Puheenaihe
Avauskierroksen puheenaiheeksi ovat nousseet kovat otteet kaukalossa. Joku, kuten Ylen jääkiekkoasiantuntija Ismo Lehkonen, sanoisi jopa likaiset otteet.
Kaukalossa on rytissyt ajoittain jopa vaarallisella tavalla, vaikka pudotuspelejä on pelattu alle kaksi viikkoa.
Poikittaisella mailalla on hakattu surutta ja pelaajia taklattu päähän tai pää edellä laitaan. Floridan Aleksander Barkov, Tampan Brandon Hagel sekä Winnipegin Mark Scheifele ovat tähtipelaajia, jotka ovat joutuneet jättämään leikin kesken vähintäänkin kyseenalaisen taklauksen jäljiltä.
Viimeksi aikaisin torstaiaamuna Winnipeg-luotsi Scott Arniel kävi todella kuumana taklauksesta, joka päätti Scheifelen pelin.
– Tuokin tapaus oli aivan metsästetty juttu. Pelaajat ovat lirissä tämän leikin kanssa tällä hetkellä, koska mitään linjaa ei ole ja pelaajia saa vahingoittaa. Montrealin Nick Suzuki ajettiin täydellä vauhdilla päin maalia eikä tuomarilla käynyt mielessäkään viheltää jäähyä, Lehkonen pauhaa.
– Tämä on aivan posketonta hommaa tällä hetkellä. Olemme menossa poispäin kovasta rehellisestä jääkiekosta. Homma on mennyt likaiseksi ja moraalittomaksi. Se on harmillista. Eikä tästä voi syyttää pelaajia tai tuomareita. Liigalta tämä on todella munatonta toimintaa, Lehkonen lataa perään.
Samaan aikaan Lehkonen on epäuskoisena seurannut tilanteita, joista jäähyjä annetaan.
Esimerkiksi Toronton Morgan Rielly pamautti todella rumasti Ottawan Thomas Chabotin poikittaisella mailalla pää edellä laitaan: kaksi minuuttia. Oli sanalla sanoen pöyristyttävää, ettei Rielly lentänyt tempusta suihkuun.
Samanarvoiseksi rikkeeksi tuomarit katsovat normaaleja pelitilanteita.
– Floridan Sam Bennett sai torstaina kaksi jäähyä huitomisesta. Hän löi ylhäältä alaspäin ja Victor Hedmanin maila hajosi. Tämä on siis samanarvoinen teko kuin kyynärpäällä päähän taklaaminen tai poikittaisella niskaan vetäminen. Aivan pimeää hommaa. NHL on rikkomassa jääkiekon.
Kuka yllätti?
Dallas kuuluu avauskierroksen yllättäjiin. Toki tähtipaidat tunnistettiin laatujoukkueeksi ilman loukkaantuneita Miro Heiskasta ja Jason Robertsoniakin, mutta viime viikkojen otteet eivät luoneet minkäänlaista odotetta keväälle. Pudotuspeleihin se tuli seitsemän ottelun tappioputkessa.
Kahdeksaskin ehti tulla pudotuspelien alkajaisiksi, mutta sittemmin se on kammennut vahvan Coloradon katolleen jo kolme kertaa ja pääsee näin ollen yrittämään sarjan katkaisua perjantaina Denverissä.
Tämä on skenaario, johon oli pudotuspelien alla vaikea uskoa.
– Todella heikon nelospelin (0–4) jälkeen Dallas kasvoi hienosti viitospeliin. He saivat alkuun pari erikoisempaa maalia ja sekin auttoi, mutta kyllä he selkeän voittonsa (6–2) ansaitsivat, Lehkonen kehuu.
Myös Mikko Rantanen alkoi heräillä sarjan viidennessä ottelussa kirjaamalla tililleen tehot 1+2. Lehkonen antaa kehut myös päävalmentaja Pete DeBoerille.
– Kaikki ovat olleet huolissaan Mikosta, mutta oli ajan kysymys, milloin hän ratkoo yksittäisiä pelejä. Valmennuskin oivalsi, että 1-2-3-4-rytmin sijaan pitää peluuttaa. Hän sotki ketjuja ja se näytti toimivan. Nyt rytmi olikin ajoittain 1-2, 1-2 ja niin edelleen. On löydettävä pelaajille paikkoja, missä nämä voivat onnistua.
Kuka petti?
Juuri, kun Toronto Maple Leafs, leikkisästi Toronton Ilves, näytti kasvaneen aikuiseksi, se onnistui taas kaivamaan itselleen kuopan.
Ryhdikkään isällisesti ottelusarjan Ottawaa vastaan aloittanut Leafs eteni nopeasti 3–0-johtoon, mutta hävisi sitten kaksi ottelua maalein 3–8. Viimeisimmässä se ei kotikaukalossaan tehnyt maaliakaan.
Koska kyseessä on Toronto, menneisyyden painolasti alkoi painaa harteilla välittömästi. Toistuvat epäonnistumiset ja erilaiset sulamiset kummittelevat jo fanien takaraivoissa – kenties jonkun pelaajankin.
Torontolla on ollut kahdeksan edellisvuoden aikana mahdollisuus katkaista pudotuspeleissä ottelusarja neljätoista kertaa. Näiden otteluiden voittosaldo on viimeisimpien tappioiden jälkeen 1–13. Johtoasemassa se on pelannut näissä otteluissa noin viisi prosenttia kaikesta peliajasta.
Eli: joko taas?
– Kyllä minä tähän viimeiseen peliin petyin. Aika pehmeä esitys, ja kun vielä avainpelaajat ottavat kuokkaan, niin tulos on tuo.
Craig Beruben vaalimaa nihilististä puolustus ensin -ajattelua on sitäkin alettu hiljalleen kyseenalaistaa. Ottawa on hallinnut monin paikon pelin virtausta ja luonutkin viidellä viittä vastaan Torontoa selkeästi enemmän tilanteita ja maaliodottamaa.
Meneekö homma liiaksi kolikonheitoksi, kun Toronton kaltainen taitojoukkue jää vain odottelemaan omaa vuoroaan? Miten innokkaasti maaleista ja pisteistä elävät artistit päätykiekkojen perässä lopulta kirmaavat?
– On se vaarallista siinä mielessä, että tuolla tavalla pelit menevät aina maalin peleiksi. Torontolla on kuitenkin kova hyökkäysarsenaali ja kovia yksilöitä, niin kestääkö hermo aina raastaa 2–1- ja 3–2-otteluita? Ainakaan viimeisessä pelissä ei kestänyt, Lehkonen vastaa.
Viikon suomalaismaali
Viikon suomalaismaaliksi nousee Floridan Anton Lundellin luistimella tekemä maali torstaiaamulta.
– Siinä nähtiin nerokas luistimen kääntäminen. Siinä on taiteen muoto, mitä aika vähän käytetään. Tämä tulee kuitenkin lisääntymään, koska mailoja sidotaan niin hyvin. Todella hieno maali, Lehkonen kehuu.
Lundell on muutenkin saanut pudotuspelikeväälle erinomaisen lähdön. Viiteen otteluun kasassa on viisi (2+3) tehopistettä ja muutenkin meno on raikasta.
Kuten kahdella edelliskaudella myös nyt Lundellin ottelukohtainen pistekeskiarvo on korkeampi pudotuspeleissä kuin runkosarjassa.
– Valmennuksella on hänen kanssaan täydellinen suunnitelma, miten hän pääsee taustalta iskemään, kun peluutuksella ensin otetaan Floridan kärkiketjut pois. Anton on huippu-urheilija, joka pystyy runkosarjan jälkeen tekemään vielä rytminmuutoksen, koska ei väsy. Liike jopa lisääntyy. Hieno pelaaja.
Mitä seuraavaksi?
Dramaattisin käänne nähtiin Los Angelesin ja Edmontonin sarjassa. Ensin mainittu Kings johti sarjaa voitoin 2–1 ja oli alle minuutin päässä siirtymisestä 3–1-johtoon. Edmonton pelasi ilman maalivahtia, kun Kings-hyökkääjä Quinton Byfield sai kaikessa rauhassa kiekon omalla alueella.
Nöyrä siirto keskialueelle olisi luultavasti sinetöinyt ottelun, mutta Byfield halusi tehdä maalin. Harhautus ei kuitenkaan onnistunut, peli kääntyi, Edmonton tasoitti ja voitti ottelun jatkoajalla.
Edmonton suorastaan murskasi Los Angelesin seuraavassa ottelussa ja pääsee huomenna yrittämään sarjan katkaisua.
Mitä sarjassa seuraavaksi tapahtuu, on äärimmäisen mielenkiintoista.
– Yksi siirtokiekko, joka jäi tekemättä, tuhosi seuraavankin ottelun. Eihän Los Angeles päässyt seuraavassa ottelussa mihinkään. He eivät vain päässeet yli siitä tilanteesta. Edmontonin se tilanne herätti täysin. Viime peli olisi voinut olla ensimmäisen erän jälkeen 6–0.
– Tässä näkyy urheilun hienous ja karmeus. On sankareita ja antisankareita. Tämän takia valmentajat hokevat aina pienien asioiden merkityksestä. Tätä urheilu ja elämä ovat, kokemuksenkeräämismatka. Pelaajat ovat isoa palkkaa nauttivia huippuammattilaisia, joilta vaaditaan täydellisyyttä. Ei heitä tarvitse sääliä.