Syksyllä 2003 tehtiin Suomen kaikkien aikojen suurin tarhaisku: noin 8 000 minkkiä vapautettiin luontoon Kokkolan Lahnakoskella.
Poliisi sai hälytyksen syyskuun 22. päivänä noin kello kolme yöllä. Lehdenjakaja oli ilmoittanut, että Lahnakoskella liikkui vilisemällä minkkejä.
Tarhalla ei ollut hälytyslaitteita, vaikka ne olivat jo niihin aikoihin melko yleisiä.
Poliisi havaitsi paikalle päästyään, että kaikki tarhan häkit oli avattu ja tuhannet minkit päästetty vapaiksi luontoon. Muuta vahinkoa ei ollut tehty.
Valtaosa minkeistä saatiin kiinni kohtalaisen nopeasti: iltapäivään mennessä niistä oli pyydystetty jo noin 6 000. Jahtiin osallistui lähialueen asukkaita, metsästysseuran jäseniä ja palomiehiä.
Siitä huolimatta yli kymmenen kilometrin päässä Alavetelissä kissanomistajia kehotettiin pitämään lemmikkinsä sisätiloissa.
Tapausta tutkineet poliisit keräsivät rikospaikalta runsaasti materiaalia ja tekivät paljon tiedustelutoimintaa tekijän tai tekijöiden löytämiseksi.
Mikään ryhmä ei ilmoittautunut iskun tekijäksi, eikä ketään koskaan tuomittu teosta. Se on jäänyt kalvamaan tapauksen tutkinnanjohtajana toiminutta, nyt jo eläkkeellä olevaa ylikomisario Erkki Kerolaa.
– Kyllä se vieläkin mieltä painaa, hän tunnustaa.
Julkisuuden paine
Tapaus nousi mediassa näyttävästi esiin. Silloinen sisäministeri Kari Rajamäki (sd.) tuomitsi teon ekoterrorismiksi sen suunnitelmallisuuden, järjestäytyneisyyden ja ideologis-poliittisen motiivin vuoksi.
Julkisuus lisäsi myös poliisin paineita.
Erkki Kerola kertoo, että kun muutaman päivän tutkimusten jälkeen poliisi ei ollut saanut pidätystä aikaiseksi, sisäministeri itse soitti tutkinnanjohtajalle ja halusi tietää, miten tutkimukset edistyvät.
Piikki oli auki.
Ylikomisario Erkki Kerola
Samassa puhelussa ministeri antoi ymmärtää, että raha ei ole este tapauksen selvittämiselle.
Kerola sanoo tutkineensa kymmeniä vuosia kestäneen poliisiuransa aikana useita raakojakin henkirikoksia, mutta kertaakaan käytössä ei ollut niin suuria resursseja.
– Ensimmäistä ja viimeistä kertaa koko poliisin urallani tuntui, että piikki oli auki. Toisaalta ministerin puhelu lisäsi painetta, että jotain pitäisi saada aikaiseksi.
Poliisi ottikin kiinni muutamia nuoria kuultaviksi. Yksi heistä jopa vangittiin, mutta jouduttiin lopulta vapauttamaan puutteellisen näytön vuoksi.
Nyt, yli 20 vuotta myöhemmin, Kerola kertoo ensimmäistä kertaa julkisesti, että poliisi pääsi lähelle tekijöitä, mutta syytä epäillä -kynnys ei esitutkinnassa ylittynyt.
– Eläkeläisenä uskallan sanoa, että tapaus on virallisesti selvittämättä, mutta tekijät suunnilleen tiedettiin kyllä.
Kansainvälinen selkkaus
Noihin aikoihin turkiselinkeinon vastainen toiminta työllisti poliisia paljon.
Pelkästään vuonna 2003 tapauksia oli useita. Helmikuussa tuhottiin rehusekoittamo Kalajoella. Maaliskuussa poltettiin turkistarhan talousrakennus Kiikalassa. Huhtikuussa oli tuhopoltto Grünsteinin tehtaalla Loviisassa ja heinäkuussa tarhaiskun yritys Maalahdella.
Vielä saman vuoden lokakuussa, Kokkolan iskun jälkeen, värjättiin noin 500 kettua hennalla Mustasaaressa ja marraskuussa kolme itävaltalaista aktivistia pidätettiin tiedustelumatkalta Evijärveltä. Yksi heistä, tekojen aikaan noin 40-vuotias fyysikko Martin Balluch, murtautui tarhoille myös Halsualla ja Kaustisella.
Suomalaiseen eläinoikeusaktivismiin liittyvissä rikoksissa väkivalta oli harvoin läsnä, kuuluisaa Orimattilan ampumista lukuun ottamatta.
Martin Balluchin Pohjanmaan vierailuun liittyy kuitenkin tapaus, jossa väkivallan uhka leijui ilmassa.
Evijärvellä yrittäjä oli yhyttänyt hänet turkistarhaltaan ja Balluch joutui paikallisten piirittämäksi. Hän pääsi pakenemaan läheiseen kauppaan, josta soitti hätänumeroon.
– Hädissään hän kysyi, kauanko kestää poliisin paikalle tulo. Hätäkeskuksesta sanottiin, että puolisen tuntia. Siihen Balluch totesi, että se on liian kauan, Kerola naurahtaa.
Balluch pääsi loukkaantumatta poliisin hoteisiin, mutta selkkaus vaikutti hetkellisesti myös Suomen ja Itävallan valtioiden väleihin.
Itävallan parlamentti lähetti Suomen ulkoministeriölle nootin, joka koski maan kansalaisten kohtelua. Ulkoministeriöstä nootti kulki ensin poliisiasioista vastaavan sisäministeriön, sitten poliisihallituksen kautta Keski-Pohjanmaalle, joten Kerola pääsi vastaamaan siihen.
– Nootissa epäiltiin huonoa kohtelua, mutta pystyin rehellisesti vastaamaan, että pidätettyjen erityistarpeet oli huomioitu ja ulkomaisia vieraita kohdeltiin jopa paremmin kuin paikallisia epäiltyjä. Putkaan muun muassa hommattiin vegaaniruokaa. Kasvismakkarat jäivät mieleen, Kerola kertoo.
Itävaltalaisten istuessa putkassa Kokkolassa radikaalin eläinoikeustaistelun kiivaimmat vuodet alkoivat kuitenkin olla Suomessa jo lopuillaan.
2000-luvun puolivälin jälkeen aktivistit siirtyivät entistä enemmän tekemään mediakampanjoita, kuten salakuvauksia.
Eläinoikeusliike politikoi pitkälti kuvamateriaalin avulla ja eläinten vapautukset jäivät enimmäkseen historiaan.