Silkkaa ihailua. Sitä se oli.
En uskonut Ylen jääkiekkoasiantuntijaa ja ystävääni Ismo Lehkosta. Pitkän linjan kiekkomies vakuutti allekirjoittaneelle jo ennen Coloradon ja Dallasin pudotuspelisarjaa, että Mikko Rantanen tulee pelaamaan alkavaan ottelusarjaan vähintään pari monsteriottelua, joissa hakkaa 3–4 tehopistettä, ja jotka Dallas sitten kääntää.
Olin skeptinen inhimillisistä syistä. Supertähtikategoriaan kuuluva Rantanen on nimittäin ajettu kauden aikana läpi mankelista, jonka on kokenut harva – tämän kaliiberin pelaaja tuskin koskaan.
Pelaajakauppa osui kohdalle kahdesti. Ja se näkyi.
Jopa median välityksellä Rantasesta on paistoi talvella läpi kovat stressitasot. Miksei olisi? Ensin oli jatkosopimusstressi Coloradon kanssa. Sen jälkeen tuli täysin yllättäen pelaajakauppa Carolinaan.
Raleighiin Rantanen ei halunnut jäädä, mikä ei ainakaan helpottanut tilannetta. Rantaselle ominainen rentous ja iloisuus ovat ajoittain kaukaa tarkasteltunakin loistaneet poissaolollaan.
Pelaajakauppa ja kahdeksan vuoden jatkosopimus Dallasiin laukaisi paineet, mutta peli ei lähtenyt kevättalvella odotetulla tavalla lentoon.
Ajattelin, että kuluva kausi menee ymmärrettävistä syistä pesuveden mukana.
Ei. Lehkonen tiesi paremmin.
Mikko Rantanen palasi jopa historiallisella tavalla eturiviin Colorado-sarjan ratkaisuhetkillä. Tehoja kirjattiin kolmeen ratkaisupeliin murskaavat yksitoista (5+6) kappaletta. Rantanen palasi ja teki sen karmit kaulassa! Sisään tultiin saranapuolelta.
Rantasesta tuli sarjan kuudennessa ottelussa NHL-historian ensimmäinen neljä tehopistettä yhteen erään pudotuspeleissä tehnyt pelaaja. Hattutempun lauantaina iskenyt turkulainen toisti tempun seiskapelissä. Uskomatonta!
Rantasen tarina päättyneessä sarjassa hakee vertaistaan missä tahansa kontekstissa. Hattutemppu mielenvikaisen kovatasoisen ottelusarjan seiskapelissä entisen seuran verkkoon, on jotakin historiallista.
Kevään lapsi
Eikä sekään yllätä, että Rantanen sai pellit auki juuri keväällä. Rantanen on suomalaisessa huippujääkiekossa isojen pelien miehenä aivan omassa kastissaan. Hyvänen aika sentään 2020-luvulla Rantasen ottelukohtainen pistekeskiarvo (1,36) pudotuspeleistä on koko sarjan neljänneksi korkein. Edelle menevät vain Connor McDavid, Leon Draisaitl sekä Rantasen vanha sentteri ja hyvä ystävä Nathan MacKinnon.
Rantanen on NHL:n yli satavuotisen historian kuudenneksi paras pudotuspelipelaaja ottelukohtaisen pistekeskiarvon kautta!
Rantanen on absoluuttinen pudotuspelisonni. Pelaaja, jonka perustasokin on maailmanluokkaa, mutta kun kaikki merkit laitetaan keskelle ja ottelusarjoja aletaan ratkoa, Rantanen kaivaa vielä koneestaan uuden vaihteen.
Kyse on korkean taitotason ohella katosta läpi menevästä kilpailuvietistä sekä armottoman kovasta henkisestä kantista. Rantanen on takonut NHL:ssä kovemmalla tahdilla pisteitä pudotuspeleissä kuin runkosarjassa.
Kuinka monesta voi sanoa samaa?
Oli lopulta sitten kuitenkin vain odotettavissa, että Rantanen alkaa hakata eliittitason tulosta kun panokset ovat kovimmillaan.
Vaikka Rantasen kausi on kiistatta ollut vaikea, ja henkilökohtaisesti varmasti raskaampi kuin osaamme kuvitellakaan, tämä on yhtäkkiä nostanut itsensä pudotuspelien pistepörssin kärkeen.
Edelleen: uskomatonta! Toisaalta kuka muukaan Dallasin alfaurokseksi olisi noussut? Nyt sopiikin kysyä, kuka tämän Dallasin voittokoneen enää pysäyttää? Etenkin, kun ryhmä saa vielä sairastuvalta pian mukaan Miro Heiskasen ja Jason Robertsonin.
Dallas sai parhaan pelaajan
Samalla talvella tehdyt pelaajakaupat Coloradon, Carolinan ja Dallasin välillä alkavat näyttäytyä oikeassa valossa.
Ensiarvioissa moni hyppäsi nopeisiin johtopäätöksiin liian nopeasti. Raha näyttelee NHL:n palkkakattomaailmassa aina omaa tärkeää rooliaan, kun puhutaan jatkosopimuksista ja tehdyistä pelaajakaupoista.
Vanhan totuuden mukaan kuitenkin se joukkue, joka saa parhaan pelaajan, voittaa kaupan. Jos nyt sitten ajatellaan, että tässä yhtälössä liikuteltiin kolmea isompaa pelaajaa Rantasta, Martin Necasia (Colorado) ja Logan Stankovenia (Carolina), ei oikean tuloksen saamiseksi laskinta tarvita.
Triosta löytyy yksi absoluuttinen voittajatyyppi, isojen pelien totaalisonni ja eturivin alfa, ja sitten löytyy kaksi taustamuusikkoa – hieman karrikoiden.
Rantanen osoitti jo Coloradossa loukkaantumisten aikaan kykenevänsä repimään perässään huipputason NHL-joukkuetta. Nyt siitä on saatu ensimmäiset viitteet Dallasissa. Rantasesta tulee tähtipaitojen ykköshärkä tehtaan takuulla. Tuleviksi vuosiksi Dallasin pullat ovat uunissa loistavasti.
Necasista, 26, ei tule koskaan johtotähteä, vaikka tämä hyvä pelaaja onkin. Necas on hyvä aseenkantaja Nathan MacKinnonille, mutta jos muut kaatuvat ympäriltä, Tshekki-tähti ei johdata joukkoja pitkään taistoon. Nuorempi Stankoven, 22, Carolinassa omaa hyvän kasvupotentiaalin, mutta onko luvassa 50 maalin ja 100 pisteen kausia kera pudotuspelidominanssin? Ollaan rehellisiä: ei ole.
Oli vain ja ainoastaan hienoa, että Mikko Rantanen palautti itsensä kartalle nimenomaan Coloradoa vastaan ja kovimmassa mahdollisessa paikassa.
