Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Helsinkiläisen Mika Nybergin äidillä oli yksi periaate.
– Arkkurahat pitää olla. Sitä mutsi aina sanoi, Nyberg sanoo.
Äiti kuoli joulun alla, ja periaate piti loppuun asti. Niukasti elänyt sairaanhoitaja-yksinhuoltaja huolehti, ettei pojan tarvitse maksaa hänen hautauskulujaan.
Uurna laskettiin sukuhautaan Kirkkonummelle toukokuussa. Arkkurahat riittivät, ja vähän jäi ylikin. Raha ei ole 52-vuotiaalle Nybergille tärkeä arvo, mutta kun kuolemasta on puoli vuotta, myös perinnön koko on kirkastunut.
– Ei hautauskulujen jälkeen kauheasti jäänyt, joitain tonneja. Ei elämä siitä mullistu, mutta tietysti kiva että on pientä ylimääräistä.
Nybergin saama perintö on melko tavanomainen. Suomi ei kylve sukurikkauksissa, vaan usein vanhemmat yrittävät huolehtia siitä, että lapsille jäisi jotain.
Mutta paljonko me sitten perimme? Siitä on saatu kunnolla tietoa vasta viime vuosina, kun hajanaista tietoa perintöjen arvosta on koottu yhteen.
Syötä ensin asuinkuntasi, niin näet mitä teillä päin peritään:
Yle päätti selvittää perintöjä, koska perintöveron poistosta käytiin talvella ja keväällä kehysriihen alla vilkasta keskustelua.
Kaikkein tavallisin suomalainen perintö on noin 15 000 euron arvoinen. Se on perintöjen mediaani, eli keskimmäinen kaikista perintöjen arvoista.
Keskiarvot ovat suurempia: pieni määrä isoja perintöjä nostaa keskiarvoa.
Yllä olevassa grafiikassa ovat tuoreimmat tiedot, vuodelta 2021. Pienemmissä kunnissa heittelyä voi olla vuosien välillä paljonkin, sillä jo muutaman ison perinnön osuminen samalle vuodelle voi heitellä tilastoituja summia.
Suomalainen erikoisuus on se, että me ylipäätään saamme perintöä
Suomi on laaja maa, ja myös perinnöissä on eroja.
Jos asut kasvukeskuksissa, voit odottaa saavasi todennäköisesti muita enemmän perintöä.
Syynä on omistusasumisen yleisyys. Arvokkaimmat asunnot sijaitsevat yleensä isoissa kaupungeissa. Lähes 3,8 miljoonaa suomalaista asuu omistusasunnossa, mikä on maailman kärkeä suhteutettuna väkilukuun.
– Se näkyy myös perityssä varallisuudessa. Perinnöistä yli puolessa on mukana asunto tai kiinteistö, sanoo VATT:n eli Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen johtava tutkija Tuomas Matikka.
Matikka johti VATT:n ryhmää, joka teki hallitukselle selvityksen perintöverotuksesta vuosien 2017–2022 perintötietojen pohjalta. Selvitys julkaistiin huhtikuussa, ja se on kattavin tietopaketti siitä, mitä me perimme.
Suomalainen erikoisuus on se, että me ylipäätään saamme perintöä. Se ei ole vauraissakaan maissa mikään itsestäänselvyys.
Teollisuusmaiden yhteistyöjärjestö OECD:n 18 maan vertailussa vuonna 2018 Suomi oli ykkönen, kun mitattiin sitä, kuinka moni saa perintöä tai merkittävän lahjan.
– Suomessa pienituloisemmillakin kotitalouksilla on usein perittävää varallisuutta, Matikka sanoo.
Tyypillisin suomalainen ”perusperintö” on osuus asunnosta ja muutamista tuhansista euroista pankkitilillä, päälle voi tulla kesämökki tai hiukan osakkeita.
Usein perittävää on niin vähän, ettei siitä peritä edes veroa. Vain 38 prosenttia kaikista perinnöistä vuosina 2017–2022 oli VATT:n mukaan verotettavia.
Kaikki alle 20 000 euron perinnöt ovat verottomia. Ensi vuonna raja nousee hallituksen päätöksellä 30 000 euroon, eli pienten perintöjen verovapaus laajenee entisestään.
Sillä on väliä, missä päin Suomea perit
Mutta katsotaan seuraavaksi perintöjen kokoja vielä tarkemmin.
Kerroit aiemmin jutussa, mikä on asuinkuntasi. Näin maakunnassasi peritään verrattuna naapureihin:
Kaikkein isoimmat perinnöt saadaan Ahvenanmaalla ja Uudellamaalla.
Siihen on kaksi syytä: niillä menee taloudellisesti hyvin, ja asuntojen hinnat ovat niissä keskimäärin korkeat moneen muuhun maakuntaan verrattuna.
Suomi on kuitenkin iso maa, ja alueelliset erot ovat suuria. Jotta ne hahmottaisi paremmin, käydään tässä välissä Torniossa.
Torniolainen Janne Niskanen on ajamassa ruokakuljetuksia kotona asuville vanhuksille. Olemme Arpelassa vajaan 30 kilometrin päässä Tornion keskustasta.
Arpela on Niskasen kotikylä. Hänen isänsä kuoli maaliskuussa, ja nyt kylänraitin varrella sijaitsevaa kotitilaa asuttaa enää äiti. Eläimistä luovuttiin jo 2000-luvun taitteessa – tila on hyväkuntoinen, mutta kaukana palveluista.
Äiti on muuttamassa kaupunkiin, ja sitten tilan kohtalo jää Janne Niskasen ja hänen sisarustensa harteille. Edessä voi olla myynti.
– En usko, että tässä hirveästi rikastumaan kukaan pääsee, Niskanen naurahtaa.
– Jos johonkin plus miinus nolla -tilanteeseen päästäisiin kaikkien maksujen jälkeen, niin uskon että se olisi tavoiteltavin vaihtoehto. Rahan kiilto tässä ei ole kellään silmissä.
Kovalla rahalla joskus rakennettu talo ruuhka-Suomen ulkopuolella voi nyt olla taloudellisesti pelkkä rasite. Aikanaan halvalla hankittu kerrostaloasunto Helsingissä taas voi tuoda perijälleen turvaa vanhuusvuosiin asti.
Helsinkiläinen Mika Nyberg ja torniolainen Janne Niskanen ovat kumpikin 52-vuotiaita.
Jos Nybergin äiti olisi asunut omistusyksiössä, pojan perintö olisi voinut olla sadantuhannen euron luokkaa tai ylikin. Tai jos Niskasen kotitila sijaitsisi etelän keskuksissa, sen arvo voisi olla moninkertainen.
Idässä ja pohjoisessa peritään keskimäärin vähemmän kuin etelässä ja lännessä. Tätä tasaavat jonkin verran metsäomistukset ja mökit, etenkin jos mökki sijaitsee hyvällä rantatontilla.
Niskanenkin perii osuuden kotitilan metsistä, joita on yhteensä muutama kymmenen hehtaaria.
– Maa-alan määrä ja siinä oleva puusto on tullut positiivisena yllätyksenä, kun on sitä tässä kartoitettu, Niskanen sanoo.
Rikkain prosentti karkaa muilta
Suomessa jätettiin vuosina 2017–2022 kaikkiaan 900 000 perintöä. Niissä siirtyi noin 40 miljardin euron edestä varallisuutta. Se on yhtä paljon kuin puolikas valtion budjetista.
Vaikka perinnöt ovat tyypillisesti pienehköjä, kokonaisuus ei suinkaan jakaudu tasaisesti.
Katsotaan:
Tässä näkyvät perintöjen arvot tuhansina euroina niin, että vasemmalla ovat pienituloiset perinnönsaajat ja oikealla suurituloiset. Perinnöt ovat melko tasaisia.
Mutta kun otetaan mukaan kaikkein hyvätuloisimman prosentin saamat perinnöt, näkyy valtava ero.
Ero näkyy nimenomaan keskiarvossa, johon vaikuttaa pienehkö joukko todella isoja perintöjä.
Vauraus siis kasautuu.
Se johtuu ennen kaikkea yritysvarallisuuden perimisestä.
Rikkaimman prosentin sisälläkin yritysvarallisuutta sai vuosina 2017–2022 perinnöksi vain joka kymmenes perijä. Mutta nämä yritysvarallisuutta perineet saivat lähes 70 prosenttia rikkaimman prosentin perintöjen arvosta.
– Me elämme nyt ylipäänsä sellaista aikaa, että vauraus kasautuu. Ja perinnöt ovat siinä tosi tärkeä tekijä, sanoo apulaisprofessori Hanna Kuusela Jyväskylän yliopistosta.
Kuusela tutkii vaurautta. Viisi vuotta sitten hän julkaisi yhdessä professori Anu Kantolan kanssa paljon keskustelua herättäneen kirjan Suomen suurituloisista.
– Tiedämme tutkimuksista, että mitä suuremmat tulot ihmisellä on, sitä suurempia perinnötkin keskimäärin ovat. Ne kasautuvat sille porukalle, jolla on muutenkin taloudellisesti erityisen hyvä tai etuoikeutettu asema, hän jatkaa.
Mutta perinnöistä, etenkään isoista, harvemmin huudellaan muille kuin lähipiirille. Oikeastaan ainoat perinnöt, joista puhutaan julkisesti, ovat tunnettujen henkilöiden jättiperinnöt.
Joensuulainen liikemies Yrjö Laakkonen kuoli elokuussa 2023, ja pelkät kuolinpesän verotettavat tulot olivat sinä vuonna Suomen kahdeksanneksi suurimmat, runsaat 23 miljoonaa euroa.
Kun Koneen pääomistajiin kuuluneen Niklas Herlinin perinnönjako tehtiin vuonna 2020, hänen pojastaan Heikki Herlinistä tuli miljardööri.
Marimekon pitkäaikaisen omistajan Kirsti Paakkasen omaisuuden arvoksi on määritelty 34 miljoonaa euroa, mutta riita vuonna 2021 kuolleen Paakkasen perinnöstä jatkuu yhä.
Perintövero on iso tulonlähde – ja monelle vaikea pala
Perinnöt ovat tärkeä tulonlähde myös valtiolle.
Perintö- ja lahjaveron tuotto oli viime vuonna lähes 1,3 miljardia euroa – se oli lähes yhtä paljon kuin valtio sai alkoholin verottamisesta.
Rikkaimman prosentin rooli on merkittävä: sen saamat perinnöt tuottivat VATT:n mukaan 14 prosenttia koko perintöveropotista vuosina 2017–2022.
Liike-elämä haluaisi vähentää osuuttaan näissä talkoissa. Perheyritysten litto ja Elinkeinoelämän keskusliitto ovat vaatineet jo pitkään perintöveron poistamista ja korvaamista luovutusvoittoverolla.
Myös kansalaiset tuntuvat pitävän perintöveroa ylimääräisenä rasitteena. Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n tuoreessa kyselyssä 54 prosenttia suomalaisista kannatti perintöveron poistamista.
Se, että jo kerran tienattua ja verotettua omaisuutta verotetaan uudestaan, tuntuu monesta epäreilulta. Tässä jutussa haastatellut Mika Nyberg ja Janne Niskanen suhtautuvat hekin perintöveroon nihkeästi, vaikka eivät muuten ole verokapinallisia.
– Sun isä tai äiti on tehnyt duunia, rakentanut elämänsä ja maksanut siitä jo verot. Mutta sitten kun perit sen, siihen paukataan vielä uudet verot päälle, Mika Nyberg sanoo.
Lukkiutuvatko vauraudet, vai pannaanko kiertoon?
Vaikka perintöveroa ei kevään kehysriihessä poistettu, asiaa ei ole haudattu. Kysymys on mitä ajankohtaisin, sillä ollaan uuden isojaon kynnyksellä.
Isoja perintöjä jätetään 2030–2040-luvuilla enemmän kuin koskaan aiemmin. Suuret ikäluokat ovat 75–80-vuotiaita ja vauraampia kuin edeltäjänsä. Yritysvarallisuus on selvästi lisääntynyt sen jälkeen, kun pääomia alettiin 1980-luvulla vapauttaa.
Samalla perijöitä on aiempaa vähemmän.
– Lapsia ei ole enää yhtä paljon kuin aiemmin jakamassa perintöjä, sanoo Verohallinnon perintöverotuksen asiantuntija Virve Raappana.
Kysymys on yhteiskunnallinen. Perintövaroissa on omalla työllä ansaittua varallisuutta, mutta myös paljon sukutaustan vuoksi syliin pudonnutta rahaa.
– Kun suuri varallisuuden siirto on pian käsillä, nyt olisi oikea hetki keskustella siitä, mitä haluamme näille varallisuuksille tapahtuvan, apulaisprofessori Hanna Kuusela sanoo.
Perintövero edistää tasa-arvoa, Kuusela sanoo. Se kierrättää vaurauksia niin, etteivät ne lukkiudu yksittäisiin perheisiin tai sukuihin.
– Kun liberaaleja demokratioita aikanaan luotiin, perintökeskustelu oli yksi keskeinen asia. Ajateltiin, että se on tapa päästä sääty-yhteiskunnasta eteenpäin.
Nyt on merkkejä toisesta suunnasta. Kuusela on juuri palauttanut seuraavan kirjansa käsikirjoituksen – siinä hän tutkii kuvaa, jota suositut draamasarjat kuten Succession tai Yellowstone antavat perimisestä.
– Sarjoissa annetaan aika paljon sitä kuvaa, että vanhempien varallisuuden kuuluukin siirtyä lapsille melko koskemattomana, Kuusela sanoo.
Tämä hyödyttäisi vauraita sukuja. Elinkeinoelämä perustelee asiaa sillä, että vauraat omistajat tuottavat yleistä hyvää, kuten verotuloja ja työpaikkoja. Samalla tiedetään, että omaisuuksien kasautuminen kiihtyy.
– Perintöveron lakkauttaminen ei olisi millään tavalla suomalaisten enemmistön intressissä, vaan päinvastoin, Kuusela sanoo.
Kyse on pitkälti siitä, millaisen yhteiskunnan haluamme. Jos jo pelkkä syntyperä vaikuttaa liikaa ihmisen mahdollisuuksiin elämässä, meritokratia eli lahjakkuuteen ja omiin ansioihin perustuva yhteiskunta hapertuu.
Tärkein perintö on aineeton
Helsinkiläisen Mika Nybergin lähipiirissä on kuoltu ja saatu perintöjä. Kukaan ei yleensä puhu, paljonko perii.
– Ehkä se on vähän kuin liksat, että niistä ei vaan Suomessa puhuta, Nyberg pohtii.
Äidin tavaroiden läpikäynti jätti Nybergiin ajatuksen, että hän haluaa turhasta tavarasta eroon. Hän ei halunnut äidin jäämistöstäkään paljoa muistoksi: purkillisen kiviä, joita äiti oli kerännyt Mikankin tuomana matkoilta, ja suvussa kulkeneen seinäkellon.
Tärkein perintö on henkinen, se mitä äiti oli ja häneen jätti.
Nyberg kokee saaneensa hyvän kasvatuksen ja liikuttuu, kun häneltä kysyy äidin arvoista.
– Että yrittää olla ystävällinen kaikille, ja lähimmäisenrakkaus. Ne ehkä tärkeimpinä. Ja pitää olla kiltti.
Voit keskustella aiheesta. Keskustelu on avoinna 8.6. kello 23:een saakka.