KÖÖPENHAMINA Tanskan pakolaispolitiikka on saanut kehuja ja parjausta ympäri maailmaa.
Saksalaismediat hakivat kilvan mallia Tanskasta, kun Saksan liittopäivävaalit viime helmikuussa pyörivät maahanmuuton ympärillä. Miten Tanskan sosiaalidemokraattien johtama hallitus oikein oli onnistunut painamaan turvapaikanhakijoiden määrän niin pieneksi?
Suomessa arvostettu talousvaikuttaja Sixten Korkman pohti maaliskuussa Helsingin sanomissa, että samaan aikaan maahanmuuton rajoittamisen kanssa äärioikeisto kukistui Tanskassa.
Tunnemme Tanskan rennosta elämänasenteesta, hyggeilystä, vapaamielisyydestä ja yhdenvertaisuudesta. Miten ihmeessä pienestä pohjoismaisesta yhteiskunnasta tuli tunnettu maahanmuuton kiristämisen brändi?
Tässä jutussa kerromme kolmen tanskalaistutkijan näkemyksiä siitä, miten Tanskan maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka tiukkeni, ja millainen malli se tosiasiassa muille maille on.
Populistipuolueiden syntyminen ja jakautuminen
Vanhemmat suomalaiset ehkä muistavat Tanskan jytkyn. Oikeistopopulistinen Tanskan kansanpuolue, Dansk Folkeparti nousi vuonna 2001 Tanskan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi ja pääsi porvarihallituksen tukipuolueeksi.
Jytkyä edelsivät vuodet, joina maahanmuutto Tanskaan nousi uudelle tasolle. Tanskaan saapui vuosina 1999–2001 noin 75 000 maahanmuuttajaa, eniten Irakista ja Syyriasta. Tanskan median ja politiikan valtasi keskustelu ongelmista, kuten rikollisuudesta, rinnakkaisyhteiskuntien syntymisestä ja tiettyjen alueiden gettoutumisesta.
Iltapäivälehti Ekstra Bladet järjesti vuonna 1997 kampanjan nimeltä De fremmede, eli suomeksi muukalaiset. Lehti pyysi lukijoiden mielipiteitä ja sai lukuisia vihamielisiä yhteydenottoja ulkomaalaisia ja muslimeja kohtaan. Tutkijoiden mukaan kampanja lisäsi merkittävästi Tanskan kansanpuolueen (DF) suosiota.
Noista ajoista lähtien suuret oikeistopuolueet ja sosiaalidemokraatit näkivät pakolaispolitiikan aiheena, jolla oli mahdollisuus päästä valtaan, sano Aarhusin yliopiston valtiotieteiden professori Christoffer Green-Pedersen.
– Kun sosiaalidemokraattien Mette Frederiksenistä tuli pääministeri vuonna 2019, tiukasta maahanmuuttolinjasta tuli sosiaalidemokraattien linja.
Eikä kyse ollut ainoastaan yrityksestä pitää oikeistopopulistit pois vallasta, Green-Pedersen huomauttaa. Sosiaalidemokraatit ovat suorastaan ylpeitä tiukasta turvapaikkapolitiikastaan, mutta toisaalta se on saanut kritiikkiä siitä, että siitä tuli lähes samanlaista kuin DF:n politiikka, siis taantumuksellista ja kansallispopulistista.
Kun maahanmuutto vuosien 2015–2016 muuttoaallon myötä nousi Euroopan ykköspuheenaiheeksi, Tanskalla oli jo kansainvälinen maine pakolaisille epäystävällisenä maana. Mielikuvaa vahvistivat entisestään epämukavan näköiset ja kalseat vastaanottokeskukset sekä ehdotus turvapaikanhakijoiden omaisuuden myymisestä.
Professori Green-Pedersenin mukaan monet pakolaiset pyrkivätkin mieluummin Ruotsiin ja Saksaan kuin Tanskaan.
Vuoden 2019 vaaleissa maahanmuuttokriittinen DF menetti otteensa ja lähes puolet edustajapaikoistaan. Ylen haastattelemien tutkijoiden mukaan suosiota ei syönyt ainoastaan se, että muut puolueet omaksuivat DF:n maahanmuuttolinjaukset. Surkeaan vaalitulokseen vaikuttivat myös puolueen sisäiset skandaalit ja se, että vaalit eivät enää pyörineet maahanmuuttoaiheiden ympärillä. Vuonna 2019 käytiin niin sanotut ilmastovaalit, ja vuonna 2022 puhuttiin taloudesta ja turvallisuudesta.
Tutkijoiden mukaan ei voi sanoa, että Tanska olisi tainnuttanut äärioikeistopopulistit. Oikean laidan populistipuolueita on tullut lisää.
DF on menettänyt ääniä niin demareille kuin uusille oikeistopopulistipuolueille. Parlamentin oikealla laidalla istuvat äärikonservatiivinen Nye Borgerlige sekä Tanskademokraatit, jonka perusti entinen keskustaliberaaliin Venstre-puolueeseen kuulunut Inger Støjberg. Støjberg tuomittiin vuonna 2021 ehdottomaan vankeusrangaistukseen siitä, että hän oli integraatioministerinä vuonna 2016 erottanut nuoria turvapaikkaa hakevia pariskuntia. Myös etnonationalistinen, Koraanin-polttajana tunnetun Rasmus Paludanin Stram Kurs on edelleen pystyssä, vaikkei parlamentissa.
Malmön yliopiston lehtori Martin Lemberg-Pedersen kertoo, että Tanskan parlamentissa on laaja yhteisymmärrys maan nykyisestä maahanmuuttolinjasta. Jopa Sosialistinen kansanpuolue SF ja sosiaaliliberaali Radikaali Venstre seisovat monien linjausten takana.
Kööpenhaminan yliopiston tutkijatohtori Sarah Scott Ford sanoo, että Tanskan maahanmuuttopolitiikka on koetellut ihmisoikeuslakien rajoja pitkän aikaa.
– Tanska on etsinyt keinoja välttää huomautuksia. Joskus se on avoimesti myöntänyt, että riskinä on joidenkin sopimusten rikkominen, Scott Ford kertoo.
Esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut Tanskalle muutamia tuomioita, joissa maahanmuuttokäytäntö on todettu ihmisoikeuksien vastaiseksi.
Tällä vuosikymmenellä tanskalaiset ovat keskustelleet maahanmuuttajataustaisten rikollisten siirtämisestä vankilaan Kosovoon ja turvapaikkahaun ulkoistamisesta Ruandaan. Sama Ruanda-malli oli suunnitelmissa Britanniassa kunnes se kuopattiin.
Tanskassa tuomituille tarkoitetun kosovolaisvankilan on määrä aloittaa toimintansa vuonna 2027. Ruanda-suunnitelmasta on ollut eripuraa. Hallitus on sanonut noudattavansa EU-linjaa ja ottanut sen pois suunnitelmista. Tutkija Lemberg-Pedersenin mukaan demareiden on tosin vaikea myöntää, että Ruanda-suunnitelma ei ainakaan toistaiseksi toteudu.
Turvapaikkapolitiikka heijastelee maan rasismia
Tanska on pieni maa, mutta sillä on suurvaltahistoria, Lemberg-Pederssen huomauttaa. Maailman muistia siitä virkisti Donald Trump, joka haluaa Grönlannin Yhdysvaltain haltuun ja syyttää Tanskaa Grönlannin turvallisuuden ja grönlantilaisten laiminlyömisestä.
Grönlantilaisten ja alkuperäiskansojen kohtelu on ongelma tänäkin päivänä. Pohjolan ulkopuolella Tanskalla on ollut siirtomaita Afrikassa nykyisen Ghanan alueella, Intian niemimaalla sekä Karibialla.
Lemberg-Pedersenin mukaan yhtä asiaa on alleviivattava.
– Tanskalla on selkeä ongelma rasismin kanssa, vaikka se ei ole suosittu puheenaihe parlamentissa, hän sanoo.
Tanskan maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka heijastelee Lemberg-Pedersenin mukaan rasismia. Esimerkiksi niin sanotussa gettolistassa tietyt asuinalueet määritellään haavoittuviksi muun muassa asukkaiden koulutuksen, etnisen taustan, rikollisuuden ja työllisyyden perusteella. Jaottelusta on tehty kantelu EU-tuomioistuimeen, ja päätöstä odotetaan lähiaikoina.
– Tapa, jossa tanskalaisessa yhteiskunnassa käydään keskustelua turvapaikkapolitiikasta, olisi monessa muussa maassa ennenkuulumatonta, sanoo tutkija Lemberg-Pedersen.
Keväällä 2024 kohahdutti sosiaalidemokraatti Frederik Vadin puhe parlamentissa. Hän totesi, että jotkut maahanmuuttajat voivat näyttää kotoutuneilta mutta vastustavat salaa tanskalaisia arvoja. Häntä myötäilivät kommenteillaan Jyllands-Posten-lehdessä Venstre-puolueen kirkkoministeri Morten Dahlin ja tasa-arvoministeri Marie Bjerre.
Tanska myönsi viime vuonna historiallisen vähän turvapaikkoja, vain 860. Sosiaalidemokraattien maahanmuutto- ja kotouttamisministeri Kaare Dybvad Bek oli tilanteeseen avoimesti tyytyväinen.
– Yhteiskuntamme ja yhteenkuuluvuutemme kannalta on ratkaisevaa, että turvapaikanhakijoiden määrä on alhainen, jotta kotoutuminen voi jatkua, ministeri totesi tiedotteessaan.
Tutkijatohtori Scott Fordin mukaan tanskalaisilla ihmisoikeusjärjestöillä on kullanarvoinen merkitys. Järjestöt ovat kuvailleet tiettyjä poliittisia linjauksia ”kamppailuksi maahanmuuttajia ja maahanmuuttajataustaisia vastaan”, vaikka henkilöillä olisi oleskelulupa, tanskalainen koulutus tai Tanskan kansalaisuus.
Tutkija huomauttaa, että maahanmuuttoon liittyy ihmisoikeuskysymyksiä.
– Joka kerta, kun tällaista politiikkaa tehdään, se voi olla ristiriidassa kansainvälisen ihmisoikeuslain kanssa. Siinä testataan, kuinka pitkälle turvapaikkapolitiikassa voidaan mennä, ennen kuin rajoitetaan ihmisoikeuksia, Scott Ford sanoo.