Pudotuspelit mielletään usein vähämaalisiksi otteluiksi, joita lähestytään ennen muuta hyvän puolustamisen kautta. NHL:ssä vanhat kliseet toteutuvat yhä harvemmin.
Maalimäärien kasvu NHL:ssä on ollut tiedossa pitkään. Maalivahdit ovat helisemässä liigassa, jossa nopeus- ja taito-ominaisuudet sekä väline-evoluution kauttakin kehittynyt laukaisutaito jyräävät ennennäkemättömällä tavalla.
Toki myös moni valmentaja lähestyy peliä tätä nykyä uudesta kulmasta. Aloitteet halutaan omiin käsiin ja toisinaan hyökätään jopa puolustamisen kustannuksella.
Runkosarjojen maalimäärät ovatkin olleet nousussa jo pitkään, kun samaan aikaan maalivahtien torjuntaprosentit ovat selkeässä laskussa.
Vaan eikö mestaruuksia pitänyt voittaa puolustamalla?
Eikö pudotuspelien jääkiekon korkeimmalla tasolla pitänyt olla tiukkaa viisikkopelikilpaa, missä ensin varjellaan omaa maalia ja sitten hyökätään? Toki näin peliä lähestyy edelleen moni valmentaja, mutta lienee reilua myös todeta, että nyörejä on löysätty monin paikoin aika tavalla.
Vai miten on selitettävissä, että Edmontonin ja Los Angelesin avauskierroksen ottelusarjassa nähtiin tuloksia kuten 6–4, 7–4 ja 6–5? Joukkueet takoivat kuuden ottelun sarjassa keskimäärin 8,5 maalia ottelua kohti.
Avauskierroksella nähtiin myös sellaisia tuloksia kuin 7–2, 6–2, 6–3, 5–4 ja niin edelleen – osa näistä useampaan kertaan.
Missä 2–1-ottelut, Ylen jääkiekkoasiantuntija Ismo Lehkonen?
– Valmentajat lähestyvät pelitapa-asioita uudesta kulmasta. Ennen oli selkeästi puolustus-hyökkäys-puolustus, nyt näkyvillä on sama käännettynä, Lehkonen näkee.
– Ei pelätä orastavia vastahyökkäyksiä omiin, jos on mahdollisuus kääntää peliä nopeasti hyökkäykseen. Sitten jos ei maalia tule, sieltä tullaan kuitenkin kovaa omiin.
Maalimäärät kasvavat
Paljaan silmän antama todiste sekä tilastot tukevat Lehkosen näkemystä. Vaikka panokset ovat kovat, moni on valmis ottamaan odottelun sijaan aloitteet pienen riskin kauttakin omiin käsiin. Tällaisista joukkueista paras esimerkki lienee Colorado, joka vannoo avauskierroksen tappiosta huolimatta jatkossakin rohkean kiekollisen pelin nimeen.
Ajoittain ottelut ovatkin eskaloituneet melkoiseksi maalipaikkaralliksi molempiin suuntiin. Tämä näkyy tietenkin myös maalimäärissä. Kuluvana keväänä on tehty 6,4 osumaa ottelua kohden, kun viime vuonna lukema oli 5,7.
Kuluvan kevään lukema on 2020-luvun korkein noteeraus. Toki kevättä on vielä jäljellä, eli täysin vertailukelpoinen lukema ei aiempiin vuosiin ole.
– Pelaajien laukaisunopeus ja tarkkuus ovat parantuneet ihan älyttömästi. Se etäisyys, mistä he pystyvät tekemään maalin ilman maskia, on pidentynyt. NHL-peli on myös hyvin erilaista kuin Euroopassa, Lehkonen muistuttaa.
Lehkosen mukaan joukkueiden kärkiketjut pyrkivät enemmän ja enemmän välttämään kiekon heittämistä päätyyn. Siniviivan yli tullaan pelaamalla, ja mukaan hyökkäyksiin halutaan myös puolustaja.
– Parhaaseen sektoriin pyritään jatkuvasti, ja sieltä ytimestä sitten laitetaan käyntiin jatkopelit. Maalin edessä on koko ajan tapahtumaa, ja sinne sataa kiekkoja. Ei se ole sattumaa, että ne pomppivat sisään milloin mistäkin.
Maalivahdit helisemässä
Tässä rallissa maalivahdit ovat tietenkin helisemässä. Luotujen vaarallisten maalipaikkojen määrät ovat samalla tasolla aiempien vuosien kanssa, mutta torjuntaprosentit ovat vahvassa laskussa. Tähän toki vaikuttaa yksittäisten maalivahtien ongelmat siinä missä muuttunut pelin kuvakin.
Yhtä kaikki joukkueiden torjuntaprosenttien keskiarvo on pudonnut kuudessa vuodessa yli kaksi prosenttiyksikköä ollen tänä keväänä enää 88,5. Kun kauden 2020–2021 pudotuspeleissä kahdentoista maalivahdin torjuntaprosentti ylsi vähintään 90:een, tänä keväänä heitä on neljä.
– Tietenkin maalivahdit tutkitaan tosi tarkasti ja heikkouksiin isketään surutta. Maaleja yritetään jatkuvasti myös aivan tarkoituksellisesti tehdä luistimien ja vaikka maalivahdin selän kautta, vaikka kulma olisi huono. Näitä tilanteita olemme nähneet lukuisia, Lehkonen toteaa.
Ylivoimapelit on niin ikään hiottu terävään kuntoon. Kun taitavat pelaajat saavat miesylivoimalla normaalia enemmän tilaa ja aikaa, puolustaminen ja maalien torjuminen käy aiempaakin hankalammaksi.
Kuluvana keväänä peräti viiden joukkueen ylivoimapeli on pyörinyt vähintään 30 prosentin tehoilla. Samaan on 2000-luvulla ylletty vain kerran aiemmin (2022–2023).
– Kyse on syöttöjen nopeudesta, laadusta ja jatkuvasta laukaisu-uhasta. Yhdellä kosketuksella syöttäminen Nikita Kutšerovin tapaan on lisääntynyt.
– Pelaajat ovat hirvittävän taitavia, vaikka paine tulee niskaan koko ajan. Pari nopeaa syöttöä, ja paikka syntyy maalin eteen, missä pienen tilan pelaaminen on sekin hiottu joidenkin osalta huippuunsa.
”Ajatus selkeästi enemmän hyökätä”
Voisiko siis todella olla niin, että voittaa voi myös hyökkäämällä? Edellisistä mestareista ainakaan Florida, Colorado tai Tampa Bay eivät tulleet kuuluisiksi keskialueen trapissa seisomisesta.
Eteenpäin puolustaminen ja kiekon kanssa puolustaminen ovat olleet pinnalla jo pitkään, mutta ollaanko peliä jalostamassa vielä hyökkäävämpään suuntaan?
– Alan olla sitä mieltä. Nyt yhä useampi joukkue haluaa määrittää pelin kulkua ja ohjata sitä. Halutaan olla koko ajan pelin päällä, ottaa aloitteita ja pakottaa vastustaja virheisiin, Lehkonen sanoo.
– Aiemmin haluttiin aina ottaa vastustajan ylivoimahyökkäykset pois ja pitää kolmea, neljää pelaajaa pelin alla. Nyt osalla ajatus on selkeästi enemmän hyökätä.
Siltä se näyttää, ja juuri se tekee NHL:stä maailman viihdyttävimmän kiekkosarjan.