Yle on tehnyt jo toisen elävästä poliitikosta kertovan audiodraamasarjan.
Syksyllä 2024 julkistettu kymmenosainen Sanna Marin – miljoonat seuraa oli sekä yleisö- että arvostelumenestys. Samalla linjalla jatkaa nyt audiodraamasarja Jussi Halla-aho – kylmä peli. Käsikirjoittajatkin ovat samat kuin Marin-sarjalla, Miira ja Risto Karhula.
Uutuussarjassa eduskunnan puhemiehenä toimivaa, perussuomalaisten pitkäaikaista poliitikkoa, Jussi Halla-ahoa, esittää Jussi Vatanen.
Käsikirjoittaja Miira Karhula on nyt siis uinut jo toisen valtakunnan politiikassa pelaavan tekijän pään sisään. Hänen mukaansa Marinin kohdalla punnittiin tarkkaan, voiko tällaista edes tehdä. Onko liian paksua väittää, mitä joku itselle tuntematon ihminen on missäkin tilanteessa ajatellut.
– Päädyimme siihen, että sarjan voi tehdä siinä tapauksessa, kun päähenkilö on tietyn julkisuuskynnyksen ylittänyt, iso henkilöhahmo, Karhula sanoo.
Sama harkinta päti Jussi Halla-ahoon. Biofiktiota ei voisi tehdä rivikansanedustajasta tai kunnallispolitiikassa puurtavasta henkilöstä. Biofiktiolla tarkoitetaan kuvitellun ja faktan sekoittamista elämäkerrallisessa tekstissä.
Monella riitti sanottavaa
Jussi Halla-aho kasvaa Ylen sarjassa metallimusiikkia soittavasta opiskelijanörtistä Suomen kiistellyimmäksi maahanmuuttokriitikoksi ja tärkeäksi poliittiseksi vaikuttajaksi.
Sarjaa varten on tehty valtava taustatyö. Aineisto pitää sisällään kohteen itsensä aiemmin pitämiä puheita, kirjoittamia tekstejä ja hänestä tehtyjä juttuja, mutta myös lähipiirin haastatteluja. Miira Karhula tiesi aiemman kokemuksen perusteella, että halukkaita jututettavia löytyy.
– Kun etsimme haastateltavia Marin-sarjaan, moni tuskaili, että taasko siitä Sannasta kysellään. Mutta puhui hänestä lopulta mielellään jopa pari tuntia putkeen, Karhula nauraa.
Miira Karhula sai viime vuonna muilta kirjoittajilta pyyhkeitä, kun hän oli sanonut haastattelussa käyttävänsä aineiston suhteen journalistista harkintaa.
Sillä tarkoitetaan toimittajan tekemää harkintaa siitä, mitä voi ja kannattaa julkaista. Niin ei olisi pitänyt sanoa fiktiosta.
Karhulan mielestä termi oli perusteltu, sillä molemmissa sarjoissa on paljon todellisia tapahtumia ja muita faktoja, joista sarjan tekijät halusivat pitää kiinni. Kaikki tiedot, jotka voi tarkistaa, tarkistettiin.
Mielikuvitusta on käytetty esimerkiksi kohtauksiin Halla-ahojen kotona tai päähenkilön päässä pyöriviin ajatuksiin.
Voiko draamasarja olla totta?
Miira Karhula kertoo Netflixin kohusarjan Baby Reindeer -käsikirjoittajan Richard Gaddin sanoneen, että sarja on emotionaalisesti totta. Näin Karhula ajattelee myös Marin- ja Halla-aho-draamoista. Poliitikoilla itsellään ja heidän lähipiirillään on tietysti omat totuutensa.
Kirjallisuudentutkimuksessa puhutaan siitä, että esimerkiksi tietokirjan tai elämäkerran kirjoittajaa ohjaa hieman raamatulliselta kuulostava totuuden henki.
– Kyllähän totuuden hengen noudattaminen pätee ihan kaikkeen viestintään, ei vain biofiktion kirjoittamiseen, muistuttaa luovan kirjoittamisen apulaisprofessori Olli Löytty Turun yliopistosta.
Löytyn mukaan iso osa elämäkerroista on biofiktioita. Niiden esittämä totuus vaihtelee kirjoittajasta riippuen. Jopa omaelämäkerroissa voidaan fabuloida, kertoa tarinoiden tai jättää jotain kertomatta. Löytty on kirjoittanut yhdessä Annina Holmbergin kanssa kirjailija Tito Collianderin elämästä.
– Colliander jättää laajassa omaelämäkerrassaan mainitsematta joitain natsi-Saksaan suuntautuneita kirjailijavierailuitaan, vaikka on muuten tekstissään seikkaperäinen.
Löytty ymmärtää myös Marinin ja Halla-ahon ratkaisut pysyä loitolla Ylen audiodraamasarjoista. Kumpikaan ei antanut tekijöille haastattelua tai ottanut ylipäätään mitään kontaktia tekijöihin.
– Se on itsesuojelureaktio ja ihan viisas sellainen. Jos jompikumpi olisi antanut haastattelun, hän olisi samalla auktorisoinut käsikirjoituksen, Löytty sanoo.
Auktorisoinnilla tarkoitetaan sitä, että draamasarjan kohde olisi allekirjoittanut sen, mitä hänestä kerrotaan sarjassa.
Olemassa olevien henkilöiden elämäntarinat kiehtovat
Apulaisprofessori Olli Löytyn mukaan kiinnostus sellaista fiktiota kohtaan, jossa käsitellään olemassa olevia henkilöitä, on maailmanlaajuinen ilmiö. Mitään tiettyä selitystä hän ei ilmiölle ole löytänyt. Sen sijaan hän pitää luontevana, että kirjoittajat käsittelevät juuri Marinin ja Halla-ahon kaltaisia ristiriitaisia henkilöitä.
Miira Karhula kertoo, että käsikirjoitusvaiheessa nautinnollisin vaihe on se, kun materiaali on kerätty ja sieltä alkaa nousta esiin tärkeimmät käänteet. Sarjan draaman kaari alkaa muodostua.
Ylen audiodraaman käsikirjoittajilla oli oma Jussi Halla-aho -huone. Sen seinät oli paperoitu poliitikon kuvilla ja hänen elämänjanansa oli yhdellä seinällä.
Karhula sanoo käsikirjoitusprosessin muuttaneen hänen käsitystään perussuomalaisista ja Halla-ahostakin. Ihmisissä on kuitenkin enemmän ominaisuuksia, jotka yhdistävät heitä kuin erottavat.
– Jussi Halla-aho itse haluaa politiikassaan kiinnittää huomiota ihmisiä erottaviin tekijöihin. Minua hän luultavasti pitäisi vain yhtenä ärsyttävistä suvakkihuorista, Karhula nauraa.
Ihminen nahkoineen ja karvoineen
Audiodraama Sanna Marinista herätti valtavasti keskustelua, sillä Suomessa ei ole juurikaan tehty draamasarjoja elävistä julkisuudenhenkilöstä. Ainakaan niin tuoreeltaan ja niin kiihdyttävien tapahtumakulkujen jälkeen kuin entisen pääministerin Marinin kohdalla.
Käsikirjoittaja Miira Karhulan mielestä yksi motiivi tehdä fiktiota politiikasta on se, että suurempi osa suomalaisista kiinnostuisi yhteiskunnallisista aiheista.
Draamasarjassa poliitikot ovat tuntevia ihmisiä, joilla on perheet ja omat henkilökohtaiset murheensa. Sekin olisi rivikansalaisen hyvä muistaa vaikkapa siinä vaiheessa, kun ensimmäinen pilkkaava somekommentti kutittaa sormenpäissä.
Karhula ohjasi itse Marin-sarjan. Kahdeksanosaisen Halla-aho-draaman on ohjannut Antti Leino. Molemmat sarjat ovat Yleisradion ja Warner Bros. International Television Production Finlandin yhteistuotantoa.
Jussi Halla-aho – kylmä peli on julkaistu kokonaisuudessaan Yle Areenassa tiistaina 27.5. ja kuullaan Yle Radio 1:ssä kaksi jaksoa viikossa.
