Salolaista metsäalan ammattilaista Tatjana Eskolinia ahdistaa.
Hän joutuu työnsä vuoksi tekemään asioita, joita ei haluaisi tehdä.
– Olisi tietenkin helppoa, jos ei ajattelisi vaan menisi ihan putkessa ja tekisi. Mutta kun olen alkanut ajattelemaan asioita. Se aiheuttaa eettistä stressiä.
Asioita, joita hän ajattelee, ovat esimerkiksi luontokato, merien saastuminen ja ilmastonmuutos. Se, mikä merkitys metsillä on kaikelle.
Häntä ahdistaa, että niin usein metsiä hyödynnetään lähinnä raha mielessä ja ilmasto ja luonto jäävät toissijaisiksi.
Eskolin on tehnyt maa- ja metsätalouden parissa töitä jo 30 vuotta.
– Tiedostan, että me kaikki voisimme tehdä asioita toisella lailla. Eettinen stressi tulee siitä.
Osa omistajista myy säästöpuutkin
Eskolinin työtä on ostaa energiapuuta eli puuta, joka hyödynnetään esimerkiksi lämpöenergiaksi.
Hän painottaa, ettei kritisoi nykyistä työnantajaansa vaan järjestelmää.
– Meidän pitäisi ajatella talouskvartaalia pidemmälle. Mitä meillä on 100 tai 700 vuoden päästä.
Koulutukseltaan Eskolin on agrologi. Hänellä on myös metsätalousinsinöörin ylempi korkeakoulututkinto.
Eskolin tiedostaa metsätalouden merkityksen suomalaisille metsänomistajille mutta myös Suomen kansantaloudelle.
Hän kuitenkin toivoo, että metsätulot tulisivat nykyistä kestävämmin.
Eskolin kertoo esimerkin. Toisinaan myyjät tarjoavat hänelle jo kaadettuja tai kaatuneita säästöpuita. Luonnon kannalta säästöpuut olisi tärkeää jättää metsään.
Tilanteet ovat hänelle ahdistavia.
– En koskaan ole jättänyt ostamatta sitä pinoa, kun puut ovat jo siellä tien varressa. Joudun elämään sen kanssa, että ne asiat on jo tehty ympäristölle.
Asiantuntijat tunnistavat ongelman
Suomessa energiapuun kysyntä on kasvanut rajusti.
Kauppamäärät ja -hinnat ovat Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan lähes kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa.
Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Kari T. Korhonen toteaa, että Suomen metsissä kyllä riittää energiapuuta. Sitä saadaan muun muassa hyvin nuorista puista ja hakkuutähteistä. Yli puolet energiaksi päätyvästä puusta on erilaisia sivuvirtoja.
Kun hinnat ovat korkeat, energiapuuksi voi kuitenkin päätyä myös puuta, jota ei luonnon eikä ilmaston kannalta kannattaisi polttaa.
– On varmasti niitäkin, jotka hakevat säästöpuutkin metsästä pois, mutta he eivät ole tyypillisiä metsänomistajia.
Korhonen uskoo, että joskus harvoin kyse voi olla tietämättömyydestäkin. Viitisen vuotta vanhan Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan noin 20 prosenttia metsänomistajista ajattelee ensisijaisesti taloutta.
Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija Sampo Soimakallio sanoo, että energiapuun käytön lisääntyminen on pienentänyt merkittävästi Suomen metsiin sitoutuneen hiilen määrää.
Soimakallion mukaan sekään ei ole ongelmatonta, että yhä suurempi osa hakkuutähteistä poistetaan metsistä, koska se pienentää metsiin jäävän hiilen määrää ja poistaa metsistä ravinteita.
Muutoksen tekeminen on raskasta
Tatjana Eskolin toivoo, että metsänhoidossa noudatettaisiin enemmän tutkittua tietoa siitä, mikä on ympäristölle hyväksi. Ei tehtäisi turvemailla avohakkuita tai istutettaisi vain yhtä puulajia avohakkuun jälkeen.
Toisinaan hän puhuu luonnon kannalta parhaista ratkaisuista myös metsänomistajille, jos tilaisuus tulee.
Hän kuitenkin kokee riittämättömyyttä ja turhautumista.
Eskolin on itsekin tehnyt avohakkuita omistamassaan metsässä Viitasaarella Keski-Suomessa. Tosin hän on myös suojellut metsää Metso-ohjelman kautta.
Eskolin uskoo, ettei ole ainoa metsäalalla, joka kokee vastaavaa ahdistusta.
Hän on hakeutunut opiskelemaan tulevaisuudentutkimuksen maisteriohjelmaan ja tutkii gradussaan suomalaisten talousmetsien luonnonmonimuotoisuuteen liittyviä vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia.
Hän ei ole varma, pystyykö ahdistuksensa takia jatkamaan metsäalalla, mutta toivoo niin.
Näin hän kokee kuitenkin voivansa vaikuttaa metsien tulevaisuuteen.
– Pyrin pitämään näitä asioita esillä, ja jos se käy sietämättömän hankalaksi, sitten täytyy keksiä jotain muuta.