Aina kun ajattelen perintöä, mieleen nousee Väinö Linnan Täällä Pohjantähden Alla -trilogia.
Torppari Jussi kyntää maat ja rakentaa torpan. Kun Jussista tulee vanha, hänen työtään jatkavat juuri perhettään perustavat Akseli ja Elina. Sisällissodan jälkeen Koskelat vihdoin myös omistavat sukutilansa ja sukupolvi toisensa jälkeen hoitaa tilaa vuorollaan.
Näin ennen vanhaan – perinnön suojeleminen oli perusteltua. Se toteutti sosiaaliturvan roolia, ja perinnöllä pyrittiin varmistamaan lasten toimeentulo vanhempien kuoleman jälkeen. Suomessa lakiinkin lisättiin vuonna 1951 niin sanottu lakiosuus, jotta lapsia ei voisi edes halutessaan jättää ilman perintöä.
Perintö ei enää muodosta alkupääomaa aikuiselle elämälle – nyt se on lisätulo eläkepäivien kynnyksellä.
Mutta kuva sukutilasta, joka takaa toimeentulon jälkeläisille, on kaukana siitä, mitä perintö nykypäivänä on.
Nykyään perintö saadaan useimmiten 55–64 vuoden iässä. Sosiaaliturvan hoitaa valtio, ja maatalouskin työllistää enää vajaat kolme prosenttia väestöstä.
Perintö ei enää muodosta alkupääomaa aikuiselle elämälle – sen sijaan kyse on lähinnä lisätulosta eläkepäivien kynnyksellä.
Tämä ei ole mikään ihannetila. Perinnöstä olisi enemmän hyötyä nimenomaan nuoremmille. Alle 35-vuotiailla on merkittävästi vähemmän pääomaa kuin vanhemmilla sukupolvilla, mutta heillä on usein suurempi tarve investoida esimerkiksi koulutukseen, ensiasuntoon tai perheen perustamiseen. Nykyään enää 16 prosenttia perinnönsaajista on alle 35-vuotiaita.
Perinnöstä olisi enemmän hyötyä nimenomaan nuoremmille.
Kevään perintöverokeskustelussa nämä tosiseikat on jokseenkin sivuutettu. Esimerkiksi Risto Murron kasvutyöryhmä korosti tarvetta korottaa korkeakoulutusastetta ja lisätä rahoitusta kasvuyrityksille, mutta samalla se esitti perintöveron poistoa.
Vaikuttaa ristiriitaiselta: perintöveron poisto vähentäisi valtion kykyä investoida koulutukseen, mutta ei merkittävästi lisäisi nuorten kykyä sijoittaa koulutukseen itse. Ja verotaakan keventäminen eläkeikää lähestyviltä perijöiltä on sekään tuskin tehokkain tapa tukea kasvuyrityksiä.
Hallitus päätti lopulta nostaa perintöveron alarajaa. Sen jälkeen kokoomuksen eduskuntaryhmä tiedotti, että vaikka pienet perinnöt eivät ole merkittäviä rikkauksia, ne saattavat olla taloudellinen tuki esimerkiksi ensiasunnon hankintaan. Ehkä niin, jos ensiasunto hankitaan yli 35-vuotiaana.
Oikeastaan koko keskustelu perintöveron poistosta on hämmentävä. Yhteiskunnallinen kehitys on nimittäin kulkenut suuntaan, jossa perintöverosta on tullut entistä perustellumpi. Eikä syy ole pelkästään perijöiden ikäjakauma.
Varallisuuserot ovat kasvaneet Suomessa viimeisen 20 vuoden aikana tasaisesti. Myös markkinaliberaali The Economist – lehti on nostanut useasti esille huolen siitä, että työn merkitys yhteiskunnassa vaurauden lähteenä vähenee, kun perintöjen koko kasvaa.
Koko keskustelu perintöveron poistosta on hämmentävä.
Valtion taloustilanne on myös tiukentunut, ja jakovaraa on koko ajan vähemmän. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen mukaan perintöveron poisto ei kiihdyttäisi merkittävästi talouskasvua, mutta nipistäisi verotuloista vähintään 300–400 miljoonaa euroa.
Kun ottaa huomioon yhteiskunnallisen kehityksen ja valtion taloustilanteen, on itse asiassa yllättävää, että emme tällä hetkellä keskustele perintöveron nostosta. Nykyinen verokin on kohtuullisella tasolla: vain noin 40 prosenttia perinnönsaajista ylipäänsä maksaa veroa, ja puolet maksetuista perintöveroista oli alle 2900 euroa.
Perintöveroon liittyy kyllä joitain epäoikeudenmukaisuuksia, kuten veron lyhyt maksuaika ja viivästyneen veronmaksun korko, joka on tällä hetkellä kahdeksan prosenttia. Hallitus onkin jo pidentänyt maksuaikaa kymmeneen vuoteen ja nyt ihan viimeksi myös laski maksuajan korkoa 1,5 prosenttiyksikköä – itse näkisin, että korkoa voidaan laskea enemmänkin.
Perintöön liittyy paljon tunteita – moni saattaa yhä ajatella turvaavansa lastensa toimeentulon tekemällä paljon töitä. Mutta jos perintö saadaan vasta eläkepäivien kynnyksellä, onko tässä ajatuksessa enää mitään perää?
Sitä paitsi raha ei ole tärkein vanhempien jättämä perintö. Se arvokkain on tuki ja yhdessä vietetty aika, jotta lapsesta kasvaa itsenäinen aikuinen, joka pärjää itse.
Sellaisen perinnön voi jättää myös muille kuin omille lapsille – ja sitä ei veroteta.
Matias Mäkiranta
Kirjoittaja on taloustieteen maisteri Cambridgen yliopistosta, joka on saanut vanhemmiltaan kaiken tuen mitä voi toivoa.