Jyväskyläläinen opiskelija Inka Hannukka kaataa valmistamaansa, juuri pullotettua pihlajanmarjaviiniä laseihin.
Hannukka opiskelee filosofiaa Jyväskylän yliopistossa toista vuotta ja hänen innostuksensa kotiviinin valmistukseen syttyi vuosi sitten fuksiaisissa.
Jyväskylässä ainejärjestö vaalii kotiviiniperinnettä juhlissaan.
– Yksi opiskelija tuli luokseni ja tarjosi kotiviiniä. Maistoin sitä ja se oli hyvää. Ymmärsin, että sitä voi siis tehdä itsekin.
Hannukka tekee kotiviiniä sen edullisuuden vuoksi. Hänen mielestään se on myös hauskaa puuhaa, koska viiniä voi valmistaa monia eri makuja.
– Minulla on ollut kirsikkaa, mustikkapuolukkaa ja nyt on pihlajanmarjaa sekä marja-aroniaa. Siinä voi soveltaa mielikuvitusta niin paljon kuin haluaa.
Hannukka valmistaa viiniä kaksi kertaa vuodessa 20 litraa kerrallaan. Lisäksi hän tekee kotiviiniä omalle ainejärjestölleen syys- ja kevätjuhliin.
Hänet valittiin ainejärjestön viinimestariksi viime syyskokouksessa.
– Olin tehnyt syysjuhliin viiniä, ja ilmeisesti se oli sen verran hyvää, että minua ehdotettiin viinimestariksi. En tietenkään tohtinut kieltäytyä.
Oulun biologian opiskelijoiden perinneviini
Jyväskylässä osittain asuva Antti Pöllänen hurahti kotiviinin valmistukseen opiskeluaikoina.
Kun hän opiskeli biologiaa Oulun yliopistossa kymmenisen vuotta sitten, vanhemmat opiskelukaverit opastivat kotiviinien salat.
Kaverit ohjasivat, miten viinin käymisprosessi ja hygienia kannattaa hoitaa.
– Biologiapiireissä ei perinteisesti ylenkatsota mitään sieniä missään muodoissa. Ideana oli alun alkaenkin tehdä parempaa ainetta, ei missään nimessä mitään kiljua.
Pöllänen kertoo, että opiskeluaikoina viinin valmistamisen motiivina oli pieni opiskelijabudjetti. Nyt siitä on muodostunut hauska vappuperinne.
Hän aloittaa viininsä valmistuksen jo tammikuussa. Se laitetaan biologian opiskelijoiden ohjeella pönttöön tekeytymään kahdeksi kuukaudeksi.
Pöllänen valmistaa viininsä omenoista ja inkivääristä. Joskus hän kokeili myös sitrushedelmiä, kuten appelsiinia ja sitruunaa, mutta palasi sitten takaisin omenoihin.
– Sitruksista tuli todella karvaan makuista. Kun hedelmät laitetaan pönttöön kuorineen, kahdessa kuukaudessa sitrukset muuttuivat jostain syystä pahanmakuisiksi.
Paljon työtä ja iso vaiva
Viidessä kilossa omenoita ja kuudessa isossa inkiväärissä on paljon raastettavaa. Kaikki välineet ja pullot on myös pestävä huolellisesti.
– Puhtaus on puoli ruokaa, ja raaka-aineissa ei kannata säästellä, vaan pitää laittaa riittävän paljon tavaraa sinne pönttöön hyvän viinin saamiseksi.
Kotiviinin maku ei kaikkia miellytä. Pölläsen mukaan hänen viininsä on hieman hapanta. Pölläsen mukaan myös hiivan laatu vaikuttaa makuun.
Joskus viinistä tulee kuivempaa ja joskus makeampaa.
– Toisinaan hiiva jaksaa potkia kaikki sokerit pöntöstä, mutta joskus se jää vähän vaiheeseen, ja viinistä tulee makeampaa. Se on sellaista aika orgaanista toimintaa.