Grönlannin eteläisimmässä kaupungissa Nanotarlikassa on alkamassa vuoden kiireisin matkailusesonki. Kaupungin satamaan seilaa viikottain suuria risteilyaluksia, joiden matkustajat saapuvat nauttimaan Grönlannin erityislaatuisesta luonnosta.
32-vuotiaan Erneeraq Benjaminsenin pienyritys on järjestänyt kolmen vuoden ajan opastettuja luontoretkiä. Asiakkaita on tähän asti riittänyt, mutta lisääntyvä turismi herättää myös huolta.
– Toivon, ettei Etelä-Grönlantiin syntyisi massaturismia. Meillä on hyvä ja tiivis yhteys paikallisten kalastajien ja metsästäjien kanssa. He jakavat tietoa siitä, mitä turistit voivat tehdä luonnossa, jotta sitä ei pilattaisi matkailulla.
Turistikohteet luokitellaan värikoodein
Grönlannissa astui vuoden alussa voimaan matkailulaki, jolla tavoitellaan matkailun kehittymistä kautta suuren saaren. Laki vahvistaa paikallisten yritysten asemaa ja grönlantilaisten mahdollisuuksia työllistyä matkailualalle.
Laki vaikuttaa suoraan myös turisteihin. Grönlanti on ottanut käyttöönsä niin kutsutun ”liikennevalon” rajoittamaan matkailijoiden liikkeitä: vihreällä alueella saa liikkua vapaasti, oranssi väri kehottaa varovaisuuteen ja punaiselle alueelle ei ole lainkaan menemistä.
Yrittäjä pitää tärkeänä, että hallitus haluaa suojella Grönlannin erityislaatuista luontoa. Lailla on suuri merkitys paikallisten kannalta.
– Paikalliset voivat kalastaa ja metsästää perinteisillä alueillaan rauhassa eikä alueita vahingossa pilata turismilla, kertoo Benjaminsen.
Laki rajoittaa matkailuyritysten omistusta
Vielä uuden lain tuomat muutokset eivät näy paikallistasolla. Kunnat saavat itse päättää, kuinka ne ottavat käyttöön värikoodatut aluerajoitukset.
Tanskan Aalborgin yliopiston tutkija Carina Renin mukaan Grönlannin hallitus haluaa lakiuudistuksella kehittää matkailua entistä tärkeämmäksi tulonlähteeksi kalastuksen rinnalle.
– Tavoitteena on, että tulevien kymmenen vuoden aikana matkailun parissa työskentelisi kaksi kertaa enemmän paikallisia ja matkailu olisi jopa 40 prosenttia viennistä. Tällä hetkellä se on viidestä seitsemään prosenttia, Ren kertoo.
Aiempina vuosina Grönlantiin saapui sesongin ajaksi ulkomaalaisia yrityksiä työskentelemään muutamaksi kuukaudeksi. Benjaminsenin mukaan heidän jäljiltään Grönlantiin ei jäänyt juurikaan tuloja.
Uusi laki vaatii, että Grönlannissa toimivien yritysten omistuksesta kaksi kolmasosaa on paikallisilla.
– Nyt paikallisilla on enemmän mahdollisuuksia kuin koskaan aikaisemmin. Näen, että tulevaisuudessa tällä lailla on hyvä vaikutus meidän maahamme ja meidän yhteisöllemme, Benjaminsen sanoo.
Utsjoella sama tavoite, mutta eri malli
Suomen päälaella sijaitseva Utsjoki on vähän samanlaisessa tilanteessa kuin Grönlanti: turisteja olisi tulossa, mutta erämainen luonto ei kestä heitä määräänsä enempää.
Kunnan elinkeinovoimajohtaja Tanja Lepistö ajattelee, että Utsjoella käytössä olevalla pyöreän pöydän malli ajaa saman asian kuin grönlantilaisten liikennevalomalli. Siinä kunta, Metsähallitus, paliskunnat ja kalatalousalue sopivat yhdessä, minne ulkoilureittejä tehdään.
Reitit voivat olla niin pyöräilyä, hiihtoa, moottorikelkkailua, patikointia kuin yritysten kelkkasafareita varten.
Kunnan tavoitteet ovat samat kuin grönlantilaistenkin.
– Haluamme omista taloudellisista intresseistä kehittää matkailua ja toisaalta kohdentaa matkailijoiden kulkua niin, että luonnolle ja ihmisille tulisi mahdollisimman vähän haittaa.
Pyöreässä pöydässä ei toki aina olla yksimielisiä. Kaikki reittiehdotukset eivät mene läpi, eikä se ole tarkoituskaan.
– Keskeistä on, että saadaan mielekäs määrä reittejä, mutta ei kuitenkaan ajeta ahtaalle meille tärkeää elinkeinoa eli porotaloutta.
Lepistön mukaan tämänhetkisissä reittisuunnitelmissa kaikki ehdotukset osuvat olemassaoleville kulku-urille kahta lyhyttä yhdyspolkua lukuunottamatta.