PHOENIX. 18-vuotias Miikka Muurinen kurvaa auringonpaisteessa Chandlerin esikaupunkialueella sijaitsevan AZ Compassin lukion parkkipaikalle. Auton äänet paljastavat, että moottorista löytyy enemmän tehoja kuin tavalliselta lukiolaisnuorukaisella Suomessa.
211-senttinen Muurinen ei ole kuka tahansa lukiolainen. Hän on poikkeuksellinen lahjakkuus, jonka tekemiset ovat olleet jo parin vuoden ajan tarkan seurannan alla.
Muurinen on löytänyt kodin Arizonan osavaltiossa sijaitsevasta Phoenixistä. Sonoran aavikon laitamilta kohoava kaupunki tunnetaan jättimäisistä suguarokaktuksista ja polttavasta kuumuudesta. Lämpötilat nousevat jo keväisin 40 asteen tuntumaan.
Pohjoisten leveyspiirien kasvatti on nauttinut auringonpaisteesta ja lämpimästä ilmastosta.
– Sanoisin, että tähän tottuu, mutta auringonpaiste on tosi polttava. Tämä on hyvää vaihtelua, että saa auringonvaloa enemmän kuin Suomessa. Olen viihtynyt erittäin hyvin. Tykkään Phoenixista tosi paljon, kertoo Miikka Muurinen Yle Urheilun haastattelussa.
Maailmalle vain 15-vuotiaana
Muurinen on Phoenixissa vain yhden asian takia. Hän kokee, että AZ Compassin lukiojoukkueen olevan paras paikka juuri uran tässä vaiheessa.
Nuoresta iästään huolimatta Muurinen on edennyt koripallon ehdoilla jo muutaman vuoden ajan. Hän pakkasi laukkunsa 15-vuotiaana ja matkasi madridilaiseen koripalloakatemiaan. Espanjassa kului vuosi ennen muuttoa Pohjois-Amerikkaan. Muurinen aloitti lukiotaipaleensa Sunrise Christian Academyssa Kansasissa, jonka jälkeen hän vaihtoi kirjansa AZ Compassiin Phoenixiin.
Muurisen iltapäivän ohjelmaan kuuluu henkilökohtainen lajiharjoitus yhdessä Quincy Wadleyn kanssa. Molemmat rankataan USA:ssa viiden tähden lupauksiksi eli heitä pidetään täysin poikkeuksellisina yksilöinä omassa ikäluokassaan.
AZ Compassin lukiossa harjoitusolosuhteet ovat viimeisen päälle. Urallaan eteenpäin tähtääville lahjakkaille pelaajille kaikki tarvittava löytyy saman katon alta. Yhdysvaltalainen kouluruoka ei täytä ravintoarvoiltaan huippu-urheilijoiden vaatimuksia, mutta koripalloilijoille ja amerikkalaisen jalkapallojoukkueen pelaajille on tarjolla erilliset ruoat.
Kauden aikana Muurisen päivät ovat täynnä ohjelmaa.
– Aamuisin treenit alkavat yleensä aamukuudelta. Sen jälkeen meillä on koulua kahdesta neljään tuntia. Koulupäivän jälkeen meillä on joukkueharjoitus. Sitten menen kotiin ja teen vähän läksyjä. Käyn vielä illalla heittelemässä, jos jää aikaa, Muurinen avaa kiireistä päivärytmiään.
”Trash talk tarttunut ulkomailta”
Muurinen näytti Susijengin paidassa viime kesän olympiakarsinnoissa, että hän pystyy kilpailemaan jo aikuisten tasolla. Tyylikäs hyppyheitto Bahamaa edustaneen vuoden 2018 NBA:n ykkösvarauksen DeAndre Aytonin edestä oli vain viimeinen silaus hehkutukselle.
Muurinen on pelaajana vielä raakile, mutta fyysisiltä ominaisuuksiltaan hänen kaltaiset pelaajat ovat harvassa. Suomalaislahjakkuus liikkuu erinomaisesti ja omaa kovan ponnistusvoiman. Lisäksi hän on kokoisekseen pelaajaksi erinomainen pallonkäsittelijä sekä heittäjä.
Muuriselta löytyy myös tärkeä ominaisuus, jota ei voi harjoittelemalla oppia.
– Minä olen erittäin kilpailullinen ja vihaan häviämistä, paaluttaa Muurinen.
Suomalaislahjakkuudella on myös eurooppalaiselle pelaajalle poikkeuksellinen tapa pelikentällä. Muurinen tykkää psyykata vastustajaa verbaalisesti. Yhdysvalloissa tästä käytetään termiä ”trash talk”. Tätä ominaisuutta Muurinen esittelee Yle Urheilun seuratessa AZ Compassin lukiojoukkueen pelatessa toisiaan vastaan.
– Se ei ole kovin suomalaista. Trash talk on tarttunut mulle ulkomailla asuessani. Tarvitsen tuon puheen peliin. Silloin tunnen, että olen paremmin pelissä sisällä, selventää Muurinen.
Kovempaa pyöritystä luvassa kuin Markkasella
Muurisen poikkeuksellisten pelitaitojen takia hänen kintereillään ovat kaikki Yhdysvaltain merkittävimmät yliopistojoukkueet. Lopullisen valinnan tulevasta opinahjostaan hän tekee vuodenvaihteen tienoilla.
Nykyisin myös yliopistossa Muurisen kaltaisille nouseville tähdille on tarjolla miljooniin dollareihin nousevat tilipussit. Esimerkiksi kesän NBA-tilaisuuden todennäköiselle ykkösvaraukselle Duken yliopistoa edustaneelle Cooper Flaggille maksettiin kaudesta NIL-rahaa 4,8 miljoonaa dollaria. Summat ovat kasvaneet raketin lailla vuosi vuodelta.
Suora palkanmaksu on edelleen yliopistossa kiellettyä, mutta viimeisen neljän vuoden ajan urheilijat ovat voineet tienata omalla henkilöbrändillään. Nykyisin yliopistourheilijoiden tekemiä sponsorisopimuksia kutsutaan NIL-sopimukseksi (name, image, likeness).
Muurinen haluaa sulkea turhat häiriötekijät omalta uraltaan, joten hän allekirjoitti huhtikuun alussa agenttisopimuksen TAA-sportsin Teddy Archerin kanssa, jonka vastuulla on tuleva NIL-sopimus ja muut yhteistyösopimukset.
Muurisen tähtäin on NBA:n varaustilaisuudessa kesällä 2027. Jos Järvenpäässä syntyneen suomalaisen kehitys jatkuu samaan malliin kuin aiemmin, on mahdollista, että hänet varataan viiden ensimmäisen pelaajan joukossa.
Utah Jazzia edustavan Lauri Markkasen nimi huudettiin varaustilaisuudessa seitsemäntenä vuonna 2017. Suomen ykköstähti on harjoitellut muutamaan otteeseen Muurisen kanssa ja hän on ollut vaikuttunut näkemästään.
– Odotan innolla mihin kaikkeen Miikka pystyy. Hänellä pyöritys on varmasti kovempaa kuin minulla, koska hän on ikäluokkansa suurimpia lupauksia, sanoo Markkanen.
– Toivottavasti Miikalla pysyy pää hyvin mukana, eikä lähde siihen mukaan, mitä muut puhuvat. Suoritukset kentällä ratkaisevat. Kun hän todennäköisesti NBA:han tulee, siitä se työnteko vasta alkaa, jatkaa Markkanen.
Muurinen myöntää, että hän tunnistaa viiden tähden lupauksena häneen kohdistetut odotukset.
– Kyllä se tuo painetta, mutta mielestäni osaan käsitellä asiat oikealla tavalla ja kohdistaa sen oikeisiin asioihin eli harjoitteluun ja siihen minkälaisia asioita teen kentällä, linjaa Muurinen.
”En olisi päässyt tähän pisteeseen ilman heitä”
Muurisella on myös hyvin huippu-urheilua tuntevat taustajoukot kotona, jotka katsovat, että nuorukaisen ura kulkee oikeilla raiteilla.
Isä Kimmo Muurinen kuului Susijengin vakiokalustoon 2000-luvun alusta aina Bilbaon MM-kisoihin 2014 saakka. Hän puki maajoukkuepaidan ylleen 156 ottelussa. Äiti Jenni Laaksonen pelasi kovatasoisessa North Carolinan yliopistossa vuodet 2001–2003, jonka lisäksi hänellä on kokemusta Espanjan ja Saksan ammattilaiskentiltä. Laaksonen edusti Suomea myös 68 maaottelussa.
Muurinen arvostaa omien vanhempiensa neuvot ja panoksen korkealle.
– En olisi päässyt tähän pisteeseen ilman heitä. Saan heiltä hyviä vinkkejä ja he tsemppaavat minua eteenpäin. He pitävät totta kai vanhempien roolissa minun pakettini kasassa, kiittelee Muurinen.
Muurinen saapuu Suomeen vielä toukokuun aikana ja tulevan kesän 18-vuotias nuorukainen harjoittelee pääosin kotimaisemissa. Tulevan kesän painopistealueet ovat selkeänä nuorukaisen mielessä.
– Yksilötaitoa ja painoa pitäisi saada lisää. Siinä on tämän kesän tavoitteet.
Mistä sitä painoa saa lisää?
–Sitä saadaan mummin ruualla ja punttisalilta, sanoo Muurinen hymyillen.