Ken Mai on yhtä aikaa hyönteinen, kukka ja ilmassa leijuva demoni.
Hän tanssii butoa keväisessä metsässä Itä-Helsingin lähiössä.
– Kun tanssin butoa, olen yhtä luonnon kanssa, Mai sanoo.
Buto on japanilainen kokeellinen nykytanssin suuntaus, jossa yhdistyvät improvisaatio ja performanssitaiteen vaikutteet.
Mai on kokenut buto-taiteilija ja kouluttaja. Hän haluaa auttaa suomalaisia kaivamaan esiin syvälle haudattuja tunteitaan tanssin avulla.
– Joillakin oppilaillani on lapsuudesta jääneitä sisäisiä traumoja. Buto-tanssin kautta he voivat työstää ja ilmaista tunteitaan, hän sanoo.
Main persoonallista tanssia on nähty takavuosina myös suomalaisilla musiikkivideoilla: Tracedawn-yhtyeen The Forsaken -kappaleessa ja Tuuli Okkosen Don´t Wake Me Up -UMK-kilpailukappaleessa.
Villin nuoruuden jälkeen kutsumus iski Saksassa
Ken Mai on asunut Suomessa 18 vuotta. Hän päätyi pohjoiseen monien vaiheiden – ja vaimojen – kautta.
Sisäinen rauha ei löytynyt helpolla.
Parikymppisenä Mai, oikealta nimeltään Eiji Satsuki, työskenteli vielä Tokion musiikkibisneksessä promoottorina.
Alkoholia ja tupakkaa kului, ja hän purki stressiä kaahailemalla urheiluautollaan pitkin Tokion katuja.
– Ikäänkuin olisin valmistellut itseäni kuolemaan, Mai kuvaa villiä nuoruuttaan.
Hän kaipasi muutosta ja päätti muuttaa Saksaan saksalaisen naisystävänsä kanssa. He menivät naimisiin.
Saksassa Buto-tanssi tuli Main elämään kolmekymppisenä.
Hän istui kölniläisessä kahvilassa ja näki seinällä julisteen legendaarisesta buto-tanssijasta Kazuo Ohnosta. Kuvassa japanilaismiehellä oli vahva meikki ja naisellinen leninki.
Kuva veti Maita puoleensa selittämättömällä tavalla.
– Se oli hämmästyttävä. Olin kuin shokissa, kun katsoin sitä.
Mai työskenteli Saksassa autoalalla, mutta koki kutsumuksen butoon niin voimakkaana, että lähti Japaniin opiskelemaan sitä. Vaimo ei hyväksynyt hänen päätöstään. Avioliitto päättyi eroon.
Vaimot vaihtuivat, mutta sisäinen rauha löytyi
Viisi vuotta myöhemmin Main unelma toteutui: hän pääsi mestari Ohnon oppiin Jokohamassa.
– Opin häneltä, että butoh-tanssissa on kyse oman mielen ja kehon kohtaamisesta. Syvältä sisältäni tulevat liikkeet ja tunteet muodostavat oman tanssini.
Samoihin aikoihin hän perehtyi vuosien ajan zen-meditaatioon. Kioton kuuluisissa Myoshinji ja Enkoji -temppeleissä löytyi sisäinen rauha.
Mai oli avioitunut brittiläisen naisen kanssa, mutta liitto kariutui. Kiotossa Mai tapasi kolmannen vaimonsa, suomalaisen tanssijan, jonka kanssa hän muutti Helsinkiin 2000-luvun alussa.
Myös kolmas avioliitto Suomessa päättyi eroon. Sittemmin hän sai kaksi lasta toisen suomalaisen naisen kanssa ja on nyt viikonloppuisä.
Suomalaiset kehuvat Main meikkityyliä
Ken Mai viihtyy Suomessa hyvin.
– Täällä on rauhallista ja hiljaista, kuten Japanissa.
Suomalaiset ja japanilaiset ovat Main mielestä samankaltaisia.
– Ujoja, pidättyväisiä ja hiljaisia – toisin kuin saksalaiset ja britit, hän huomauttaa.
Japanilainen kulttuuri on Suomessa suosittua. Tämä näkyy esimerkiksi Itä-Helsingissä sijaitsevan Kirsikkapuiston vuosittaisessa Hanami-juhlassa, jonne tuhannet ihmiset saapuvat pukeutuneina japanilaistyylisiin asuihin. Main buto-esitys on odotettu ohjelmanumero juhlassa.
Mailla on Suomessa pysyvä oleskelulupa, mutta ei kansalaisuutta, koska japanilaiset eivät voi olla kahden maan kansalaisia.
Kasvonsa meikkaavana ja mekkoon toisinaan pukeutuvana aasialaismiehenä Mai erottuu Helsingin katukuvasta. Hän sanoo, että ei kuitenkaan ole koskaan joutunut kuuntelemaan rasistisia tai negatiivisia kommentteja.
– Päinvastoin, ihmiset ovat tulleet kehumaan, että näytän ”coolilta” ja rock-tähdeltä. Minulla ei ole mitään valittamisen aihetta Suomesta!
Japanin suurissa kaupungeissa ulkomuoto ei edes herätä huomiota.
– Siellä on paljon muodikkaita ihmisiä. Olemme aika avomielisiä.
Kurinalaista elämää – pullakahveilla
65-vuotias Mai on teräksisessä kunnossa: hänen treenatussa kehossaan erottuu jokainen lihas.
Hän elää kurinalaista elämää Itä-Helsingissä. Joka aamu hän meditoi, joogaa ja syö aamiaiseksi kasviksia, tummaa leipää ja keitetyn munan. Juomaksi hän sekoittaa sitruunalla maustettua vettä ja proteiinipitoista hamppujauhetta.
Lounasta Mai ei syö lainkaan. Iltapäivällä kolmen aikaan ohjelmassa ovat suomalaiset pullakahvit.
– Muutoin en syö sokeria, mutta pulla on ok, Mai toteaa nauraen.
Päivälliseksi hän nauttii riisiä tai nuudeleita, joskus sushia, ja illalla pähkinöitä ja manteleita.
Haaveena oma buto-koulu Helsingissä
Kerran viikossa Mai vetää buto-tunteja Kalliolan kansanopistossa. Kurssit ovat suosittuja, eivätkä kaikki halukkaat mahdu mukaan.
Hän pitää myös intensiivikursseja esimerkiksi näyttelijäopiskelijoille Suomessa ja ulkomailla.
Main opetuksessa yhdistyvät buto, jooga ja meditaatio.
– Toivon, että tulevaisuudessa voin avata Helsinkiin oman buto-koulun, hän haaveilee.
Katso Ken Maista kertova lyhytelokuva Luurankotanssi. Sen on ohjannut dokumentaristi Sanna Liinamaa: