Tulvien ennakoiminen on käynyt ilmastonmuutoksen myötä entistä vaikeammaksi. Tutkijoiden mukaan tulvat saattavat vaihtaa jopa vuodenaikaa.
Muuttuva ilmasto vaikuttaa jokiympäristöihin, ja tulvien ajankohdat ovat muuttuneet arvaamattomiksi. Maanmittauslaitos on mukana tutkimuksessa, joka osoittaa tulvien siirtyvän keväästä myös muihin vuodenaikoihin.
– Esimerkiksi Oulankajoella on havaittu tulvien ajankohdan muuttuneen: talvi on lyhentynyt molemmista päistä, sekä syksystä että keväästä, Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskus FGI:n tutkimusprofessori Harri Kaartinen sanoo.
Turun yliopiston tutkijan Linnea Blåfieldin mukaan lauhojen ja vähälumisten talvien takia kevättulvat ovat aikaistuneet ja pienentyneet. Muina vuodenaikoina, kuten talvella, tulviminen on lisääntynyt voimistuneiden sateiden takia.
– Oulangalla vuoden keskilämpötila on 50 vuodessa noussut yli kolme astetta, joulukuussa peräti seitsemän astetta, Blåfield sanoo tiedotteessa.
Lapin ely-keskuksen johtava vesitalousasiantuntija Niina Karjalainen kertoo, että esimerkiksi Ounasjoen havaintoasemilla Kittilän Könkäällä ja Rovaniemen Marraskoskella tulva-aika on aikaistunut muutamalla päivällä, ja tulvahuippujen suuruudessa on pientä kasvua.
Könkään havaintoasemalta tietoja on ollut saatavilla vuodesta 1941 lähtien ja Marraskosken havaintoasemalta vuodesta 1919 eteenpäin. Tyypillisin tulva-ajankohta Ounasjoella on toukokuun puolivälissä.
Digitaalisella mallintamisella ennakoidaan tulvien vaikutuksia
Tutkijat keräävät nyt digitaalisesti mallintamalla Suomen joista tietoa, jonka avulla voi varautua paremmin sään ääri-ilmiöihin. Tutkimustiedon avulla on myös mahdollista ennakoida jokien käyttäytymistä esimerkiksi silloin, kun vettä sataa äkkiä paljon.
Mittauksia on tehty liikuteltavalla tutkimuslaitteistolla Vantaanjoella, Oulankajoella sekä Tenojoella ja sen sivujoella Pulmankijoella.
– Ne ovat ensimmäisiä koekohteita, ja niissä testaamme erilaisia tekniikoita tarkemmin, Kaartinen kertoo.
– Nykyään pystymme paljon tarkemmin ja laajemmin seuraamaan, miten massat esimerkiksi tulvatilanteessa liikkuvat: kuinka tulvavesi liikuttaa hiekkasärkkiä tai kuluttaa hiekkatörmiä, Kaartinen sanoo.
Kaartinen sanoo, että esimerkiksi jo pari vuotta sitten he mittasivat Tenojokea laserkelaustekniikalla pitkältä matkalta, yhteensä 200 kilometriä eli Tenon pääuoma Karigasniemeltä Jäämerelle asti.
– Aiemmin on ollut mahdotonta tehdä näin laajaa ja tarkkaa mittausta miltään alueelta. Nyt uudet 3D-mittaustekniikat mahdollistavat laajojen kartoitusten tekemisen.
Tekniikan kehittyessä mittauksia koko Suomeen
Kaartisen mielestä digitaalisen mallintamisen suurin hyöty on sen avulla saatava ajantasainen tieto tulvan todellisesta tilanteesta ja siitä, miten joki käyttäytyy.
Mittauksissa laadittava jokiuoman ja valuma-alueen kattava korkeusmalli auttaa havaitsemaan eroosiota eli maanpinnan kulumista ja tulvan jälkeisiä muutoksia.
Mittauksissa seurataan myös veden mukana kulkeutuvia ja kerrostuvia kiinteitä aineksia, veden virtausnopeutta ja -suuntaa sekä jokiuoman muutoksia.
– Mittausten avulla saamme tietää, minkälaiset virtaamat ovat olleet ja kuinka korkealle vesi on noussut. Tulvan jälkeen pystymme mittaamaan hyvin tarkkaan, mitä muutoksia se aiheutti jokiuomassa, Kaartinen sanoo.
Tutkimuksessa käytetään paljon pysyviä mittausasemia, esimerkiksi erilaisia vedenkorkeus ja -virtaamamittareita. Kaartisen mukaan niiden ja myös videokameroiden avulla pystyy seuraamaan joen käyttäytymistä reaaliaikaisesti.
– Tekniikan kehittyessä mittauksia on tarkoitus laajentaa koko maahan, Kaartinen kertoo.
Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksen (FGI) ja Turun yliopiston lisäksi tutkimuksessa ovat mukana Aalto-yliopisto, Suomen ympäristökeskus ja Oulun yliopisto.