Mikä on ihmiskauppaa ja mikä vain alan yleinen tapa? Vai voiko alan yleinen tapa olla itse asiassa ihmiskauppaa? Tätä on pohdittu ja pohditaan eri oikeusasteissa vielä pitkään.
Toukokuussa Rovaniemellä piti alkaa Suomen oikeushistorian mittakaavassa tähän asti suurin ihmiskauppaan liittyvä oikeudenkäynti. Jutussa marjayritys Polarica Marjahankinta Oy:tä, sen entistä toimitusjohtajaa Jukka Kristoa ja yrityksen thaimaalaista liikekumppania Kalyakorn ”Durian” Phongphitia syytetään yhteensä 78 törkeästä ihmiskaupasta. Asianomistajia jutulla on sama määrä, eli yhteensä 78. Kaikki syytetyt ovat kieltäneet syyllisyytensä.
Käräjille päästään kuitenkin korkeintaan vasta elokuussa, sillä Kriston mielestä oikeuden tuomarit ovat esteellisiä ja heillä on jo ennakkokäsitys Kriston mahdollisesta syyllisyydestä. Lapin käräjäoikeuden tuoreen ratkaisun mukaan oikeuden kokoonpano ei ole esteellinen, mutta ratkaisuun voi hakea vielä muutosta.
Se, että thaimaalaisia marjanpoimijoita on värvätty, kuljetettu, vastaanotettu ja majoitettu Suomeen marjoja poimimaan, on ollut alalla varsin yleinen toimintapa. Rikollista se ei ole.
Rikollista on saattaa marjayrityksestä riippuvaiset marjanpoimijat ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin, kuten epäinhimillisiin, asuinkelvottomiin majoitustiloihin, ja alistaa heidät pakkotyöhön tavoitteena saada maksimaalinen taloudellinen hyöty. Ja näin syyttäjän mukaan on myös tehty – useammassakin yrityksessä.
Nyt oikeudessa mitataan siis, missä menevät marja-alan vakiintuneiden toimintamallien ja ihmiskaupan erot.
Kaksi eri lahjusjuttua
Lykkääntyneeseen ihmiskauppaoikeudenkäyntiin liittyy myös muita tutkintakokonaisuuksia.
Keskusrikospoliisi tutkii edelleen yhdessä Thaimaan poliisin kanssa lahjusepäilyä, jossa Thaimaan työvoimaviranomaisen edustajien epäillään vaatineen ja myös saaneen lahjuksia suomalaisilta marjanpoimintayrityksiltä. Poliisin mukaan lähes kaikki suomalaiset marjayritykset maksoivat lahjusmaksuja thaimaalaisille. Sekin on ollut alan yleinen tapa, jonka laillisuutta ei sen kummemmin ole juuri kyseenalaistettu.
Yksi tuomio marja-alan lahjusepäilyistä on jo tullut – ja aivan koti-Suomessa.
Polarican Jukka Kristo sai lokakuussa ehdollisen vankeustuomion lahjuksen antamisesta Suomen työ- ja elinkeinoministeriön hallitusneuvokselle Olli Soraiselle. Jutun jäljille poliisi pääsi nyt oikeudessa olevan ihmiskauppatutkinnan lomassa. Tuomio ei ole vielä lainvoimainen.
Miljoonia maksavat juttuvyyhdit
Kun oikeudessa punnitaan, mikä on maan tapa ja mikä ei, on sillä laajaa yhteiskunnallista merkitystä – tai ainakin sillä toivoisi olevan. Ilmaista tällaisten merkitysten ja laillisuuden rajojen hakeminen ei nimittäin ole.
Marjafirmojen on syytetty saaneen rikoshyötynä yhteensä noin 1,2 miljoonaa euroa. Pelkkä Polarica- ja Kiantama-juttujen esitutkinta on maksanut jo sitä enemmän eli puolitoista miljoonaa euroa. Tähän tulevat päälle kulut oikeudenkäynneistä.
Syyttäjät ja tuomarit istuvat marjakäräjiä virkatyönään, joten heidän kulujaan on hankala laskea. Jotain voi silti päätellä siitä, kuinka paljon kolmen määräaikaisen tuomarin ja kahden käräjäsihteerin palkkaaminen kahdeksi vuodeksi maksaa.
Esimerkiksi maaliskuussa loppuneen Kiantama-oikeudenkäynnin pelkät asianomistajien ja vastaajien asianajokulut olivat liki 600 000 euroa. Pidemmässä ja laajemmassa Polarica-oikeudenkäynnissä hintalappu kohonnee vielä huomattavasti suuremmaksi.
Kuka kaikki oikeudenkäyntikulut maksaa, selviää lopullisesti vasta, kun jutuista saadaan lainvoimainen tuomio. Suurin osa miljoonalaskusta menee automaattisesti Suomen valtiolle. Toinen molempien isojen juttujen vastaajista, thaimaalainen koordinaattori Durian, on jo käräjäoikeudessa ilmoittanut varallisuutensa niin pieneksi, etteivät rahat riitä edes oman asianajajan palkkioihin – saati asianomistajille mahdollisesti maksettaviin korvauksiin.