Siilejä on joutunut robottiruohonleikkureiden silpomiksi Turussa. Eläimiä on tuotu yksityisiltä pihoilta Turun eläinsuojeluyhdistykseen. Myös tavallista aikaisemmin horroksesta heränneitä siilejä on hoidettu.
Leikkureita kannattaa käyttää vain valoisaan aikaan, jolloin siilejä ei ole niin paljon liikkeellä, sanoo toiminnanjohtaja Sari Pesonen.
– Ruohonleikkurit eivät ole usein kovaäänisiä. Siilit eivät huomaa niitä ennen kuin on liian myöhäistä. Ruohonleikkuri ei tunnista kerälle mennyttä siiliä, vaan ajaa sen päältä.
Vammat ovat usein niin pahoja, ettei siili selviä. Tänä keväänä siilejä on tuotu eläinsuojeluyhdistykselle muutamia, mutta viime kesänä niitä tuotiin myös.
– Siililtä voi lähteä piikkejä tai raajoja irti, osa ihosta voi lähteä pois tai eläimelle voi tulla murtumia, kertoo Pesonen.
Korkeasaaren eläinsairaalasta kerrotaan, että sinne on tuotu tänä keväänä 10–15 loukkaantunutta siiliä. Ne ovat saaneet osumia jostain tai olleet liikkumattomia, ja ihmiset ovat tuoneet ne siitä syystä hoitoon.
Siilitutkija Anni Rautio painotti Ylelle lokakuussa 2024, että siilin elämään saa puuttua vain, jos se on haavoittunut tai tarvitsee apua. Rautio on väitellyt siileistä Itä-Suomen yliopistossa.
– Siilien hoitojaksot tulisi pitää mahdollisimman lyhyinä, ja siilit tulisi palauttaa löytöpaikkaan.
Talvikaudella siili voi tarvita apua, jos pesä on tuhoutunut tai kastunut, siili voi tarvita apua. Silloin Rautio kehottaa seuraamaan tilannetta ja ottamaan yhteyttä eläinsuojeluyhdistykseen tai eläinlääkäriin neuvojen saamiseksi.
Siirtolapuutarhan orvot asukit heräsivät horroksesta
Turun Kupittaan siirtolapuutarhassa on seurattu viime loppukesästä saakka kahdeksan orvon siilin elämää. Niiden emo oli hyljännyt ne. Aluksi poikaset olivat Maritta Danielssonin pihalla turvapaikassa, mutta loppukesän ne saivat liikkua vapaasti puutarhassa.
Danielsson seurasi, että ne siirtyivät talvihorrokseen paksuina ja villeinä. Huhtikuussa ne hakeutuivat jälleen Danielssonin pihan ruokakupeille.
– Olen yllättynyt, että ne ovat liikkeellä myös valoisaan aikaan. Ne ovat nälkäisiä, koska ne ovat paastonneet koko talven. Neiti Rohkeaksi nimeämäni siili tuntui kyselevän, missä minun ruokakuppini on, kertoo Danielsson.
Talvi oli siirtolapuutarhalle helppo, sillä lunta ja routaa tai maan jäätymistä ei ollut. Tämä oli hyvä asia siilien kannalta.
– Kun näin siilien kakkaa pihassa, laitoin niille heti ruokaa. Toivomme uusia poikasia. Koirat tulisi pitää juhannuksesta viikon tai kaksi tarkasti kiinni, jotta siiliemo ei häiriintyisi ja hylkäisi poikasiaan, neuvoo Danielsson.
Yle kävi katsomassa siilien turvapaikkaa kesällä 2024 Kupittaan siirtolapuutarhassa.
Maritta Danielsson sai kuvattua siilien elämää puhelimellaan kesän 2024 aikana.