Miten kukaan voi antaa teokselle sellaisen nimen kuin Karkkikääröbambi?
Helsinkiläinen Jasmin Anoschkin voi. Hän suhtautuu asioihin rennon iloisesti ja tekee juuri sitä, mistä tykkää – itsensä oloista taidetta.
– Minusta tulee seuraava Picasso, hän sanoi jo lapsena.
Anoschkin päätyi opiskelemaan Kuvataideakatemiaan, ja nyt hän on yksi sukupolvensa tunnetuimmista suomalaisista kuvanveistäjistä.
Viime kuukaudet ovat olleet erityisen kiireisiä, koska valmisteilla on useita näyttelyitä kotimaassa ja ulkomailla.
Parasta on värien valitseminen
Työhuoneellaan kuvanveistäjä pesee uuden lasityönsä varovasti saippuakylvyssä ja kuivaa sen.
– Lasissa on jotain maagista. Lopputuloksesta ei voi koskaan olla ihan varma, Anoschkin sanoo.
Hän ei osaa edes kuvitella itseään tekemässä pientä ja sievää, tai mitään hailakan väritöntä.
– Herkullisinta on maalaaminen. Parasta koko prosessissa on värien valitseminen.
Villiä ja vapaata taidetta
Tällaista taidetta Jasmin Anoschkin haluaa tehdä:
– Villiä, vapaata, räiskyvää, vauhdikasta ja värikästä.
Vilkas mielikuvitus ja rikas unimaailma takaavat, että ideoita ja aiheita riittää loputtomasti.
– Ajatuksia on paljon, enkä edes ehdi toteuttaa kaikkia. Minulla on aina sata projektia yhtä aikaa ja kauhea vauhti päällä.
Tällä viikolla Anoschkin on pakannut taidettaan Suomen lasimuseoon Riihimäelle.
Viikonloppuna avautuvaan näyttelyyn tulee lasi-, puu-, keramiikka- ja videoteoksia.
Teoksia on tänä kesänä esillä myös Taidekeskus Salmelassa Mäntyharjulla sekä Galleria Halmetojassa Helsingissä.
Lisäksi niitä voi nähdä taidemessuilla New Yorkissa ja keramiikkabiennaalissa Belgian Andennessa.
Anoschkin sanoo, että hän on onnellinen, kun saa jakaa iloa ja hyvää mieltä.
Hän ei loukkaannu, vaikka joskus teoksia kommentoidaan lapsenomaisiksi tai kömpelöiksi.
Pusuhuuli ja Mansikkabambi kuuluvat jengiin
Kuvanveistäjä kutsuu teostensa eläinhahmoja ”värikkääksi jengiksi”.
Hän antaa bambeille, poneille, pupuille ja kirahveille ulkonäön mukaisen nimen kuten Pusuhuuli HotDog, Mansikkabambi ja TestosteroniTyyne.
– Teosteni nimet ovat pitkiä, niissä on välillä adjektiiveja ja kirjoitan niitä hassusti yhteen.
Vaaleansininen lasiveistos on niin uusi, että se on vielä nimetön. Kuvanveistäjä miettii, mitä hänelle tulee siitä mieleen ja antaa teokselle pitkän nimen:
– Imeskeltävä mynthonin makuinen karkki!
