Toimittajat ilman rajoja -järjestö julkaisi tuoreimman lehdistönvapausindeksin perjantaina. Sen mukaan lehdistönvapaus heikkenee maailmassa jo seitsemäntenä peräkkäisenä vuotena.
Pohjoismaat ja Viro – lehdistönvapauden viimeiset linnakkeet?
Pohjoismaat sijoittuivat lehdistönvapausindeksissä kuuden parhaan joukkoon. Kärkisijalla on Norja. Viro on toisena ja Alankomaat kolmantena. Seuraavina tulevat Ruotsi, Suomi ja Tanska.
Pohjoismaat ovat kärkisijoilla, koska niissä on perinteisesti ollut vakaa lehdistö. Sitä selittää otollinen mediaympäristö: kaikissa Pohjoismaissa – ja myös Virossa – on vahva yleisradio ja vahvat kaupalliset mediat. Tämä yhdistelmä on osoittautunut toimivaksi. Mediaa on myös tuettu lainsäädännöllä ja erilaisin mediatukijärjestelmin.
– Sen lisäksi pohjoismaiset uutismediat ovat sitoutuneet itsesäätelyyn ja korkeisiin ammatillisiin standardeihin. Suomessa tämä tunnetaan journalistin ohjeina ja Julkisen sanan neuvoston päätöksinä ja linjauksina, sanoo mediatutkija ja Turun yliopiston professori Anu Koivunen.
Suomi on indeksissä sijalla viisi jo neljättä kertaa. Mutta miksi vasta viides? Mitä pitäisi tapahtua, että sijoitus paranisi? Tampereen yliopiston viestinnän professori Kaarina Nikunen ottaa esiin toimittajiin kohdistuvan häirinnän ja maalittamisen, jota tapahtuu Suomessa.
– Meidän tutkimuksissamme tulee esiin jatkuva häirintä, joka on sosiaalisen median aikakaudella voimistunut erittäin paljon. Kollektiiviset hyökkäykset, kuten maalittaminen on todella tuhoisaa.
Nikunen nostaa esimerkiksi Iltalehden toimittaja Ida Erämaahan vuonna 2023 kohdistuneen maalittamisen, johon Journalistiliiton mukaan osallistuivat osa perussuomalaisten ja kokoomuksen poliitikoista.
Samaa korostaa Anu Koivunen: toimittajien kokema turvattomuus on aiempaa voimakkaampaa, ja se vaikuttaa Suomen sijoittumiseen. Journalistiseen työhön kohdistuu poliittista painostusta ja henkilökohtaista häirintää.
Koivunen käyttää esimerkkinä Helsingin Sanomien Viestikoekeskus-tapausta.
– Siinä toimittajia syytetään julkaisujen suunnittelemisesta. Se herättää kysymyksiä: millainen käsitys median vapaudesta syyttäjälaitoksessa on, Koivunen kysyy.
Trumpin uhka ja sosiaalisen median valta
Lehdistönvapauden heikkeneminen johtuu Kaarina Nikusen mukaan poliittisen kentän kääntymisestä autoritaarisempaan suuntaan.
– Perinteisissä demokratioissa kuten Yhdysvalloissa on selkeästi ryhdytty hyökkäämään sanan- ja tutkimuksen vapautta vastaan eri tavoin.
Euroopassa puolestaan vaikuttaa äärioikeiston nousu ja sille tyypillinen tapa hyökätä perinteistä mediaa vastaan. Nikunen antaa tästä esimerkin:
– Ylen heikentäminen on selkeä merkki siitä, ja se on hyvin huolestuttavaa. Ylen tehtävä on palvella kaikkia kansalaisia. Me tarvitsemme esimerkiksi kriisiajoiksi viestinnällisen infrastruktuurin, joka on kansallisissa käsissä. Se on perustavan tärkeä hyvinvointivaltion ulottuvuus, Nikunen sanoo.
Anu Koivunen ajattelee, että globaalit voimat, jotka vastustavat moniarvoisuutta, tiedettä ja riippumatonta ammattimaista journalismia, ovat olleet jo pitkään liikkeellä.
– On maita, kuten Unkari tai Turkki, joissa julkisen palvelun mediat on otettu poliittiseen ohjaukseen ja kaupallisen median toimintaa on rajoitettu. Juuri tällaisesta mediaympäristöjen muutoksesta globaali lehdistönvapausraportti kertoo, Koivunen sanoo
Poliittinen ilmapiiri muuttuu, ja samalla sosiaalisen median alustat syrjäyttävät perinteistä lehdistöä.
Ne vaikeuttavat perinteisten medioiden kykyä rahoittaa toimintaansa. Miksi maksaa sisällöistä, jos sitä saa ilmaiseksi?
Nikunen muistuttaa, että isot Googlen ja Metan kaltaiset teknojätit vaikuttavat myös siihen, miten ihmiset ylipäänsä löytävät perinteiset mediat ja niiden uutiset.
Jätit hallitsevat alustataloutta ja koko infrastruktuuria. Algoritmit päättävät, mitä ihmiset näkevät ja mitä eivät.
– Alustojen kautta leviää valheellisia uutisia ja väärää tietoa, eivätkä somejätit ota vastuuta sisällöstä, vaikka tähän on yritetty puuttua muun muassa EU-lainsäädännön avulla. Mediaympäristö on todella haastava tällä hetkellä, Nikunen sanoo.
Tulevaisuus – mitä näkyy?
Nikunen näkee kehityksen pessimistisenä: autoritaarisen politiikan vahvistuminen on huono asia lehdistönvapauden kannalta, mutta toisaalta vastustuskykyäkin on.
– Trendi on ollut, että suuret mediat selviävät. Ja toki meillä on paljon sellaisia uusia medioita kuin Uusi juttu tai Long play, jotka tuovat kaivattua vastapainoa sekamelskalle ja somemaailmalle, josta ei tiedä, mihin uskoa.
Kun ”sekamelskaan” lisää tekoälyn, faktan erottaminen fiktiosta vaikeutuu.
– Tekoäly tulee jatkossa tuottamaan entistä enemmän mediasisältöjä. Ja silloin on vaikea tietää, mikä perustuu totuuteen ja mikä on keksittyä, Nikunen sanoo.
Hän kuitenkin uskoo, että tarve perinteiselle journalismille on jatkossa entistä suurempi.
– Iso kysymys on, millaisilla taloudellisilla edellytyksillä sitä pystytään tekemään, jos somejättien valtaa ei saada suitsittua. Tämä tuottaa isoja haasteita.
Anu Koivunen ajattelee, että tällä hetkellä on erittäin vaikea ennustaa median tulevaisuutta. Yhdysvalloissa poliittinen ja taloudellinen paine kiihtyvät ennennäkemättömällä tavalla.
– Hallinnon kostomentaliteetti ja voimannäyttö medioita ja toimittajia kohtaan on äärimmäistä. Tuntuu mahdottomalta ajatella, mihin tämä johtaa. Olen sanaton kehityksen äärellä.
Suomen kohdalla Koivusta huolestuttaa medioiden omistajuuden keskittyminen, mikä yhdenmukaistaa sisältöjä ja kaventaa moniäänisyyttä. Samalla julkista palvelua heikennetään, toimittajien määrä vähenee ja kaupallinen media on taloudellisessa ahdingossa.
Koivunen kritisoi sitä, että Suomessa median asiat nähdään elinkeinopoliittisina kysymyksinä eikä demokratiaa koskevina asioina.
– Mediapolitiikka on ollut meillä hyvin näkemyksetöntä. Se on keskittynyt siihen, paljonko Yleltä pitää leikata. Sen sijaan pitäisi ajatella kokonaisuutta, hän sanoo ja jatkaa:
– Päättäjien tulisi ymmärtää, että nyt pitää miettiä, millä tavalla demokratioita autetaan selviämään moniarvoisina ja vakaina. Lehdistön kysymys on demokratian kohtalonkysymys.
Koivunen ajattelee, että paras resepti on vanha ja hyväksi havaittu: julkisen palvelun ja yksityisen median yhdistelmä.