Yllätyssolisti kruunasi Linnunlaulujen aamun – suorassa lähetyksessä kuultiin pulloon puhaltelua ja kavion kopsetta

Joukko luontotoimittajia kokoontui jo yhdeksättä kertaa Lohjalle kuuntelemaan Linnunlaulujen aamua ja raportoimaan lintukonsertista.

Linnunlaulujen aamu -lähetyksen toimittajat retkituoleissa Lohjan Vaanilanlahdella.
Ryhmä havaitsi Linnunlaulujen aamu -lähetyksen aikana 57 eri lintulajia. Kuva: Ari Lehtiö

Esirippu avautuu tähtikirkkaalle, komealle näyttämölle Lohjan Vaanilanlahdella, kun asetumme keskiyöllä retkituoleille kuuntelemaan, minkälainen lintukonsertti on tänä aamuna tarjolla.

Lohjan Vaanilanlahti kuutamossa.
Vaanilanlahden veden pinta hohtaa hopeisena, ja metsänreunan tummien kuusten siluetit erottuvat järven takana. Kuva: Minna Pyykkö

Mikrofonit on viritetty lahdelle ruovikon reunaan ja läheiseen metsään lähetyksen radiotaltiointia varten. Avaraa laaksonäkymää avautuu kilometrien päähän pohjois-eteläsuuntaan. Yöllä tämän kaiken tosin voi vain aavistaa, sillä näemme vielä pelkkää pimeää.

Pulloon puhaltelua ja rupattelua, seassa naukaisuja, kurnutusta ja pärinää

Koko yön lahdelta kuuluu ääniä. Rantavedessä yöpyvät hanhet rupattelevat taukoamatta keskenään. Parin kaulushaikaran matalaa pulloon puhaltelua muistuttavaa huutelua kuuluu taustaäänenä läpi koko yön ja aamun. Ääni on niin matala, että se ei aina vaimeana kuulu välttämättä radiosta kovin hyvin. Luonnossa se kantaa kuitenkin kilometrien päähän.

Kaulushaikara
Kaulushaikaran huutelu kuullostaa pulloon puhaltelulta.

Konserttiin tuo lisäsävyä kauempaa huuteleva lehtopöllö, jonka ääni on monelle tuttu elokuvista. Myös sinisorsien räpätys, töyhtöhyypän naukaisut, lehtokurpan kurnutus, laulujoutsenten toitotukset, rantasipin sirahdukset, taivaanvuohen pyrstösulkien lampaan määkimistä muistuttava pärinä ja toisaalta kilkattava ääntely kuuluvat yössä. Muutaman kerran luhtakana täräyttää oman vaikuttavan, sian huutelua muistuttavan äänensä.

Yön hämmästyttävin hetki – laukkaavatko hevoset puusillalla?

Kolmen jälkeen aamuyöstä kuuluu ääni, joka kuulostaa pimeydessä aavemaiselta ja muistuttaa kavioiden kopsetta puusillalla. Ei voi olla totta! Jänkäkurppa!

Jänkäkurppa
Jänkäkurppa oli konsertin yllätyssolisti.

Linnunlaulujen aamu -lähetyksen konkarit, Birdlifen asiantuntija Jan Södersved ja Ylen luonto-ohjelmista tuttu Asko Hauta-aho ovat haltioissaan. Södersved on kuullut äänen täällä muutaman kerran aiemmin useita vuosia sitten, mutta Hauta-aholle ja muulle joukolle tämä on ensimmäinen kerta ja ikimuistoinen hetki. Jänkäkurppa on ehdottomasti yön yllätyssolisti!

Jänkäkurppa ruovikossa.
Jänkäkurppa viettää piileskelevää elämää rantaniityillä. Kuva: imago/blickwinkel/ All Over Press

Seuraavan puolen tunnin aikana hevoset laukkaavat puusillalla muutaman kerran, mutta aamun valjettua ääni hiljenee. Kokemus on ikänsä lintuja harrastaneelle Hauta-aholle järisyttävä.

Lopun aamua naljailemmekin hyväntahtoisesti siitä, miten riemullinen hänen reaktionsa oli. Se viritti kokeneen luontotoimittajan jopa näkemään lahden päällä leijuvassa aamu-usvassa usvaneitoja ja muuta runollista.

Näyttämö valaistuu ja uudet esiintyjät astuvat esiin

Auringon noustua metsänreunan takaa kuuden maissa se valaisee lahdenpohjukan ruovikon. Näemme siellä sitkeästi koko aamun hautoneen laulujoutsenen ja pääsemme seuraamaan ruovikossa pesivän ruskosuohaukkakoiraan saalistusta lahdella.

Ruskosuohaukka lentää Vaanilanlahdella.
Ruskosuohaukka saalistaa Vaanilanlahdella. Kuva: Olli Koski / Yle

Jan Södersved ehtii laskea lahdella yöpyneet hanhet ennen kuin ne lähtevät liikkeelle ja arvioi niitä olleen lopulta yli 600. Valon määrän lisääntyessä kuulemme peipon, pajulinnun, tiltaltin ja metsäkirvisen laulua. Ohi lentävät kottaraiset, suokukot, kaakkuri ja haarapääskyt täydentävät lajilistaa.

Vaanilanlahden kaulushaikara esiintyi Irlannin radiossa

Vähän auringonnousun jälkeen puoli kuudelta olemme mukana Irlannin yleisradion RTE:n suorassa lähetyksessä. Irlannissa tehdään samana yönä jo kolmattakymmenettä kertaa lintujen aamukonserttia seuraavaa Dawn Chorus -lähetystä luontotoimittaja Derek Mooneyn johdolla.

Sitkeimmän konserttilaulajamme, tai puhaltajamme, kaulushaikaran kuuleminen on heille ainutlaatuinen kokemus. Lähetyksessä eräs lintuasiantuntijoista kertoo liikuttuneen oloisena nähneensä linnun kerran, mutta hän ei ole koskaan kuullut sitä, koska se on hävinnyt Irlannista.

Kaulushaikara ruovikossa.
Kaulushaikara on hävinnyt Irlannista. Kuva: imago/BIA/ All Over Press

Myös jänkäkurppa ja monet muut aamumme äänet tekevät heihin vaikutuksen, ja Irlannin vielä pimeässä aamussa kuulijat pääsevät seuraamaan lopulta minuuttikaupalla Lohjan auringonnousun lintukonserttia. Me jäämme miettimään, miten arvokasta onkaan, että me voimme vielä kuulla näitä laulajia täällä Suomessa. Se ei ole itsestään selvää, vaan suuri etuoikeus.

Suomalaiset aamun laulajien jäljillä

Lohjalla mukanamme on myös linnunääniä tunnistavaa Muuttolintujen kevät -sovellusta kehittänyt Ari Lehtiö Jyväskylän yliopistosta. Hän kertoo, että tänä samana aamuna yli viisituhatta sovelluksen käyttäjää on kuunnellut ja äänittänyt lintuja eri puolilla Suomea. Ajatus on lohdullinen ja antaa uskoa siihen, että lintujen laulu on edelleen monelle meistä tärkeä kokemus.

Lintuja kannattaa kuunnella juuri nyt, kun aamun konsertit ovat komeimmillaan. Äänet vaimenevat pian Vaanilanlahdellakin pesimäkauden alkaessa, ja monet aamun linnut, kuten hanhet ja jänkäkurppa, jatkavat muuttomatkaansa pohjoisille pesimäseuduilleen.