Muutama vuosi sitten Billie Eilish lauloi kuiskuttaen maastopalojen riivaamasta Kaliforniasta hitillään All the Good Girls Go to Hell, Childish Gambino sen sijaan loppuvasta juomavedestä ja kuolevista mehiläisistä biisissään Feels Like Summer. Hienovaraisia lauseita ilmastokriisistä on kuultu valtavirtamusiikissa etenevissä määrin.
Huhtikuussa tähän jatkumoon asettui kuitenkin yllättävä uutuus: tamperelaisräppäri Costin Spotify-ykköseksi kivunnut levy Klondike.
Klondike-levyllä kertoja laittaa repun selkään ja lähtee etsimään onnea kauas kotoa. Ja kuten räppiin kuuluu, uskoo hän reissulla lujasti omiin kykyihinsä ja erinomaisuuteensa. Kaikelle tälle vertauskuvana toimii Kanadan Klondikessa 1800-luvun lopulla tapahtunut kultaryntäys, jolloin arviolta satatuhatta ihmistä jätti kotinsa rikastumisen toivossa.
Kun levyä on kulunut 25 minuuttia, teos kirjaimellisesti pysäyttää. Täytyy kelata taaksepäin, varmistaa, että on kuullut oikein. Niin harvinaista se on, että nuori suosittu suomiräppäri lausuu ajatuksiaan ilmastonmuutoksesta.
Albumin nimikkobiisillä Costi räppää:
”En ollu ikin fani epäloogisille säännöil, mitä vanhemmat opettaa epäonnisille kääröil. Ja nää kinokset on kauniit, mutta ajatus ei oo, että joku päivä nekin vielä kuuluu museoon. Katoava luonnonvara niinku jukebox. Soita sillä samaa levyys, en mä lähe duettoon.”
Suomiräpin nuorta sukupolvea on kritisoitu siitä, ettei se ota edeltäjiensä tapaan lähes koskaan kantaa mihinkään tai edes räppää ympäröivästä yhteiskunnasta. Minäkeskeisen valtavirtaräpin sekaan on mahtunut lähinnä yhdellä kädellä laskettavat poikkeukset, kuten Ege Zulun matalapalkkaisten alojen työntekijöitä arvostava Nostetaan malja tai Sexmanen Viimeinen kuulutus, jossa artisti käsittelee Suomessa esiintyvää rasismia.
Ilmastosta Spotify-kärjessä ei ole kuitenkaan täälläpäin juurikaan räpätty.
Muuttaako Klondiken pieni ajankohtaiskommentaari nyt sitten mitään?
Kysymys on epäolennainen. Valtaosa aiheesta laulavista tuskin pyrkii kappaleillaan suoranaisesti edistämään ilmastoasioita, vaan taiteeseen kanavoidaan vääjäämättömän muutoksen tai valtioiden riittämättömien toimien synnyttämä ahdistus, suru ja viha.
Sen sijaan Klondike näyttää, että etenevä ilmastokriisi saavuttaa lopulta jokaisen ajatukset, myös pohjoisen pallonpuoliskon suojassa asuvat parikymppiset räppärit.
Poliittisen suomiräpin kruununjalokiven eli Punainen tiili -levyn tehnyt Asa ihmetteli vuonna 2010, miten kaikki laulavat rakkaudesta, kun yhteiskunnassa tapahtuu vaikka mitä ja ajat ovat ”mielettömiä”.
Nyt joulukuussa Asakin oli muuttanut tapojaan. Enää hän ei halua tehdä yksiselitteisen poliittista räppiä eikä kaipaa sitä muiltakaan, räppäri kertoi Helsingin Sanomille.
– Voi olla, että mäkin riimittelen välillä [Vilhelm] Junnilasta ja vittuilen rivin sinne tänne, mutta yleisesti ottaen on parempi alkaa miettiä vaikka muovin maatumista, Asa sanoi.
Keskeneräisiä mielipiteitä
Muovin maatumistako Costi on sitten viime aikoina ajatellut? No, ainakin lumihankea, Costi eli Tuomas Kostiainen kertoo.
– Joka vuosi näen vähemmän lunta. Lapsena leikin aina kinoksissa, nyt niitä ei näy missään. Olen myös lasketellut tosi paljon ja nähnyt muutokset rinteissä läheltä.
– Onko se sitten sattumaa, että näin on käynyt 15 vuotta putkeen, en tiedä.
Kostiainen painottaa, ettei hän tiedä liittyykö asia oikeasti ilmastonmuutokseen. Samasta syystä hän ei myöskään ota räpissään kantaa.
– Sillä ei tavallaan ole mitään väliä mihin uskon, koska mun tiedon määrä on pieni verrattuna johonkuhun, joka on ottanut asiakseen selvittää asiaa. Mun mielestä olisi tosi naiivia kommentoida jotain ikään kuin oikeasti tietäisin.
Kostiainen kuvailee itseään perfektionistiksi. Se ilmentyy ankarana itsekurina, pitkinä työviikkoina ja albumin viilaamisessa viimeiseen saakka. Nyt julkaisun jälkeen Kostiainen tekisi mielellään levyyn vielä pari pientä muutosta, joita yleisö ei hänen mukaansa edes huomaisi.
Räpille omistautuminen ei ole jättänyt aikaa perehtyä tarpeeksi perusteellisesti moneenkaan yhteiskunnan suureen puheenaiheeseen, hän sanoo.
Ja voivat omat mielipiteet myös muuttua, Kostiainen toteaa. Räppärinä hänellä on vaikutuksille altis fanikunta, joka koostuu eri elämäntilanteissa olevista ihmisistä.
Siksi Kostiainen pohtii, kuinka vastuullista omien keskeneräisten mielipiteiden ilmaiseminen olisi.
Elokuvamaisella videolla Costi ratsastaa keskellä mykistävää metsää.
Luonto on Klondike-albumilla läsnä myös muutenkin: ympäri levyä mainitaan erilaisia villieläimiä, räpätään jääpadon sulamisesta, lähestyvästä talvesta, Suomen säästä. Levyn elokuvamaisella mainosvideolla Costi ratsastaa keskellä mykistävää metsää.
Kullankaivuu Klondikessa edustaa Kostiaiselle hänen omaa hyppyään alalle, jossa voitot eivät ole luvattuja. Levyn nimestä voi kiittää lapsuuden Aku Ankka -lehtiä, räppäri sanoo.
– Roope Ankkahan teki omaisuutensa Klondikessa. Ilman sitä en varmasti edes tietäisi, mikä Klondike on.