Turku on rakentunut seitsemän kukkulan alueelle kuin Rooma konsanaan. Entisen hirttokukkulan päällä seisoo nyt jykevä Kerttulin lukio, jonka käytäviä on tallannut moni varsinaissuomalainen urheilija.
”Kunnian seinälle” on nostettu ainakin Saku Koivu, Antero Niittymäki, Jere Uronen, Jarkko Nieminen, Rasmus Ristolainen, Mikko Rantanen ja Wilma Murto.
18 vuotta täyttänyt Enni Virjonen on yksi koulun tämän hetken lahjakkaimmista urheilijoista. Kun Saga Vanninen vuonna 2019 otti alle 18-vuotiaiden seitsenottelun Suomen ennätyksen (5 913 pistettä) nimiinsä, vaikutti se lähes lyömättömältä.
Ei mennyt kuin viisi vuotta, kun se Enni Virjonen rikkoi sen 35 pisteellä. Myöhemmin samana kesänä Virjonen otteli alle 18-vuotiaiden Euroopan mestariksi vielä hurjemmalla tuloksella, joka vei hänet omalle tuhatluvulleen: 6 151. Pisteet on oteltu nuorten välineillä.
Virjonen ei pääse vertailua karkuun. Se tulee vastaan tilastoissa ja koulun seinillä, ja suuri osa hänestä tehdyistä jutuista ainakin sivuaa Saga Vannisen jalanjälkiä.
Joten repäistään laastari heti: Ei, hän ei ole asettanut muiden tuloksia tavoitteekseen, vaan hänellä on omat tavoitteensa. Ei, hän ei juurikaan ota ulkopuolelta paineita, vaan motivaatio ja odotukset ovat sisäsyntyisiä. Kyllä, vertailu kuuluu huippu-urheiluun ja siihen täytyy tottua, mutta se on myös hauskaa!
Enni Virjonen raivaa omaa tietään, jonka pohjat on luotu vahvaksi kuin roomalainen tie. Sen seuraava risteys on Tampereella käytävät alle 20-vuotiaiden EM-kisat elokuussa.
Telinevoimistelun voima
Virjosen laji on seitsenottelu, jossa tavoitteena on saavuttaa mahdollisimman suuri yhteispistemäärä. Hyvin usein urheilijalla on vahva lajiryhmä, josta hän saavuttaa enemmän pisteitä kuin muista – yksi on nopea, toinen kimmoisa ja kolmas loistaa heittolajeissa.
Virjosen vahvuus on tasaisuus: yksikään laji ei räikeästi erotu suuntaan tai toiseen.
Virjonen aloitti voimistelun kaksivuotiaana ja kilpailemisen telinevoimistelussa seitsemänvuotiaana. Lajin parissa hän viihtyi yhteensä kymmenen vuotta. Lajit opit ja sen tuomat fyysiset vahvuudet ovat yhä läsnä myös harjoituksissa.
Yksi Virjosen bravuuriliikkeistä kulkee Fröbelin Palikoiden legendaarisen Jumppalaulun tahtiin. Toinen erikoisliike on entiseltä telinevoimisteluvalmentajalta haaviin jäänyt staattinen keskivartaloa vahvistava ”kissapito”, jossa roikutaan pää alaspäin.
– Varmasti siitä (telinevoimistelusta) on ollut paljonkin hyötyä. Keskivartalonhallinta ja liikkeiden hahmotuskyky ovat helpottuneet sitä kautta, tuumii Virjonen.
Voimistelutausta ei suinkaan ole yleisurheilussa tavatonta. Kupittaan hallissa Wilma Murtoakin pitkään valmentanut Jarno Koivunen vetää viikoittain yleisurheilijoille suunnatut voimisteluharjoitukset, jossa telinevoimistelun liikkeistä haetaan hyötyä omiin lajeihin. Mukana on kilpailijoita muun muassa kuulantyönnöstä, kiekonheitosta ja keihäänheitosta.
– Avainsana on yleinen kehonhallinta. Koordinaatiotaito kehittyy juuri oikeassa iässä. Esimerkiksi seiväshypyssä se ei ole mikään juttu telinevoimistelijalle laittaa pää alas ja heittää voltti riman päällä. Eri asennot ovat vain osa elämää, toteaa Yle Urheilun asiantuntija Tuomas Raja voimistelun hyödyllisyydestä.
Yleisurheilun lajeista lähimpänä telinevoimistelua lienee seiväshyppy, mutta se ei lukeudu naisten ottelun arvokisalajeihin. Ainakaan vielä Virjonen ei ole vastannut seivässeireenien kutsuun, vaan keskittyy moniottelun seitsemään lajiin (100 metrin aidat, korkeushyppy, kuulantyöntö, 200 metrin juoksu, pituushyppy, keihäänheitto ja 800 metrin juoksu).
Äidin ja tyttären yhteys
Jos seuraa jääkiekon kiihkeitä pudotuspelejä ja valmentajia penkin takana, voi syntyä ajatus, että valmentaminen on yhtä huutoa, tai ainakin kovaäänistä hommaa.
Kupittaan urheiluhallissa ei tarvitse kilpailla ilmatilasta tiskijukan tai yleisön ääniaaltoja vastaan, mutta silti valmentaminen on Enni Virjosen kohdalla hyvin rauhallista hommaa.
Enniä valmentaa hänen äitinsä Petra. Taustalla ei ole aiempaa valmennuskokemusta, mutta Petra Virjonen on entinen maajoukkuejuoksija, ja tutkijana hän on saattanut itsensä valmennuksen kartalle. Apuna on myös laaja joukko eri lajeihin, etenkin heittoihin erikoistuneita valmentajia.
Parivaljakon harjoittelu vaikuttaa mutkattomalta. Äiti ja tytär ovat harjoituksissa kuin äiti ja tytär. Petra vakuuttaa, että hän ei vaihda roolia äidistä valmentajaksi, vaan dynamiikka pysyy samana kotona ja harjoituksissa.
– On myös tärkeää, että urheilijalla on omistajuus. Enni tuntee oman kroppansa, ja minun pitää luottaa niihin tuntemuksiin ja määrittää ohjelma sen mukaiseksi, kertoo Petra Virjonen.
On kuitenkin hetkiä, kun Petra Virjonen ei ole pysynyt stoalaisen tyynenä.
Enni Virjosen poikkeuksellisen hyvät tulokset juniorisarjoissa ovat herättäneet suomalaisten huomion. Se, mitä Virjosesta ulospäin näkyy, on kuitenkin vain ohikiitävä hetki tulosluettelossa tai haastattelupisteellä.
Elämä on koulua, urheilua, mutta myös kävelylenkkejä, leipomista ja ehkä TV-sarja Downton Abbeyä. Mitä Enni Virjonen miettii tulevaisuudestaan urheilijana? Mistä hän haaveilee?
– Ei pelkästään yksi menestyksen hetki, vaan se koko matka. Sitten kun pystyy nauttimaan siitä, niin on hyvä.