Sota Euroopassa vaikuttaa taidemuseoiden arkiseen suunnittelutyöhön. Myös pommitusten mahdollisuus otetaan huomioon.
Ukrainan sota on julmalla tavalla osoittanut, että kulttuuriperintö on sotatilanteissa erityinen kohde.
Suomessakin ainutlaatuisten teosten pelastussuunnitelmaa on viime vuosina jouduttu päivittämään Euroopan muuttuneen turvallisuustilanteen takia.
Asian vahvistaa Kansallisgallerian pääjohtaja Kimmo Levä.
– Jos joku olisi viisi vuotta sitten sanonut, että joudumme pohtimaan, miten pommitus vaikuttaisi teosten turvallisuuteen, sitä ei olisi voinut uskoa.
Taidetta on jouduttu suojelemaan aiemminkin.
Kun talvisodan pommitukset uhkasivat Helsinkiä, se tarkoitti todellista vaaraa myös taideteoksille. Akseli Gallen-Kallelan massiivista teosmäärää hallinnoi hänen perheensä, joka kaavaili kokoelmalle monia turvapaikkoja.
Nyt arvioituna operaatio vaikuttaa sekavalta, eikä se olisi enää edes mahdollista – ainakaan museorintamalla.
Ruotsiin vai Noormarkkuun?
Pommitukset uhkasivat Helsinkiä. Gallen-Kallelan leski Mary ehdotti joulukuussa 1939, että taulut kuljetettaisiin Tarvaspään ateljeelinnasta Espoosta Ruotsiin Grensholmin linnaan marsalkka Mannerheimin veljen luo. Perhe mietti myös vaihtoehtoja Suomessa.
Palovarma säilytyspaikka löytyi lopulta Satakunnasta.
Harva tietää, että iso määrä Gallen-Kallelan teoksia oli suojassa Porin Noormarkun kirkon kellarissa. Ainutlaatuisen taidekokoelman turvaaminen on tuolloin ollut melkoista improvisointia, eikä evakuoinnista tiedetä tarkkoja yksityiskohtia.
– Tarvaspäästä siirretyistä teoksista olevat listat ovat vain yksityisessä käytössä, jos niitä edes on. Noormarkussa olleita teoksia ei siis voida yksilöidä, sanoo kokoelmapäällikkö Elias Djupsjö Tarvaspäässä nykyään toimivasta Gallen-Kallelan museosta.
Samoihin aikoihin perheessä muhi kiista teosten omistuksesta. Noormarkkuun siirrettyjen teosten luetteloista puuttui esimerkiksi töitä, jotka oli merkitty Akseli Gallen-Kallelan talvisodan alkupäivinä kuolleen pojan Jorma Gallen-Kallelan perikunnalle.
Pommituksesta keskustellaan
Kansallisgallerian kokoelmissa on 44 000 teosta. Vaikka esimerkiksi pommitukset ovat hyvin epätodennäköinen kauhuskenaario, puhutaan niistä nyt työkokouksissa.
– Maanpuolustuksen kokonaisuuteen kuuluu, että kulttuurikohteista vastaavien toimijoiden pitää huolehtia kansallisista taideaarteista, pääjohtaja Kimmo Levä linjaa.
Kansallisgalleria tarkoittaa kolmea taidemuseota: Ateneumia, Kiasmaa ja Sinebrychoffin taidemuseota. Museorakennusten lisäksi kokoelmien teoksia on kahdessa muussa rakennuksessa, jotka on tarkoitettu vain säilyttämiseen. Jokaiseen rakennukseen on oma pelastussuunnitelmansa.
Turvallinen kirkko
Palataan Akseli Gallen-Kallelaan. Miksi teokset siirrettiin Tarvaspäästä juuri Noormarkkuun, joka nykyään kuuluu Poriin?
Siitä ei ole virallista tietoa.
Jotain selityksiä pystyy haarukoimaan Ahlströmin ruukkien asiakkuuspäällikkö Tiina Rajala. Varakas noormarkkulaisperhe arvosti taiteilijoita ja Ahlströmit olivat myös tukeneet 1933 valmistuneen kivikirkon rakentamista.
– Syynä voivat olla Gallen-Kallelan ja Ahlströmin perheiden läheiset välit. Taiteilija esimerkiksi maalasi perheestä potretin 1890-luvulla. Työtä hän teki Noormarkussa viitisen kuukautta, Rajala kertoo.
Yhteyksiä oli muutenkin runsaasti. Antti ja Eva Ahlströmin tytär Thyra oli Gallen-Kallelan taideoppilas. Porin seutu ylipäätään oli tuttua Gallen-Kallelan perheelle. Taiteilija itse oli syntynyt Porissa.
Lisäksi paloturvallinen Noormarkun kirkko koettiin teoksille turvallisemmaksi kuin niiden säilyttäminen lähellä Helsinkiä. Noormarkkua ei pommitettu.
Uusi tilannekuva
Kansallisgallerian pääjohtaja Kimmo Levä muistuttaa, että pelastussuunnitelmia taideteoksille on tehty aina. Aikaisemmin sota ei kuitenkaan ole ollut uhkakuvissa mukana.
– Olemme aina varautuneet hälytys- ja sammutusjärjestelmien avulla ilkivaltaan, tulipaloihin tai muihin onnettomuuksiin. Suojeluohjelmia käydään nyt läpi uuden tilannekuvan valossa.
Jutussa käytetty lähteinä myös teoksia: Kaari Raivio: Suuren isän varjossa (1997), Kaari Raivio: Taistelu Akseli Gallen-Kallelan taiteesta (1988) ja Helena Ruuska: Mary Gallen-Kallela. Olisit villiä villimpi (2021).