saaneensa noin sata tappouhkausta pitkällisen sosiaalisessa mediassa jatkuneen lokakampanjan yhteydessä.
Myös perussuomalaisten kesän 2017 hajoamisen yhteydessä sinisiin loikannut puolueen entinen piirijohtaja Pekka M. Sinisalo sai osakseen tappouhkauksia. Lisäksi hänen postilaatikkonsa räjäytettiin.
Tapauksia yhdistää se, että perussuomalaisten entinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho oli kohdistanut kritiikkiä sekä Härköstä, Taposta että Sinisaloa kohtaan sosiaalisessa mediassa. Kritiikkiin oli yhtynyt laaja joukko samanmielisiä. Halla-aho on julkisuudessa kiistänyt, että hänellä olisi ollut osuutta esimerkiksi Härkösen osakseen saamaan vihakampanjaan.
Mikä on poliitikon vastuu?
Mykkäsen kirjasta käy toisaalta selväksi, että myös perussuomalaiset poliitikot ovat joutuneet vuolaan ilkkumisen ja panettelun kohteeksi sosiaalisessa mediassa. Kaksi valtiovarainministeri Riikka Purran toritapahtumaa jouduttiin keväällä 2024 perumaan turvallisuussyistä.
Valtioneuvoston turvallisuusjohtaja Ahti Kurvinen kertoo kirjassa, että perumisten taustalla oli konkreettinen uhka. Hallituksen ministereihin kohdistuneiden uhkausten määrä oli keväällä 2024 noussut viisinkertaiseksi aiempaan verrattuna. Kurvisen mukaan somen keskustelukulttuurilla on suora yhteys turvallisuushuoliin.
Pekka Mykkänen perääkin päättäjiltä vastuuta puheistaan. Vaikka esimerkiksi X-palvelussa on vain pieni osa suomalaisista, siellä käytävä keskustelu välittyy palvelussa päivystävien toimittajien ja poliitikkojen luoman megafoni-ilmiön kautta laajalti.
– Tässä joutuu kysymään, että mikä se poliitikon vastuu on, jos hän on mukana tämmöisissä lällättäjäisissä, Mykkänen sanoo.
Riitelykulttuurista uhkaa Mykkäsen mukaan tulla uusi normaali, jossa rakentavan keskustelun käyminen yhteiskunnallisista aiheista muuttuu sosiaalisessa mediassa liki mahdottomaksi.